Hyppää pääsisältöön

Seppo Puttosen mietteitä Finlandia-ehdokkaista

Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013
Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013 finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013

Kuuden Finlandia-ehdokkaan listasta muodostuu mielenkiintoisia ajatusketjuja.

Asko Sahlberg kirjoittaa Herodes -romaanissaan ajasta, jolloin kristinusko syntyi ja alkoi tulla lähelle valtaa. JP Koskinen tarkastelee Ystäväni Rasputin kirjassaan 1900 -luvun alun Venäjää ja sitä kuinka jumaliin uskominen sai suuren vaikutusvallan hallitsijoihin. Ajallisesti melkein heti tuosta ajasta jatkaa Riikka Pelo romaanissaan Jokapäiväinen elämämme. Siinä eletään pääasiassa Stalinin ajan Neuvostoliitossa, jossa kristinusko oli kielletty ja syrjäytetty vallan läheltä.

Kjell Westön romaani sijoittuu vuoteen 1938 - suurin piirtein samaan ajankohtaan lopettaa Pelo kirjansa.
Hannu Raittila kuvaa nykyaikaa ja koko maapallon kansainvälistä poliittista kenttää samalla kun kirjoittaa yksityisen perheen tarinaa. Hän kuljettaa lukijan melko paljon samoille alueille, josta Salhberg aloitti - Lähi-Itään.
Leena Krohnin teoksen aika on jossain kuvitteellisessa tulevaisuudessa, eikä se istu edellisten kirjojen ajatusketjuun. Tyylillisestikin Krohnin kirja eroaa selvimmin kaikista muista.

En usko dikataattori Asko Sarkolan antavan palkintoa kenellekään kolmelle aiemmin saaneelle
( Leena Krohn, Hannu Raittila, Kjell Westö).
Arvelen voittajan löytyvän Koskinen, Pelo, Salhberg joukosta
ja näistä soisin sen menevän Riikka Pelolle.

Seppo Puttonen

Kommentit
  • Avaruusromua: Kohti uusia seikkailuja!

    Aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta.

    Darmstadt on pieni kaupunki eteläisessä Saksassa, Hessenin osavaltiossa, lähellä Frankfurt am Mainia. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, mutta jo niinkin pian kuin kesällä 1946 kaupunkiin kokoonnuttiin kuuntelemaan outoa puhetta ja uutta musiikkia. Berliiniläinen äänitaiteilija ja säveltäjä Hanno Leichtmann on päässyt penkomaan Darmstadtin kesäkurssien ääniarkistoa ja sen mukana kantautuu korviimme aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miksi robotti ei voi ymmärtää taidetta?

    Tahto, pyrkimys ja motivaatio erottavat ihmisen koneesta.

    Tekoäly, vaikka kuinka kyvykäs ja oppivainen, on kuitenkin pelkkä ohjelmistoalgoritmi. Neuroverkon algoritmit osaavat tunnistaa informaatiota, luokitella ja järjestää sitä. Niiden on mahdotonta ymmärtää merkityksiä inhimillisellä tavalla. Koska ihmisaivojen toimintaa ei vielä täysin ymmärretä, on selvää ettei sitä voi täysin jäljitelläkään.

  • Avaruusromua: Kuinka nämä voidaan yhdistää?

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa vuonna 1981.

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa. Roland-yhtiön perustaja Ikutaro Kakehashi teki ehdotuksen elektronisten soitinten ja musiikkilaitteiden valmistajille: kehitetään yhteinen järjestelmä. Kehitetään tekninen standardi, jolla kaikki laitteet voidaan kytkeä toimimaan keskenään: syntesoijat, sekvensserit, rumpukoneet, efektilaiteet ja tietokoneet. Samaan aikaan Suomessa eräs nuori mies, Tommi Lindell, hankki ensimmäisen syntesoijansa. Oli vuosi 1981 ja sillä tiellä herra Lindell on edelleen. Hän kyllä muistaa, mikä on MIDI. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri