Hyppää pääsisältöön

Suomalaisten suosikkipolkka kelpasi jopa miinantorjuntaan

Hanuriklassikko Säkkijärven polkka pääsi jatkosodan aikana kaikkien aikojen voimasoittoon – se kaikui radioaalloilla tauotta kuukausien ajan venäläisten radiomiinojen torjumiseksi. Vili Vesterisen 17.6.1939 levyttämä versio kappaleesta äänestettiin 1960-luvulla "vuosisadan iskelmäksi".

Säkkijärven polkka on nimensä mukaisesti levinnyt Suomeen eteläkarjalaisen Säkkijärven pitäjän kautta. Siitä on lukuisten instrumentaalilevytysten lisäksi tehty monia laulutoisintoja, joissa on käytetty hyvinkin erilaisia laulutekstejä. Useimmille suomalaisille Säkkijärven polkka tarkoittaa Vili Vesterisen vuoden 1939 harmonikkaversiota.

Kappale sai palvella myös sodassa. Kun suomalaiset joukot olivat elokuussa 1941 vallanneet takaisin Karjalankannaksen ja Viipurin, tapahtui vallatulla alueella outoja räjähdyksiä. Antrean Kuukaupin sillalta löytyi räjähtämätön radiomiina, jonka huomattiin toimivan määrätyllä radiotaajuudella lähetetyn kolmisointusignaalin avulla.

Vihollisen räjäytyssignaalin häiritsemiseksi alettiin samoilla taajuuksilla soittaa musiikkia aluksi pienitehoisilla radioautolähettimillä Kannaksella ja Viipurin ympäristössä. Myöhemmin avuksi otettiin myös Yleisradion lähetin. Insinööriluutnanttina palvellut Kalevi Ahti kertoo häirintätoiminnasta vuonna 1969 tehdyssä haastattelussa.

Vesterisen soittama Säkkijärven polkka valikoitui häirintämusiikiksi nopean temponsa ansiosta. Vaikka oikeat räjäytyssignaalit pääsivät heikkoina edelleen läpi, miinalaite "lamautui" runsaista äänitaajuuksista. Reippaan polkan jatkuva veivaaminen herätti kuitenkin kummastusta radiokuuntelijoissa. Asiaa selitettiin mm. halulla pitää tietty aallonpituus varattuna Helsingin asemalle.

Säkkijärven polkalla oli kuitenkin takanaan pitkä historia jo tätä ennen. Ensimmäisen levytyksen polkasta teki amerikansuomalainen haitaristi Willy Larsen New Yorkissa 1928, ja seuraavana vuonna kappaleesta julkaistiin Aarne Salosen laulama versio.

Vesterinen itse levytti kappaleen ensi kertaa jo vuonna 1930 Suomi Jazz Orkesterin riveissä. Silloin sen lauloi (jälleen uusilla sanoilla) näyttelijä Ilmari Rae alias Kurt Londén.

Säkkijärven polkan historiaa selvitti Oke Jokinen ohjelmassaan vuonna 1963. Tuolloin Vesterisen levytys oli voittanut Kaleidoskooppi-musiikkiohjelman äänestyksen vuosisadan iskelmästä.

Monet Jokisen ohjelmassa esitetyt tiedot ovat muuttuneet myöhemmän tutkimuksen myötä (ks. Tietolaatikko). Siinä kuullaan kuitenkin monia mielenkiintoisia versioita yhdestä Suomen musiikkihistorian tunnetuimmista sävelmistä niin kyläpelimannien kuin viihdeorkesterien tulkitsemina.

Suosikkikappaleen myöhempiä maininnan ansaitsevia tulkitsijoita ovat olleet mm. 1970-luvun kitarasankari Jukka Tolonen ja tamperelainen Elli-tietokone.

Tietolaatikko

Viipurin ja Kannaksen radiomiinojen torjunnasta on kerrottu mm. Lasse Vihosen kirjassa Radio sodissamme 1939–1945 (SKS 2010). Vihosen mukaan häirintätoiminta jatkui kaikkiaan puolisen vuotta, kun Kalevi Ahti muistelee oheisessa haastattelussa sen kestäneen noin vuoden, kunnes arveltiin miinojen paristojen turvallisesti tyhjentyneen.

Oke Jokisen vuonna 1963 tekemässä ohjelmassa arvellaan, että kanttori Primus Leppänen olisi merkinnyt Säkkijärven polkan muistiin paikallisilta pelimanneilta. Viljo Vesterisen elämäkerturi Marko Tikka toteaa kirjassaan kuitenkin, että kappale on nuotinnettu Säkkijärvellä vierailleen saksalaisen torvisoittokunnan ohjelmistosta (Marko Tikka: Harmonikan kuningas. Vili Vesterinen. Ajatus 2007). Tikan mukaan sävelmä oli jo 1910-luvulle tultaessa levinnyt ympäri Suomen. Willy Larsenin Yhdysvalloissa äänittämä levyversio teki sitä edelleen tunnetuksi kotimaan hanuristien keskuudessa jo kauan ennen Vesterisen klassista levytystä. Toisin kuin Eero Lauresalo oheisessa Jokisen ohjelmassa muistaa, Vesterinen ja Dallapé eivät levyttäneet kappaletta vielä vuonna 1932 vaan vasta vuonna 1939.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto