Hyppää pääsisältöön

Viulutaiteilija Simone Lamsma tiesi hyvin varhain ryhtyvänsä muusikoksi

Nuori hollantilainen viulisti Simone Lamsma soittaa RSOn solistina säveltäjä Benjamin Brittenin 100-vuotisjuhlakonsertissa 22.11.2013. Brittenin säveltämä viulukonsertto on hänelle hyvinkin tuttu, sillä hän on asunut ja opiskellut pitkät ajat Englannissa. Simone Lamsma kertoi RSOn sellisti Mikko Ivarsille paitsi viulukonsertosta ja musiikkimieltymyksistään myös siitä, mitä hän tekee vapaa-aikanaan ja erikoisesta viulustaan.


Viulutaiteilija Simone Lamsma haastatelussa


Tervetuloa Helsinkiin ja hyvää huomenta! Tämä ei taida olla ensimmäinen esiintymisesi Suomessa, eihän?

Ei tosiaan, sillä olen aiemmin soittanut myös Turussa ja Jyväskylässä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kertani Helsingissä.

Aloitetaan juttelemalla hetki urasi alkuvaiheista, sillä meillä Suomessa keskustellaan parhaillaan paljon lasten musiikkikasvatuksesta. Olen ymmärtänyt, että aloit hyvin varhain suhtautua vakavasti viulunsoittoharrastukseesi.

Kyllä, olin jo hyvin nuorena, noin 2-vuotiaana, vakuuttunut siitä, että musiikista tulee elämäni. Aloitin viulunsoiton 5-vuotiaana kotimaassani Hollannissa, jossa asuin 11-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen muutin Lontooseen, jossa opiskelin 10 vuotta.

Hollannissa minulla oli vaikeuksia yhdistää musiikkiharrastukseni normaaliin kouluelämään. Lopulta päätimme, että oli parhaakseni muuttaa Lontooseen. Kävin luonnollisesti paljon kotona, noin joka kuudes viikko, sillä koti-ikävästä selviytyminen kävi minulle melko raskaaksi. Samalla olin kuitenkin todella onnellinen, sillä olin löytänyt oman paikkani sekä ihmisiä, joilla oli samanlainen intohimo musiikkiin.

Entäpä tämänpäiväinen ohjelmamme ja Brittenin konsertto, oletko soittanut sitä monesti aiemmin?

Tämä taitaa itse asiassa olla myös minulle jonkinlainen juhlavuosi, sillä olen soittanut sitä mielestäni jopa 10 vuotta. Se on kulkenut mukana pitkään senkin takia, että olen Isossa-Britanniassa asuessani ja opiskellessani imenyt väistämättä itseeni sikäläistä kulttuuria.

Brittenin tuotanto on siis minulle hyvin läheistä, ja mielestäni tämä viulukonsertto on ehdottomasti yksi 1900-luvun hienoimmista teoksista. On siis hyvin ainutlaatuista soittaa sitä hänen 100-vuotissyntymäpäivänään täällä.

Satuitko Isossa-Britanniassa opiskellessasi kuulemaan sisäpiirin tietoa tai tarinoita Brittenistä? Tunsivatko esimerkiksi opettajasi hänet henkilökohtaisesti?

En suoranaisesti, mutta tietyssä ympäristössä ja kulttuurissa asuessa oma veri ikään kuin sekoittuu paikalliseen. Englanti onkin minulle nykyään kuin toinen koti.

Kuuluuko Brittenin konsertto mielestäsi viulistien standardiohjelmistoon, vai onko se hieman erikoisempi?

Mielestäni se on hiljalleen löytämässä paikkaansa normiohjelmistossa, sillä yhä useampi soittaa sitä ainakin 10 vuoden takaiseen verrattuna. Soitin sitä itse ensimmäisen kerran Britten-viulukilpailussa, jonka jälkeen pääsin esittämään sitä usean eri orkesterin kanssa, muun muassa Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa sekä Yhdysvalloissa, Hongkongissa ja ympäriinsä Euroopassa.

On ollut upeaa soittaa konserttoa niin monien eri ihmisten kanssa, joista usealla on teoksesta hyvin erilaisia näkemyksiä. Olen iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus soittaa sitä niin usein, sillä vielä muutama vuosi sitten sitä kuuli hyvin harvoin.

Onko sinulla muita lempisäveltäjiä tai -teoksia?
Pidän paljon 1900-luvun alun musiikista, ja rakastan myös uusien, nykyaikaisempien teosten opettelemisesta. Olen kuitenkin melko kriittinen sen suhteen mitä soitan ja mitä en soita. Saan melko paljon esityspyyntöjä, jotka joudun partituuriin tutustumisen ja sen kuuntelemisen jälkeen hylkäämään, koska musiikki ei liikuta minua tarpeeksi. Minulle on ensisijaista, että musiikki koskettaa. Jos teos onnistuu tekemään vaikutuksen, rakastan täysin uuden teoksen opettelemista. Suomalaisista säveltäjistä pidän erityisen paljon Magnus Lindbergistä, hänen viulukonserttonsa on kerrassaan loistava.

Silmäilin tässä instrumenttiasi, joka on Stradivarius eli hyvin harvinainen viuluyksilö. Se on melko erikoisen muotoinen ilman kulmiaan, muistuttaa hieman kitaraa. Kertoisitko siitä tarkemmin?

Se on todella mielenkiintoinen luomus, sillä se on erimuotoinen kuin kaikki muut Stradivariukset ja tosiaan täysin uniikki. Sen historia on tosin hieman mysteeri, eikä kukaan tiedä miksi se on ainoa tämän muotoinen yksilö. Minulle sillä ei ole niin väliä, kunhan se kuulostaa hyvältä!

Lopuksi kysyisin vielä vapaa-ajastasi. Elät varmasti todella kiireistä elämää, mutta onko sinulla jotain muita kiinnostuksenkohteita musiikin lisäksi?

Olen tosiaan hyvin kiireinen, mutta elämässä on toki muistettava nauttia muustakin. Musiikki on tietysti intohimoni, eikä minulla ole muuta vastaavaa intohimoa sen rinnalla.

Mutta rakastan esimerkiksi rannalla olemista, sillä asun hyvin lähellä rantaa Hollannissa. Minusta on mahtavaa vain astella siellä ja tyhjentää mieleni täysin muista asioista. Pidän myös Suomessa eniten juuri maaseudusta ja ympäröivästä tilasta ja rauhasta. Lisäksi vietän vain paljon aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, mikä on myös hyvin tärkeää.

Haastattelu Mikko Ivars - Video Sandra Saulo - Suomennos Elissa Shaw

Julkaistu 22.11.2013

  • Kirkkomusiikki soi pääsiäisenä Yle Klassisessa

    Oratoriot, passiot ja muut pääsiäisen klassikot.

    Ylen klassisen musiikin internet-kanava Yle Klassinen lähettää pääsiäisen aikaan jälleen runsaasti kirkkomusiikkia. Kanavan ohjelmistossa soivat tänäkin vuonna hiljaisen viikon ja pääsiäisviikon suurteokset, kuten Johann Sebastian Bachin Matteus-passio, Joseph Haydnin Vapahtajan seitsemän viimeistä sanaa ristillä ja Franz Lisztin oratorio Christus.

  • Aika klassista

    Anne Teikari kertoo ohjelmistaan

    Melko klassista, suht klassista, aikamoista. Uudessa nykyklassisen musiikin ohjelmassani Aika klassista halusin tutkia niitä paikkoja ja tilanteita, joita nykyklassinen musiikki pitää sisällään ja luo ympärilleen. Halusin tietää, mitä ihmiset, jotka tekevät nykyklassista musiikkia, ajattelevat työskentelystään.