Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Stéphane Denève toi lempisäveltäjänsä musiikkia RSOn soitettavaksi

Kapellimestari Stéphane Denève johtaa RSOn konsertin säveltäjä Benjamin Brittenin 100-vuotissyntymäpäivänä 22. marraskuuta. Konsertin ohjelmassa on luonnollisesti Brittenin musiikkia, mutta myös Denèven oman suosikkisäveltäjän Albert Rousselin musiikkia. Stéphane Denève johtaa nykyisin lähinnä sinfoniaorkestereita, mutta hän rakastaa oopperaa. Haastattelussa hän kertoo RSOn sellisti Mikko Ivarsille mm. siitä, miten hänestä tuli kapellimestari ja miksi Roussel on hänelle erityisen rakas säveltäjä.


Haastattelussa kapellimestari Stéphane Denève

Tervetuloa Helsinkiin! Tämä taitaa olla ensimmäinen kertasi täällä, olenko oikeassa?

Tosiaan tämä on ihka ensimmäinen vierailuni täällä, ja olen todella innoissani sekä Helsingistä että upeasta orkesteristanne.

Sinulla taitaa kuitenkin olla jonkinlaisia suhteita suomalaiseen musiikkielämään. Olet kuulemma tehnyt yhteistyötä suomalaisten nykysäveltäjien kanssa?

Mielestäni teillä on erittäin vireä musiikkikulttuuri, ja pidän todella monesta suomalaisesta säveltäjästä. Pidän erityisesti Magnus Lindbergistä sekä ystävänä että ihailijana. Olen johtanut useasti hänen musiikkiaan, myös ensi vuonna Philadelphiassa ja Sao Paolossa. Hän on kerrassaan mieletön säveltäjä. Pidän myös esimerkiksi Esa-Pekka Salosesta, Rautavaarasta ja Saariahosta. Maallanne on todella vaikuttava kattaus säveltäjiä.

Miten sinusta tuli kapellimestari alun alkaen?
Onko sinulla kaksi tuntia aikaa? Eikö? (nauraa) Alunperin olin pianisti, mutta hyvin pian aloin kaivata muiden kanssa soittamista. Soitin paljon kamarimusiikkia ja pian aloin myös johtaa orkestereita, esimerkiksi 14-vuotissyntymäpäivänäni johdin erästä oppilasorkesteria. Sitten jatkoin opintojani Pariisin konservatoriossa, ja aloitin urani oopperan kapellimestarina, koska rakastan oopperaa. Päädyin kuitenkin yhä useammin sinfonioiden pariin, ja tässä sitä nyt ollaan! Vaikka johdan tällä hetkellä lähinnä sinfoniaorkestereita, yritän johtaa edes yhden oopperan vuodessa, sillä rakastan monipuolista työskentelyä.

Avustit Sir Georg Soltia urasi alkuvaiheilla. Millaista aikaa se oli? Suomessa kapellimestareiden avustajat ovat ylipäänsä melko tuntematon ilmiö.

Avustajia ei Manner-Euroopassakaan tapaa sinfoniaorkestereiden yhteydessä juurikaan, mutta ooppera on asia erikseen. Omalla kohdallani kävi niin, että toimin harjoituspianistina Orchestre de Paris’n kuorolle ja solisteille, ja Soltiille soitin Beethovenin Missa solemnin ja Bartókin Herttua Siniparran linnan harjoituksissa. Solti sattui tykästymään minuun ja pyysi minua assistentikseen Don Giovanniin, jota hän työsti sekä levytyksenä Lontoon filharmonikoiden kanssa että Pariisin ooppeeraan. Kerrassaan jumaloin sitä miestä! Vaikka hän oli yli 80-vuotias, työskenteli hän hullun lailla takertuen pienimpiikin yksityiskohtiin ja antaen musiikille kaikkensa. Solti olikin suuri inspiraatio minulle: halusin musiikin ruokkivan minua samalla lailla koko loppuelämäni.

Voisitko kertoa hieman tämän viikon ohjelmastamme?

Ohjelma nivoutuu itse asiassa kahteen tärkeään tapahtumaan. Ensinnäkin konserttipäivämme on perjantai, jolloin Benjamin Brittenin syntymästä on kulunut 100 vuotta. Halusimme siis ehdottomasti sisällyttää ohjelmaan Britteniä. Hänen viulukonserttoaan ei kuule kovin usein soitettavan, ja mielestäni se on upea teos. Lisäksi saimme idean Brittenin Passacagliasta, sillä tässä kyseisessä viulukonsertossa on laaja passacaglia-osuus, jossa bassolinjaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Päätimme siis yhdistää konserton Passacagliaan Peter Grimes -oopperasta, jonka Britten sävelsi vain hieman viulukonserton jälkeen.

