Kun yhteyttä ei saa, linjat rätisevät ja puhelinlasku nousee 30 000 markkaan vuodessa, voi alkaa miettiä uudelleen radiopuhelimen hyödyllisyyttä. Jyväskyläläinen edustaja oli 1980-luvulla odottanut toimivaa radiopuhelinverkkoa kuuden vuoden ajan.
”Kyllä täytyy sanoa, että monta kertaa olen ajatellut, että laitan puhelimen pakettiin ja otan sen käyttöön tulevaisuudessa."
Melkein satatuhatta kilometriä vuodessa ajava Rahunen menettää jatkuvasti tärkeitä bisnespuheluita surkeiden yhteyksien vuoksi.
”Posti- ja telelaitos on tässä tapauksessa pystynyt kerta kaikkiaan ihmiset nöyryyttämään.”
Elettiin aikaa, jolloin Posti- ja telelaitoksella oli yksinoikeus yleisiin radiopuhelinverkkoihin. Kilpailijoiden puuttuessa markkinoilta oli moni radiopuhelimen omistaja sitä mieltä, että verkkoihin ei satsata tarpeeksi. Telelaitoksella vakuuteltiin, että ongelmat tullaan ratkaisemaan ja asiakkaiden valitukset vähenevät tulevaisuudessa.
”Rahaa on ollut, mutta poliitikot on suoraan sanoen kupannut nää rahat johonkin muihin tarkoituksiin", Rahunen kiivastuu.
Posti- ja telelaitos oli jo rakentamassa innolla uutta NMT-900- puhelinverkkoa, mutta se käsittäisi valmistuessaan vain suuret asutuskeskukset.
”Ehkä tulevaisuudessa autossa on oltava useita erillisiä ja osin päällekkäisiä radiopuhelinjärjestelmiä, joista yksikään ei toimi kunnolla, vaan ne kaikki paikkaavat toistensa puutteita”, arvellaan vuonna 1986 tehdyssä reportaasissa.
Teksti: Antti Majala
