Hyppää pääsisältöön

Erkki Kurenniemi, digitaalisten näkyjen näkijä

Erkki Kurenniemi (1941– 2017) oli suomalaisen elektronimusiikin uranuurtaja, robottiteknologian kehittäjä ja virtuaalisen todellisuuden sanansaattaja. Mies digitaalisesta tulevaisuudesta rakensi syntetisaattorin ja seksofonin, visioi silmälappuvideot, ennusti ihmisten ja dataverkkojen symbioosia ja ylisti tietokonepelejä.

Kurenniemi oli koulutukseltaan fyysikko, mutta osallistui alusta asti 1960-luvun avantgardetaiteen rientoihin. Vuosikymmenen alussa hän alkoi rakentaa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle elektronimusiikin studiota, josta muodostui aikakauden kokeellisen musiikin keskus.

Studiossaan vuonna 1967 kuvatussa haastattelussa Kurenniemi povaa, että yksilöllisten sävellysten luominen muuttuu tietokoneiden myötä teollisuusmuotoilun kaltaiseksi toiminnaksi.

Kurenniemi ei pitänytkään itseään säveltäjänä vaan ensisijaisesti soitinrakentajana. "Laitetestauksen" myötä syntyi kuitenkin huomattava määrä suomalaisen elektroakustisen musiikin pioneeritöitä. Kollaasikokeilu Virsi yhdisti sähköisiä vinkuja ja pulputuksia puheeseen, soittimien tapailuun ja tv:n ääniin.

Ydinfysiikan laitoksella hankkimaansa tietokoneosaamista Kurenniemi hyödynsi rakentaessaan mullistavia sähkösoittimiaan, joissa jo huomattavan varhain hyödynnettiin digitaalitekniikkaa. Yksi laitteista oli M. A. Nummiselle suunniteltu Sähkökvartetti, maailman ensimmäinen kollektiivinen elektroni-instrumentti.

1970-luvun alussa Kurenniemi sai valmiiksi DIMI-syntetisaattorinsa, josta hän kehitteli useita erilaisia muunnoksia. DIMI-O toi musiikkiin visuaalisen ulottuvuuden, ja eräät muut mallit reagoivat mm. ihokosketukseen tai aivosähkökäyrän muutoksiin.

Tällainen uusi, moniaistinen tapa hahmottaa musiikkia olikin yksi Kurenniemen kuningasideoista. Vuonna 1969 tehdyssä ohjelmassa hän kuvaileekin, miten tietokoneelle talletettu musiikki-informaatio voitaisiin toisintaa kuvina, liikkeinä, muotoina, väreinä tai jopa hajuina.

Moniaistiseen taideihanteeseensa Kurenniemi palasi myös vuonna 1990 televisioidussa keskustelussa, jossa hän kutsuu sitä "hypermusiikiksi". Hänestä tietokoneella ei ylipäätään kuulunut välittää pelkkää tietoa vaan myös elämyksiä ja tunteita.

Kurenniemen aktiivisin kausi musiikintekijänä ajoittui 1960-luvulle, minkä jälkeen hänen toimintansa keskittyi muille teknologian alueille. Yleisradion kokeilustudion puitteissa vuonna 1980 syntynyt Suru on hänen myöhäisimpiä tallennettuja teoksiaan.

1970-luvulla alkoi Kurenniemen innovatiivinen ura teollisuussuunnittelijana. Hän suunnitteli mm. robottijärjestelmiä Rosenlew Oy:ssa ja myöhemmin Nokialla. Kiasman vuonna 2013 kokoamaa retrospektiota kuratoineen Perttu Rastaan mukaan Kurenniemi esitti jo 1980-luvun alussa idean silmälappuvideoista ja kehitti myös "personal communicatorin" käsitteen.

Radiokeskustelussa vuonna 1980 Kurenniemi puhuu innostuneesti tekoälyn mahdollisuuksista. Tietoteknologian kehitys ei kuitenkaan ollut hänelle itsetarkoitus vaan väline pehmeämmän ja ihmisläheisemmän yhteiskunnan luomiseen.

Tietokonepelejä Kurenniemi kehui monessa yhteydessä loistaviksi oppimisen välineiksi. Ne olivat paljon enemmän kuin ajanvietettä, suorastaan virtuaalitodellisuuden malli.

1990-luvulla Kurenniemi työskenteli tiedekeskus Heurekan erikoissuunnittelijana. Vuonna 1993 tehdyssä jutussa hän kuvailee, kuinka ihmisen yhteydet maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa muuttuvat tulevaisuudessa yhä intiimimmiksi. Syntyy keinopersoonia, joiden kyvyt ylittävät sen, mihin ihminen tai tietokone yksinään yltävät.

Virtuaalitodellisuus ei Kurenniemelle merkinnyt vain fantasiamaailmaa, vaan myös paikkaa jossa voi hoitaa aivan arkisiakin asioita. Vuosituhannen vaihteessa hän puhuikin mieluummin "vahvistetusta todellisuudesta" tai "lisätystä todellisuudesta". Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä todellisessa että keinomaailmassa – esimerkkinä autokuski, joka näkee virtuaalilaseillaan sekä tien että samanaikaisesti kaikenlaista reittiin liittyvää informaatiota.

Vuonna 2013 Kiasma kokosi Kurenniemen urasta retrospektion otsikolla Kohti vuotta 2048. "Mitä villimpiä Erkin ideat ovat olleet, sitä enemmän ne ovat osuneet oikeaan", sanoo Kurenniemen tuotantoa dokumentoinut ohjaaja Mika Taanila Stradan näyttelyreportaasissa. Muusikko Jari Suomisen mukaan yksi Kurenniemen keskeisistä ajatuksista oli tekniikan luova väärinkäyttö.

Soveliasta oli, että tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden guru oli henkilökohtaisestikin varautunut tulevan keinoelämään, kuten Perttu Rastas Stradassa toteaa. Kurenniemi arkistoi koko elämänsä ajan itsestään informaatiota, joka vuonna 2048 oli määrä syöttää virtuaalipersoona "Erkki Kurenniemen" mielikuviksi.

Erkki Kurenniemen varhaisia musiikkikokeiluja ja –teoksia on julkaistu mm. cd:lla Äänityksiä/Recordings 1963—1973 (Love Records 2002). Mika Taanila on tehnyt Kurenniemestä elokuvan Tulevaisuus ei ole entisensä (Kinotar 2002). Kansallisgalleria julkaisi vuonna 2013 artikkelikokoelman Erkki Kurenniemi – a Man from the Future.

Kommentit
  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Suomen presidentit – tasavallan ensiaskeleita ja vallan vaiheita

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.

  • Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

    Lyhytdokumentti Majakka kertoo Märketin majakanvartijasta.

    Hurmaava Ragnar Eriksson kertoo 21-vuotisesta taipaleestaan Märketin majakanvartijana kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.