Hyppää pääsisältöön

Itsenäisyyden tavoitteleminen johti Tšetšenian sodan kauheuksiin

Niin monien muiden tasavaltojen tavoin, myös Tšetšenia näki tilaisuuden itsenäisyyteen Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Moni muu itsenäistyikin, mutta Kaukasuksella Mustanmeren rannalla sijaitseva Tšetšenia oli Venäjän federaatiolle liian arvokas menetettäväksi. Lähti liikkeelle tapahtumasarja, jonka seurauksena syttyi Tšetšenian ensimmäinen sota vuonna 1994.

Tietolaatikko

Tuhkaa, öljyä ja videonauhaa -klipistä on jouduttu poistamaan lyhyitä pätkiä käyttöoikeuksien vuoksi.

Venäjä kielsi alkuun olevansa sodassa. Paikalla Tšetšeniassa eivät taistelletkaan federaation armeijan sotilaat vaan erilaiset erikoisjoukot, jotka toimivat turvallisuuspalvelun alaisuudessa.

Loppuvuodesta 1994 sotatila oli kuitenkin ilmeinen. Joulukuussa presidentti Boris Jeltsin antoi määräyksen joukkojensa tunkeutua Tšetšenian pääkaupunkiin Groznyiin.

Helsingin kokoinen Groznyi tuhoutui taisteluissa täysin. Ykkösjutun reportaasissa Groznyin hävitys vuodelta 1995 nähdään tuhon jäljet. Tuhannet kuolivat ja jäljelle jääneillä oli pulaa aivan kaikesta.

Yksinäinen susi

Ajankohtaisen kakkosen erikoisohjelmassa vuodelta 1997 haastatellaan yksinäisenä sutena tunnettua sissijohtaja Salman Radujevia. Radujevin vakaumus on vankkumaton ja tavoite selkeä: Tšetšenian itsenäisyys. Hän ei suostu uskomaan, että Venäjä olisi onnistunut tappamaan Tšetšenian presidentin Dadujevin, mutta on valmis kostamaan jo sen yrittämisestä.

"Vähintään kolmen venäläisen kaupungin täytyy palaa poroksi. Kostoksi presidenttimme puolesta. Sota ei ole loppunut. Sota loppuu, kun Venäjä tunnustaa Tšetšenian itsenäisyyden", Radujev kertoo.

Ohjelmassa seurataan, miten tuhotussa maassa ja varsinkin sen täysin raunioitetussa pääkaupungissa Groznyissa ihmisten on mahdollista elää.

Lääkkeitä ei ole, sairaala toimii rauniotalossa. Koko tasavallassa on vain yksi palovammayksikkö. Tuhon jäljet niin ihmisissä kuin rakennuksissakin ovat hirveät. Yhden lapsipotilaan äiti kertoo myyneensä kaiken, jotta saisi lapselleen edes vähän lääkkeitä. Punainen risti jätti Tšetšenian liian vaarallisena paikkana.

Orpolapsista huolehtiva Hadižat Gatajeva on ottanut luoksensa 26 lasta. He olivat katulapsia, jotka haistelivat liimaa, varastelivat ja kerjäsivät. Elämä on Gatajeva luonakin vain selviytymistä. Kaikki 27 ihmistä elää vain satunnaisilla toimittajilta saamillaan avustuksilla.

Kamalinta Gatajevan mielestä lapsille on ollut kuitenkin sodan arjen kokeminen.

"He tuntevat kaikki aseet, räjähteet ja ja miinat. He tietävät sodasta kaiken. Tekee ihan kipeää ajatella, että he ovat oppineet sodan käytännöistä kaiken. Heitä ei tarvitse enää edes armeijaan laittaa", Gatajeva murehtii.

Myöhemmin Gatajeva tuli tunnetuksi Groznyin enkelinä ja hän sai vuonna 2012 turvapaikan Suomesta yhdessä miehensä kanssa.

Öljyrikas Tšetšenia

Öljyä Tšetšeniassa riittää, mutta infrastruktuurin puuttuessa ovat tavalliset ihmiset alkaneet valmistaa siitä bensaa. Tämä omavaraisuus oli tärkeä sodassa, sillä se takasi riippumattomuuden muista. Toisaalta juuri öljy ja Tšetšenian kautta kulkevat putket olivat osasyitä koko sotaan.

Sota loppui vuonna 1997, kun Groznyi oli jälleen tšetšeenien hallinnassa. Rauhansopimuksessa neuvoteltiin venäläisten vetäytymisestä ja itsenäisyysneuvottelujen aloittamisesta viiden vuoden sisällä. Itsenäisyyttä ei tullut vaan Venäjän uusi johtaja Vladimir Putin lähetti takaisin Tšetšenia vuonna 1999.

Vuonna 2006 Maailmannäyttämöllä-ohjelmassa tutkija Hanna Smith ja kirjeenvaihtaja Olga Andrianova keskustelivat siinä vaiheessa jo seitsemättä vuotta jatkuvasta Tšetšenian toisesta sodasta. He löysivät siinä paljon samaa Yhdysvaltojen sodasta Irakissa, vaikkakin Andrianova muistutti, että taistelut käytiin oman maan rajojen sisäpuolella.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto