Hyppää pääsisältöön

Erkki Kurenniemi, digitaalisten näkyjen näkijä

Erkki Kurenniemi (1941– 2017) oli suomalaisen elektronimusiikin uranuurtaja, robottiteknologian kehittäjä ja virtuaalisen todellisuuden sanansaattaja. Mies digitaalisesta tulevaisuudesta rakensi syntetisaattorin ja seksofonin, visioi silmälappuvideot, ennusti ihmisten ja dataverkkojen symbioosia ja ylisti tietokonepelejä.

Kurenniemi oli koulutukseltaan fyysikko, mutta osallistui alusta asti 1960-luvun avantgardetaiteen rientoihin. Vuosikymmenen alussa hän alkoi rakentaa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle elektronimusiikin studiota, josta muodostui aikakauden kokeellisen musiikin keskus.

Studiossaan vuonna 1967 kuvatussa haastattelussa Kurenniemi povaa, että yksilöllisten sävellysten luominen muuttuu tietokoneiden myötä teollisuusmuotoilun kaltaiseksi toiminnaksi.

Kurenniemi ei pitänytkään itseään säveltäjänä vaan ensisijaisesti soitinrakentajana. "Laitetestauksen" myötä syntyi kuitenkin huomattava määrä suomalaisen elektroakustisen musiikin pioneeritöitä. Kollaasikokeilu Virsi yhdisti sähköisiä vinkuja ja pulputuksia puheeseen, soittimien tapailuun ja tv:n ääniin.

Ydinfysiikan laitoksella hankkimaansa tietokoneosaamista Kurenniemi hyödynsi rakentaessaan mullistavia sähkösoittimiaan, joissa jo huomattavan varhain hyödynnettiin digitaalitekniikkaa. Yksi laitteista oli M. A. Nummiselle suunniteltu Sähkökvartetti, maailman ensimmäinen kollektiivinen elektroni-instrumentti.

1970-luvun alussa Kurenniemi sai valmiiksi DIMI-syntetisaattorinsa, josta hän kehitteli useita erilaisia muunnoksia. DIMI-O toi musiikkiin visuaalisen ulottuvuuden, ja eräät muut mallit reagoivat mm. ihokosketukseen tai aivosähkökäyrän muutoksiin.

Tällainen uusi, moniaistinen tapa hahmottaa musiikkia olikin yksi Kurenniemen kuningasideoista. Vuonna 1969 tehdyssä ohjelmassa hän kuvaileekin, miten tietokoneelle talletettu musiikki-informaatio voitaisiin toisintaa kuvina, liikkeinä, muotoina, väreinä tai jopa hajuina.

Moniaistiseen taideihanteeseensa Kurenniemi palasi myös vuonna 1990 televisioidussa keskustelussa, jossa hän kutsuu sitä "hypermusiikiksi". Hänestä tietokoneella ei ylipäätään kuulunut välittää pelkkää tietoa vaan myös elämyksiä ja tunteita.

Kurenniemen aktiivisin kausi musiikintekijänä ajoittui 1960-luvulle, minkä jälkeen hänen toimintansa keskittyi muille teknologian alueille. Yleisradion kokeilustudion puitteissa vuonna 1980 syntynyt Suru on hänen myöhäisimpiä tallennettuja teoksiaan.

1970-luvulla alkoi Kurenniemen innovatiivinen ura teollisuussuunnittelijana. Hän suunnitteli mm. robottijärjestelmiä Rosenlew Oy:ssa ja myöhemmin Nokialla. Kiasman vuonna 2013 kokoamaa retrospektiota kuratoineen Perttu Rastaan mukaan Kurenniemi esitti jo 1980-luvun alussa idean silmälappuvideoista ja kehitti myös "personal communicatorin" käsitteen.

Radiokeskustelussa vuonna 1980 Kurenniemi puhuu innostuneesti tekoälyn mahdollisuuksista. Tietoteknologian kehitys ei kuitenkaan ollut hänelle itsetarkoitus vaan väline pehmeämmän ja ihmisläheisemmän yhteiskunnan luomiseen.

Tietokonepelejä Kurenniemi kehui monessa yhteydessä loistaviksi oppimisen välineiksi. Ne olivat paljon enemmän kuin ajanvietettä, suorastaan virtuaalitodellisuuden malli.

1990-luvulla Kurenniemi työskenteli tiedekeskus Heurekan erikoissuunnittelijana. Vuonna 1993 tehdyssä jutussa hän kuvailee, kuinka ihmisen yhteydet maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa muuttuvat tulevaisuudessa yhä intiimimmiksi. Syntyy keinopersoonia, joiden kyvyt ylittävät sen, mihin ihminen tai tietokone yksinään yltävät.

Virtuaalitodellisuus ei Kurenniemelle merkinnyt vain fantasiamaailmaa, vaan myös paikkaa jossa voi hoitaa aivan arkisiakin asioita. Vuosituhannen vaihteessa hän puhuikin mieluummin "vahvistetusta todellisuudesta" tai "lisätystä todellisuudesta". Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä todellisessa että keinomaailmassa – esimerkkinä autokuski, joka näkee virtuaalilaseillaan sekä tien että samanaikaisesti kaikenlaista reittiin liittyvää informaatiota.

Vuonna 2013 Kiasma kokosi Kurenniemen urasta retrospektion otsikolla Kohti vuotta 2048. "Mitä villimpiä Erkin ideat ovat olleet, sitä enemmän ne ovat osuneet oikeaan", sanoo Kurenniemen tuotantoa dokumentoinut ohjaaja Mika Taanila Stradan näyttelyreportaasissa. Muusikko Jari Suomisen mukaan yksi Kurenniemen keskeisistä ajatuksista oli tekniikan luova väärinkäyttö.

Soveliasta oli, että tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden guru oli henkilökohtaisestikin varautunut tulevan keinoelämään, kuten Perttu Rastas Stradassa toteaa. Kurenniemi arkistoi koko elämänsä ajan itsestään informaatiota, joka vuonna 2048 oli määrä syöttää virtuaalipersoona "Erkki Kurenniemen" mielikuviksi.

Erkki Kurenniemen varhaisia musiikkikokeiluja ja –teoksia on julkaistu mm. cd:lla Äänityksiä/Recordings 1963—1973 (Love Records 2002). Mika Taanila on tehnyt Kurenniemestä elokuvan Tulevaisuus ei ole entisensä (Kinotar 2002). Kansallisgalleria julkaisi vuonna 2013 artikkelikokoelman Erkki Kurenniemi – a Man from the Future.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?