Konsertin loppupuoliskolla soitamme Ravelin Boleron, joka ei ole aivan passacaglia mutta melkein! Sen bassolinja toistaa do-so-do -kuviota satoja kertoja, ja tässä on tavallaan samaa ideaa kuin passacagliassa, jossa toisteisen basson päällä tapahtuu kehittelyä. Halusin myös sisällyttää konserttiin säveltäjän, joka on minulle hyvin tärkeä eikä Helsingissä välttämättä niin usein kuultu. Rousselin 3. sinfonia on mielestäni mestariteos, ja on ilahduttavaa, että RSO soittaa sitä nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa.

Olemmekin kuulleet tällä viikolla ja tänä vuonna paljon Benjamin Brittenistä, joten voisimme kenties keskittyä hieman Rousseliin. Taidat esittää paljonkin hänen sävellyksiään?

Kyllä vain, olen levyttänyt melkein kaikki hänen sinfoniansa ja myös muita orkesteriteoksia. Ne levytykset ovat minulle hyvin merkittäviä, sillä tein ne ensimmäisen orkesterini, Skotlannin kansallisorkesterin, kanssa. Roussel on säveltäjä, johon tunnen voimakasta yhteyttä myös maantieteellisesti. Hän on kotoisin Tourcoingista, joka on kaupunki Lilles’n lähellä Pohjois-Ranskassa, ja minäkin olen sattumoisin syntynyt siellä.

Mielestäni hänen musiikkinsa vangitsee hienosti pohjois-ranskalaisen hengen, jossa on aistittavissa pohjoisen vaikutus: skandinaavinen, alankomaalainen ja saksalainen järjestelmällisyys, tieteellisyys, vakavuus, kenties protestanttius. Samalla kuitenkin ranskalaisuus ja latinalaiset juuret tuovat yhtälöön sponttaniutta, väriä, verta… Fantasque kuten sanomme Ranskassa - hieman hullua ja eksentristä. Mielestäni Rousselin työ on näiden vaikutteiden täydellinen ilmentymä, ja erityisesti tämä sinfonia on järjestelmällinen ja strukturoitu mutta samalla täysin mielipuolinen.


Tietääkseni olet soittanut tämän sinfonian myös Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa, jonka tilaustyö teos alkujaan oli.

Se olikin upea kokemus! Roussel nimittäin matkusti Bostoniin vuonna 1930 kuulemaan ensiesitystä Koussevitzkyn johtamana Bostonin sinfoniasalissa ja sieltä minäkin paljon myöhemmin löysin itseni. Koussevitzkyn jälkeen myös Charles Munch, oma idolini ja suuri ranskalaissäveltäjä, johti monesti tämän sinfonian. Kun teoksen esittelyssä listattiin sen aiempia johtajia, saatoin löytää oman nimeni pienellä Koussevitzkyn ja Munchin jälkeen lopusta.

Älä huoli, ylpeys ei ole noussut päähäni, mutta oli tietenkin koskettavaa huomata, että olin osaltani jatkamassa teoksen elämää siellä, missä se aikoinaan kantaesitettiin. Minulla oli paikan päällä myös mahdollisuus nähdä alkuperäinen nuottikäsikirjoitus, jota oltiin myös käytetty ensiesityksessä. Siinä oli sekä Rousselin merkintöjä että sinisellä Koussevitzkyn merkitsemiä pieniä huomioita. Minulla oli tämän sinfonian elämä siis kirjaimellisesti edessäni.


Haastattelu Mikko Ivars - Video Sandra Saulo - Suomennos Elissa Shaw

Julkaistu 20.11.2013

  • Aika klassista

    Anne Teikari kertoo ohjelmistaan

    Melko klassista, suht klassista, aikamoista. Uudessa nykyklassisen musiikin ohjelmassani Aika klassista halusin tutkia niitä paikkoja ja tilanteita, joita nykyklassinen musiikki pitää sisällään ja luo ympärilleen. Halusin tietää, mitä ihmiset, jotka tekevät nykyklassista musiikkia, ajattelevat työskentelystään.

  • Kapellimestari Hannu Lintu ottaa mallia koirastaan – Taiteilija koronakeväänä 2020

    Muusikoiden ajatuksia koronakeväänä 2020.

    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu viettää koronakevättä kotonaan Helsingissä muun muassa kirjojen parissa. Suomen kirjasäätiö on valinnut kirjallisuuden harrastajana tunnetun kapellimestarin ”diktaattoriksi”, joka valitsee vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan. Kolmijäsenisen valintalautakunnan nimeämät 3-6 ehdokasta julkistetaan marraskuun alussa. Kenelle niistä Lintu antaa Finlandia-palkinnon, selviää 25. marraskuuta.