Hyppää pääsisältöön

Talvivaaran legendat: käsikirjoitus

Talvivaaran yritysvideosta:
“Talvivaara is the nation´s latest high light of this tradition. Talvivaara makes history, it´s a turning point in the European mining history”.

Matti Vanhanen, pääministeri:
"Valtion kannattaa käyttää jopa muun omaisuuden myyntiin tuloja tällaisen uuden kansallisomaisuuden luomiseksi. Ja ainakin tämä Talvivaara on erittäin hyvä esimerkki tässä suhteessa."

[MOT-tunnus]

Talvivaarasta piti tulla Kainuun pelastaja. Puhuttiin Suomen uudesta Nokiasta. Kaivoksen ainutlaatuisesta tuotantomenetelmästä suunniteltiin vientituotetta. Tähän uskoivat yksityiset sijoittajat, kansainväliset metalliyhtiöt, pankit ja Suomen valtio. Ne pumppasivat nikkelikaivokseen lähes kaksi miljardia euroa.

Nyt rahat ovat lopussa.

Selvitimme, miten Pekka Perä sai meidät uskomaan Talvivaaran tarinaan.

Talvivaaran legendat

Talvivaara on pitkälti yhden miehen tarina.

Kaivosoikeudet omistanut suuryritys Outokumpu ei uskonut Talvivaaran kannattavuuteen. Outokumpu myi nikkeliesiintymien kaivosoikeudet ja tutkimustiedot uudesta bioliuotusmenetelmästä entiselle työntekijälleen, kaivosinsinööri Pekka Perälle – tarinan mukaan yhdellä eurolla. Palataan tähän legendaariseen euroon myöhemmin.

Vuonna 2005 Pekka Perän tiimi aloitti uuden menetelmän testaukset. Koelaitoksella liuotettiin pieni erä Talvivaaran malmia. Testi onnistui.

18.8.2005 Pekka Perä:
”Koetulokset ovat erittäin lupaavia, ja kaikki mitä me on ennakoitu, kaikki on tapahtunut, itse asiassa pikkasen paremmin kun on odotettu.”

Biokasaliuotusta on käytetty maailmalla kymmeniä vuosia kuparin ja kullan liuotuksessa, mutta ei näin kylmissä eikä nikkelin kohdalla ennen Talvivaaraa. Menetelmän äiti, biokemisti Marja Riekkola-Vanhanen oli tyytyväinen testituloksiin. Hänet nimitettiin 2007 vuoden luonnontieteilijäksi.

Talvivaaran yritysvideo:
"Tämä bioliuotus on täysin luonnollinen prosessi. Tämä on luonnonystävällinen prosessi, jonka aiheuttaa tässä kivessä elävät luonnolliset bakteerit, ilman mitään päästöjä. Koko työ on paljon edullisempi ja saannit erittäin hyviä."

Onnistuneen testin jälkeen alkoi huikea rahankeruukampanja. Se onnistui yli odotusten.

Grafiikka:
2003-06 40 milj EUR yksityiset sijoittajat
2007 302 milj EUR – listautuminen Lontoon pörssi
37 milj EUR projektilainaa

29.5.2007 Pekka Perä:
”Maailmanmarkkinahan on tällä hetkellä nikkelissä erittäin kuuma ja hinnat erittäin korkealla, sen lisäksi meillä on erittäin kilpailukykyinen tiimi täällä, suomalainen osaaminen pitkältä historian ajalta jo niin, on vakuuttanut sijoittajat ihan puhtaasti.”

MOT:
"Olit kauppa- ja teollisuusministerinä muuraamassa peruskiveä Talvivaarassa, mitkä olivat odotukset silloin?"

Mauri Pekkarinen, kansanedustaja (kesk):
"Erittäin suuret, erittäin suuret."

Grafiikka:
2008 52 milj EUR valtion infratukea (rautatie, maantie, sähkö)
85 milj EUR vaihtovelkakirjalaina

Samana vuonna Pekka Perä myi Talvivaara osakkeita ja nousi Suomen rikkaimpien henkilöiden joukkoon.

11.5.2009 Pekka Perä
”Toivottavasti me saadaan lisää piensijoittajia ja lisää suomalaisia säätiöitä mukaan omistajuuteen koska silloin on mukavampaa mitä suurempi omistus Suomessa on ja varsinkin näinä aikoina sillä on merkitystä että on isänmaallista rahaa ja suomalaista omistusta”.

Grafiikka:
2009 82 milj EUR listatutuminen Helsingin pörssiin
50 milj Finnveran laina

Ja isänmaallista rahaa tuli.

Vuonna 2009 Talvivaarasta lähti ensimmäinen kaupallinen nikkelikuorma Norilsk Nickelille Harjavaltaan.

Venäläisomisteinen metalliyhtiö Norilsk Nickel on sopimuksen mukaan sitoutunut ostamaan kaiken Talvivaarassa tuotetun nikkelin kymmenen vuoden ajan, tai 300 000 tonnia nikkeliä.

Joni Hautojärvi, toimitusjohtaja, Norilsk Nickel Harjavalta Oy
"Kyllä ne on tullut tänään Talvivaarasta. Tässähän on juuri tämä toimitusketjun tehokkuus, että samaan aikaisesti kuin nikkeli erotetaan Talvivaarassa, lastataan junanvaunuihin, se tulee Harjavaltaan ja välittömästi junat puretaan täällä, tuote otetaan meidän prosessiin."
"Harjavaltaan me ollaan yksinomaan tähän Talvivaaran raaka-aineen käsittelyyn investoitu noin 60 miljoonaa euroa. Toki tätä Talvivaaran prosessointiin käytettävää linjaa voidaan käyttää myös muun tyyppisten raaka-aineiden prosessointiin, mutta lähtökohtaisesti se on rakennettu ennen kaikkea Talvivaaran prosessointiin."

Talvivaaran tuotanto-ongelmien takia Norilsk Nickel on joutunut ostamaan nikkeliä Etelä-Afrikasta ja Brasiliasta.

Joni Hautojärvi:
"Kun puhutaan nikkelistä niin itse asiassa nikkelin osalta suurin jalostusarvo on, on kaivoksilla, että Suomen kansantalouden kannalta se on hyvinkin merkityksellistä, että tuotammeko me Harjavallassa nikkelituotteet kotimaisesta vai ulkomaisesta raaka-aineesta."

Norilsk Nickel ei ole maksanut nikkelistä ennakkomaksua, kuten Talvivaaran kaksi muuta yhteistyökumppania. Vuonna 2010 Talvivaara sai varsinaisen jackpotin.

Belgialainen sinkkiyhtiö Nyrstar suostui maksamaan ennakkoon sinkistä huikeat 234 miljoonaa euroa.

Grafiikka:
2010 234 milj. EUR sinkkisopimus Nyrstar
225 milj EUR vaihtovelkakirjalaina
100 milj EUR luottolimiitti

Talvivaaralla ei ole vielä ympäristölupaa uraanin tuottamiseksi. Siitä huolimatta kanadalainen uraaniyhtiö Cameco on maksanut ennakkomaksun uraanista 60 miljoonaa euroa. Sillä rahalla Talvivaara rakensi jo valmiiksi uraanilaitoksen, joka seisoo tyhjillään.

Grafiikka:
2011 60 milj EUR uraanisopimus (Cameco)

2012 83 milj EUR osakeanti
110 milj EUR joukkolaina

2013 19 milj EUR lisärahaa (Cameco ja Nyrstar)
261 milj EUR osakeanti

Yhteensä: 1,9 miljardia EUR

Joni Hautojärvi:
"Eli tämä on tavallaan tätä pörssi… pörssinoteerattua, standardikokoista nikkelituotetta."

Suurin osa maailman metallikaupasta kulkee Lontoon metallipörssin kautta.

Täällä määräytyy Talvivaaran kannalta tärkeä nikkelin markkinahinta, joka Pekka Perän mukaan on ollut suurin syy Talvivaaran talousongelmiin.

Grafiikka:
Nikkelin markkinahinta 2000-2013

Mutta pidemmällä ajanjaksolla näyttää siltä, että nikkelin hinta ei tällä hetkellä ole erityisen alhainen.

Siitä asti kun Talvivaara listautui Lontoon pörssiin, yhtiötä on seurattu tarkasti ulkomailla. Monet kansainväliset asiantuntijat haluavat kuitenkin pysytellä nimettömänä. Niin myös kanadalainen kaivosalan asiantuntija, joka ihmettelee miten Talvivaara on onnistunut keräämään niin paljon pääomaa kun menetelmää ei ollut kokeiltu nikkeliin aikaisemmin.

Kanadalainen kaivosasiantuntija:
"This is unbelievable. I don´t understand why people keep putting money in it. It´s mind-boggling”
(On käsittämätöntä, miksi sellaiseen sijoitetaan rahaa.)

Lontoosta löytyy kuitenkin Roddy Campbell, joka suostuu kameran eteen. Hän on toiminut finanssialalla Lontoon Cityssä 30 vuotta. Campbell on seurannut tarkkaan Talvivaaraa alusta saakka.

Roddy Campbell, entinen rahaston johtaja:
"Talvivaara came at the end of the mining boom during the 2000s and it came up during a morning meeting at the company I worked with and the mining side were very positive, they looked at the growth in nickel, projected nickel output, and it all seemed very optimistic scenario."
(Talvivaara tuli esiin kaivosbuumin lopussa 2000-luvulla. Siitä puhuttiin silloisen työpaikkani aamukokouksessa. Nikkelintuotannon näkymiä pidettiin lupaavina. Laskelmat olivat optimistisia.)

