Hyppää pääsisältöön

Katin 468 kilometriä lumista tietä synnytykseen

Utsjoella asuva Kati Eriksen joutuu matkaamaan yli 400 kilometriä kotikylästään Rovaniemelle synnyttämään. Matka taittuu postiautolla ja bussilla. Samalla reitillä on moni nainen joutunut synnyttämään tien päällä.

Saamelaisen Kati Eriksenin kolmannen lapsen laskettuun aikaan on enää viikko jäljellä. Hänellä alkaa siis olla aika lähteä Rovaniemen sairaalaan, joka sijaitsee yli 400 kilometrin päässä hänen kotikylältään Utsjoelta.

Lähempääkin löytyisi synnytyssairaala, nimittäin Norjan Kirkkoniemestä 200 kilometrin päästä. Eriksen huomauttaa, että jos jokin menisi vikaan Kirkkoniemessä, pitäisi lentää Tromssaan. Tärkeintä on pysyä maan kamaralla: toisin kuin helikopterissa, ambulanssissa on tilaa synnyttää, jos ovet avataan. Silloin on kuitenkin tärkeää huolehtia, että vauva pysyy lämpimänä.

Utsjoen ja Rovaniemen välillä on sekä hengähdystaukoja että pahamaineisia synnytyspaikkoja – kuten Kaamasen mutka ja Vikajärvi – jotka Eriksen haluaa ohittaa kunnialla.

Inarissa Eriksen jää ystävänsä luokse lepäämään ja käy Ivalossa terveyskeskuksessa. Seuraavana päivänä matka jatkuu kohti Rovaniemeä supistuksien yhä voimistuessa.

Eriksenin tarina ei ole ainutlaatuinen. Lapissa pitkät ja epävarmat synnytysmatkat ovat arkipäivää naisille. Ajan kanssa pelaaminen on vaikeaa: Toisaalta pitää lähteä ajoissa matkaan, jotta todennäköisyys kesken matkan tapahtuvaan synnytykseen pienenisi. Toisaalta liian ajoissa matkaan lähteminen tarkoittaa tuhlattua rahaa, sillä Kela ei korvaa yöpymisiä ja odotteluita sairaalan lähettyvillä, ellei äidillä ole joka päivä hoitotoimenpiteitä.

A-Zoomin studio-osiossa juontajan kanssa aiheesta keskustelemassa on saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Irja Seurujärvi-Kari. Hänen mukaansa Kelan pitäisi ajatella enemmän äitien parasta eikä vain sitä, mikä on kustannustehokkainta.

Teksti: Sonja Fogelholm

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto