Hyppää pääsisältöön

Seppo Puttosen mietteitä Finlandia-ehdokkaista

Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013
Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013 finlandia-palkinnon ehdokkaat 2013

Kuuden Finlandia-ehdokkaan listasta muodostuu mielenkiintoisia ajatusketjuja.

Asko Sahlberg kirjoittaa Herodes -romaanissaan ajasta, jolloin kristinusko syntyi ja alkoi tulla lähelle valtaa. JP Koskinen tarkastelee Ystäväni Rasputin kirjassaan 1900 -luvun alun Venäjää ja sitä kuinka jumaliin uskominen sai suuren vaikutusvallan hallitsijoihin. Ajallisesti melkein heti tuosta ajasta jatkaa Riikka Pelo romaanissaan Jokapäiväinen elämämme. Siinä eletään pääasiassa Stalinin ajan Neuvostoliitossa, jossa kristinusko oli kielletty ja syrjäytetty vallan läheltä.

Kjell Westön romaani sijoittuu vuoteen 1938 - suurin piirtein samaan ajankohtaan lopettaa Pelo kirjansa.
Hannu Raittila kuvaa nykyaikaa ja koko maapallon kansainvälistä poliittista kenttää samalla kun kirjoittaa yksityisen perheen tarinaa. Hän kuljettaa lukijan melko paljon samoille alueille, josta Salhberg aloitti - Lähi-Itään.
Leena Krohnin teoksen aika on jossain kuvitteellisessa tulevaisuudessa, eikä se istu edellisten kirjojen ajatusketjuun. Tyylillisestikin Krohnin kirja eroaa selvimmin kaikista muista.

En usko dikataattori Asko Sarkolan antavan palkintoa kenellekään kolmelle aiemmin saaneelle
( Leena Krohn, Hannu Raittila, Kjell Westö).
Arvelen voittajan löytyvän Koskinen, Pelo, Salhberg joukosta
ja näistä soisin sen menevän Riikka Pelolle.

Seppo Puttonen

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri