Hyppää pääsisältöön

Puolet suomalaisista loikkareista kuoli Stalinin vainoissa

Neuvostoliittoon loikkasi 1920- ja 30-luvuilla lähes 15 000 suomalaista maanpäällistä paratiisia etsimään. Lapuan liikkeen vuosina kommunisteja myös pakotettiin menemään itärajan yli. Lähes puolet suomalaisista punaloikkareista kuoli Stalinin vainoissa.

Suomesta lähdön syinä olivat lähes aina poliittiset tai taloudelliset syyt. Nälkä ja lama pakottivat etsimään parempaa elämää. Kansalaissodan jälkeen punaisia pakeni Neuvostoliittoon joukoittain. Loikkauksia tapahtui runsaasti koko 1920-luvun ja 1930-luvun alkupuoliskon ajan. Einiten loikkareita oli Oulun läänissä.

Anne Flinkkilän vuonna 2002 toimittama ”Inhimillinen tekijä” pohtii, mitä punaloikkareille Neuvostoliitossa tapahtui ja miltä tuntui kasvaa itärajan takana ei-toivottuna kansalaisena.

Vieraina ovat näyttelijä Anja Waklina, toimittaja-tietokirjailija Eila Lahti-Argutina ja hammaskirurgi Kimmo Lehtimäki. Jokainen heistä menetti lähiomaisensa Josef Stalinin vainoissa.

Loikkarit ja Venäjän lesket

Anja Waklinan isoisä Kalle loikkasi Neuvostoliittoon vuonna 1930. Hän oli tunnettu ”punikki”, ja kun takana oli jo kaksi vankilatuomiota, Kalle päätti loikata henkensä säilyttääkseen Neuvostoliittoon. Anjan äiti ja mummo seurasivat perässä, tosin ”Venäjän leskinä” laillista rajanylitysreittiä.

Anjan isoisä vangittiin kesäkuussa 1938. Kahden kuukauden päästä pidätyksestä hänet ammuttiin, koska Petroskoin vankiloihin piti saada lisää tilaa.

Myös Eila Lahden isä Eino Lahti joutui loikkaamaan ”perkeleen punaisesta Kemistä” poliittisista syistä. Lapuan liikkeen kannattajien vainoama ja pahoinpitelemä Eino loikkasi Neuvostoliittoon Ruotsin kautta.

Muutama vuosi myöhemmin Eino Lahti yksinkertaisesti vain katosi. Vasta 1990-luvun alussa Eilalle selvisi, että isä vangittiin tekaistujen syytösten nojalla, kuten muutkin. Eino Lahti oli kuollut nälkään ja kylmään vankileirillä vain 38-vuotiaana.

Punapäällikön kuolemantuomio

Kimmo Lehtimäen isosetä Verner Lehtimäki pakeni Suomesta Neuvostoliittoon kansalaissodan viimeisinä päivinä. Sodan aikana hän toimi punakaartissa keskeisessä asemassa ja vastasi mm. punakaartilaisena Tampereen puolustuksesta, joten myös hänen oli pakko lähteä maasta säilyttääkseen henkensä.

Verner Lehtimäki kuului aluksi Neuvostoliitossa suomalaisten kommunistien eliittiin. Hän toimi taistelulentäjänä, osti Amerikasta 22 hävittäjää ja värväsi amerikansuomalaisia lähtemään Neuvostoliittoon.

Vuonna 1938 Verner Lehtimäki kuitenkin hävisi. Hänen vaimonsa yritti selvittää miehensä kohtaloa ja kirjoitti neuvostoviranomaisille 30 kirjettä. Vasta vuonna 1956 vaimo sai tiedon, että hänen miehensä on kuollut, mutta mitään muuta ei kerrottu.

Kimmo Lehtimäki lähti selvittämään isosetänsä elämänvaiheita ja sai lopulta selville Neuvostoliiton olojen vapauduttua, että myös Verner Lehtimäki oli tuomittu kuolemaan. Kuolemantuomion perusteena oli se, että hän on Suomen hallituksen vakooja.

Suomalaisten järjestelmällinen vainoaminen käynnistyi Neuvostoliitossa 1930-luvun puolivälissä. Vaikka Stalinin vainot ja ihmisten äkillinen häviäminen eivät jääneet keneltäkään suomalaiselta huomamaatta, puhdistuksista ei uskallettu vuosikausiin puhua. Vasta perestroikan myötä asioita alettiin oikeasti tutkia.

Jokainen yritti säilyttää oman päänsä. Ilmiö oli sama kuin Saksan juutalaisyhteisössä. Kollektiivinen vastarinta puuttui. Tärkeä oli, että itse ja oma perhe selviävät hengissä.

Aina Waklinan isoisä Kalle loikkasi ”punikkina” Neuvostoliittoon. Vuonna 1938 hänet ammuttiin.
Aina Waklinan isoisä Kalle loikkasi ”punikkina” Neuvostoliittoon. Vuonna 1938 hänet ammuttiin. Aina Waklinan isoisä Kalle loikkasi ”punikkina” Neuvostoliittoon. Vuonna 1938 hänet ammuttiin. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Inhimillinen tekijä
Eila Lahden isä Eino Lahti loikkasi Neuvostoliittoon Lapuan liikkeen vainoamana ”perkeleen punaisesta Kemistä”.
Eila Lahden isä Eino Lahti loikkasi Neuvostoliittoon Lapuan liikkeen vainoamana ”perkeleen punaisesta Kemistä”. Eila Lahden isä Eino Lahti loikkasi Neuvostoliittoon Lapuan liikkeen vainoamana ”perkeleen punaisesta Kemistä”. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Inhimillinen tekijä
Kimmo Lehtimäen isosetä Verner Lehtimäki toimi Neuvostoliitossa hävittäjälentäjänä. Stalinin vainoissa hän katosi.
Kimmo Lehtimäen isosetä Verner Lehtimäki toimi Neuvostoliitossa hävittäjälentäjänä. Stalinin vainoissa hän katosi. Kimmo Lehtimäen isosetä Verner Lehtimäki toimi Neuvostoliitossa hävittäjälentäjänä. Stalinin vainoissa hän katosi. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha Inhimillinen tekijä

ARTIKKELIN PÄÄKUVASSA Verner Lehtimäki. Hän loikkasi kansalaissodan viimeisinä päivinä Neuvostoliittoon ja toimi siellä hävittäjälentäjänä. Stalinin vainoissa hän hävisi.

Kommentit
  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.