Hyppää pääsisältöön

Jalka - luonnon meille antama kulkuneuvo

Meistä moni ottaa päivän mittaan ainakin 5000 askelta eli vuodessa melkein kaksi miljoonaa askelta. Hyvät kengät auttavat huolehtimaan jalkojen jaksamisesta ja terveydestä. 1950-luvun lyhytelokuva antaa tähän monta ajatonta neuvoa.

"Eiköhän meistä moni ota päivän mittaan ainakin 5000 askelta eli 1825000 askelta vuodessa. 50-vuotiaina olisivat jalkamme – varovaisen arvion mukaan – astuneet lähes 100 miljoonaa askelta". Jotta jalat jaksavat askeltaa vielä lisää on jalkaan laitettava hyvät kengät ja huolehdittava muutenkin jalkojen terveydestä. Näin todetaan vuonna 1955 valmistuneessa lyhytelokuvassa Kengästä kenkään.

Lyhytelokuvassa neuvotaan miten jalat pysyvät hyvässä kunnossa. Puhtaus on jalan terveyden a ja o. Lisäksi kynsien pitäminen sopivan lyhyinä ja puhtaina on myös tärkeää. Jalan kaaria olisi hyvä voimisteluttaa ja vahvistaa esim. nostamalla varpailla lyijykynää lattialta.

Jalkaterässä on 26 luuta, 55 niveltä ja 31 lihasta. Luiden rakenteissa on huomattavia yksilöllisiä vaihteluita. Ei siis ihme, että kenkien valmistajilla on riittänyt töitä heidän kehitellessään erilaisia lestejä. Lesteille rakennetaan erilaisia kenkätyyppejä joita määrittävät mm valmistustapa, materiaali ja varsinainen ulkonäkö eli malli. Aina sopivin kenkä ei olekaan ollut se haluttavin vaan se ulkonäöltään kaunein.

Kenkäkaupan tarjontaan ovat vielä 1950-luvulla kuuluneet esim. rospuuttoajan jalkineet ja erikseen vankat ja kevyet kävelykengät sekä vierailukengät. Erityisesti nahkakenkien ominaisuuksia kehutaan lyhytelokuvassa ”koska nahka vastustaa lämpötilan muutoksia ja edistää hengityksellään jalan ja kehon hyvinvointia”.

Topakasti kehotetaan myös huolehtimaan kengistä. Sanomalehtipaperia kenkiin laittamalla voidaan estää kenkiä käpristymästä. Yleensä kengät on puhdistettava liasta jokaisen käytön jälkeen, kiillotettava ja pantava pois pölyyntymästä. Hoitamaton kenkä on epämukava ja epäterveellinen jalassa.

”Oikea kenkä oikeaan aikaan oikeassa tarkoituksessa” toteaa filmin selostaja lopuksi.

Teksti: Annimaiju Pudas

Lisää ohjelmasta

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto