Hyppää pääsisältöön

Nivelrikko voi viedä ennenaikaisesti eläkkeelle

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Yli 40 000 suomalaista vuodessa joutuu jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle, kun ikäihmisten vaivaksi mielletty nivelrikko vaivaa yhä nuorempia. Tyypillisimpiä oireita ovat nivelen turpoilu, virheasento ja liikerajoitukset sekä kipu, jota voi esiintyä niin rasituksessa kuin levossakin.

– Kaikki alkoi sillä, että pottuvarvas rupesi juonittelemaan. Varpaasta hoidettiin vaivaisenluuta ja varvasta naulattiin. Sairaalasta saamissani papereissa luki aina, että minulla on artroosia eli nivelrikkoa, mutta en osannut kiinnittää siihen mitään huomiota, oululainen Anna-Liisa Kemi kertoo.

Varpaan jälkeen Kemin polvi alkoi oireilla:

– Tykkäsin 1980-luvun loppupuolella käydä tansseissa ja oli tosi inhottavaa, kun polvi kipeytyi ja turposi. Mietin aina, että mikä ihme siinä on. Polvi kuvattiin ja päätettiin, että siihen tehdään tähystysleikkaus alkuvuodesta 1990.

Vuosien kuluessa polvi jatkoi oireiluaan. Vuonna 1998 se tähystettiin uudestaan ja selvisi, että nivelrikko on edennyt.

– Nivelrikko aiheutti minulle erimittaisia sairauspoissaoloja työstäni; milloin särki kinttuja, milloin olkapäitä ja milloin selkää. Selkä kuvattiin ja sieltäkin löydettiin se onneton nivelrikko, Kemi huokaisee.

Lokakuussa 2002 Kemi sai lausunnon osatyökyvyttömyyseläkettä varten.

– Olin silloin 44-vuotias. Minusta oli aivan järisyttävää, että olin niin nuorena siinä kunnossa, että minun pitäisi jäädä eläkkeelle, Kemi muistelee.

Työnkuvaa muutettiin asiakaspalvelutyöstä kevyempien paperitöiden suuntaan, mutta sekään ei auttanut. Polveen jouduttiin laittamaan tekonivel Kemin ollessa 48-vuotias. Täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle hän jäi 51-vuotiaana.

Monen tekijän summa

Nivelrikon perimmäistä syytä ei tarkkaan tiedetä. Erilaisia riskitekijöitä ovat ikä, raskas fyysinen työ, lihavuus ja aiemmin saadut nivelvammat.

– Myös perimällä on suuri merkitys ja lisäksi naissukupuoli altistaa varsinkin polvinivelrikolle, kertoo ortopedian erikoislääkäri Ari-Pekka Puhto Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Yleensä nivelrikko etenee hitaasti vuosien kuluessa. Sairaudelle on Puhdon mukaan tyypillistä rustopinnan rikkoutuminen ja nivelruston häviäminen nivelpinnoilta:

– Varsinaisia oireita ei välttämättä vielä ole, vaikka radiologiset löydökset voivat olla jo selvästi nähtävissä. Toisaalta voi myös olla niin, että oireet ovat hankalia, mutta radiologiset löydökset eivät ole kovin pahoja.

Kolmasosalla työkyvyttömyyseläkkeelle jääneestä tärkein työkykyä heikentänyt sairaus kuuluu tuki- ja liikuntaelinsairauksien ryhmään.

– Alle 50-vuotiailla nivelrikon takia eläköityminen on vähäistä, mutta yli 50-vuotiailla se lisääntyy. Miehillä kaiken kaikkiaan 28 prosentilla eläkkeen syynä on nivelrikko ja naisilla vielä hieman enemmän, Puhto toteaa.

Ylipaino kuriin

Ylipaino paitsi altistaa nivelrikolle, myös nopeuttaa sen kehittymistä ja pahentaa oireita. Normaalipainossa pysymisestä, riittävästä liikunnasta ja hyvästä lihaskunnosta kannattaa huolehtia. Joskus leikkaus on kuitenkin ainoa hoitokeino.

– Tekonivelleikkaus on todettu hyvin vaikuttavaksi. Se poistaa kipua erittäin hyvin ja parantaa merkittävästi toimintakykyä. Mutta aina täytyy kuitenkin muistaa, että leikkausta ei tule tehdä liian aikaisin, koska kaikkiin toimenpiteisiin liittyy riskejä, ortopedian erikoislääkäri Ari-Pekka Puhto korostaa.

Jos oireet ovat lievät, tekonivelleikkauksella ei välttämättä saavuteta täyttä oireettomuutta:

– Potilas voi tällöin kokea, ettei hän saavuttanut sitä, mitä leikkauksella haki. Jos oireet ovat olleet hyvin hankalat ja vaikka leikkauksen jälkeen jäisikin hieman kipuja ja liikerajoitusta, potilas on yleensä erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Liike paras lääke

Nivelrikon aiheuttamiin kipuihin käytetään hoitona yleensä parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä. Myös glukosamiinin käyttö on nivelrikkopotilaiden keskuudessa tavallista.

– Tutkimusnäyttö glukosamiinin puolesta ei kuitenkaan ole kauhean vahva, ja minun kokemukseni on, että se auttaa ainoastaan osalle potilaista. Sitä voi kokeilla, mutta jos muutaman kuukauden kuurin jälkeen kokee, ettei ole saanut siitä merkittävää hyötyä, käyttöä ei kannata jatkaa. Glukosamiini ei palauta rustoa, vaan se on oireenmukaista hoitoa, Puhto painottaa.

Anna-Liisa Kemi kokee saaneensa apua glukosamiinista:

– Aloitin glukosaamin syömisen, kun kuulin, että oikeaan polveeni laitetaan tekonivel. Minulla on vankka usko, että siitä on ollut minulle apua. Mutta myös liike on lääkettä ja käyn joka päivä vähintäänkin kävelemässä, etteivät selkä ja hartiat suutu.

Kemi käy myös säännöllisesti myös kuntosalilla, koska hyvä lihaskunto on tärkeää nivelille.

– Muuten kipeät nivelet eivät jaksa kannatella minua. Minulla on myös tapana sanoa, että huumori on hyvä kipulääke. Silloin niitä nappeja ei aina tarvitse vääntää naamaansa. Mutta joskus kun tulee oikein kovia kipuja, syön parin viikon tulehduskipulääkekuurin, jolla saan tilanteen rauhoittumaan. Ja sitten taas jaksan viuhottaa menemään, Anna-Liisa naurahtaa.



Asiantuntija: ARI-PEKKA PUHTO, ortopedian erikoislääkäri, Oulun yliopistollinen sairaala

Toimittaja: TITTA VILPA

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 21.12.2015