Campbell on niitä harvoja, joka on alusta asti suhtautunut kriittisesti Talvivaaran. Campbellin johtaman vipurahaston rooli oli etsiä yrityksiä, jotka eivät välttämättä kehity niin kuin valtaosa uskoo.

Roddy Campbell:
"So I formed a thesis that this was all rubbish and they were never going to achieve the projections that they said or at least they would certainly not achieve them in the timescale they said. And that's my thesis at that point and then I set out to test that thesis to destruction by looking at the company and basically watching it quarterly, to see does it ever do what it promises. And I think the overriding thing you can say about Talvivaara without being mean or anything, is it has never once achieved the following quarter what it said it was going to achieve. Ever."
(Minun näkemykseni oli, että se oli roskaa ja ettei arvioituihin määriin päästäisi ikinä ainakaan luvatussa ajassa. Se oli minun väitteeni, jota aloin testata käytännössä tutkimalla, vastaavatko yhtiön kvartaalitulokset annettuja lupauksia. Talvivaarasta voi sanoa ilman sarvia ja hampaita, että se ei ole koskaan saavuttanut lupaamaansa kvartaalitulosta.)

Talvivaaran huono tuottavuus on ollut ongelma alusta asti. Ympäristöluvan mukaan, Talvivaara saa tuottaa 30 000 tonnia nikkeliä vuosittain. Mutta vuosikertomuksissaan Talvivaara on ilmoittanut, tähtäävänsä 50 000 tonnin nikkelin vuotuiseen tuotantoon. Sellaista määrää nikkeliä Talvivaara ei ole tuottanut koko olemassaolonsa aikana.

Grafiikka:
Nikkelin tuotanto
2009 735
2010 10 382
2011 16 087
2012 12 916
2013 7 103

Pekka Perällä ei ole viikkokausiin ollut aikaa MOT:n haastatteluun. Sen sijaan Perä ylipuhui entisen teknisen johtajan Marja Riekkola-Vanhasen haastatteluun ja lennätti hänet varta vasten Talvivaaraan.
Riekkola-Vanhanen on Talvivaaran bioliuotusmenetelmän kehittäjä.

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Me seisotaan nyt Talvivaaran bioliuotuskasan ääressä. Tässä alhaalla näkyy, näkyy tämmöinen primäärikasa, joka on suurin piirtein 2 400 metriä pitkä ja 800 metriä leveä. Nämä bakteerit, mitä siellä on, on tämmöisiä rautaa ja rikkiä hapettavia bakteereita, joita on itsessään, itsessään tässä malmissa. Kun me tehdään niille mahdollisimman hyvät olosuhteet, annetaan niille hapanta, hapanta liuosta ja ilmaa, niin ne rupee, rupee viihtymään, rupee kasvamaan ja alkavat myös lämmittämään tätä kasaa.

MOT:
"Miksi Talvivaarassa ei ole pystytty tuottamaan nikkeliä tavoitteiden mukaan?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Tuo on aika, aika vaikea kysymys. Yksi, yksi tekijä oli tietysti, tietysti nämä sateet. Aluksi, kun me lähdettiin liikkeelle, meillä oli erittäin suuria vaikeuksia tämän malmin murskauksen suhteen."

MOT:
"Miksi murskaaminen ei onnistunut? Eiks se kuitenkin kuulu ihan peruskaivoshommiin?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Se kuuluu nimenomaan peruskaivos, kaivoshommiin, ja tuntuu ihan hassulta sanoa, sanoa, että meillä on täällä Suomessa ihan täysin uusi prosessi, missä on vaikka mitä mahdollisuuksia. Ne vaikeudet, vaikeudet tulee nimenomaan siinä asiassa, mitä Suomessa tehdään erittäin paljon."

Murskaamisen ohella, ongelmia on ollut prosessin kaikissa vaiheissa.

Roddy Campbell:
"They've had to cease mining, they've had to cease crushing, the leaching hasn't worked, most of the time they've had much lower grams per liter in the pregnant solution that comes out of the bottom of the heaps. Metals recovery, they had to double the capacity of that by putting in a parallell plant, it still isn't producing the metal that it was supposed to produce and the metals recovery plant is also where most of the chemicals are used. So you have the hydrogen sulfide bad egg smell, that was annoying local residents. You had the death on site and you have all the dirty chemicals that go into the lakes, all come out of that process."
(Yhtiön piti lopettaa kaivaminen ja murskaaminen, liuotus ei toiminut... Liuoksen metallipitoisuus on ollut jatkuvasti arvioitua vähäisempi. Kapasiteetti piti kaksinkertaistaa asentamalla uusi talteenottolaitos, eikä metallia siltikään saada yhtä paljon kuin oli määrä. Juuri metallin talteenotossa käytetään eniten kemikaaleja. Siitä syntyi mädän munan haju, joka ärsytti paikallisia. Myös kuolemantapaus ja kemialliset päästöt järviin johtuvat myös siitä.)

MOT:
"Talvivaaran esittelyvideossa sanot, että prosessi voidaan tehdä ilman päästöjä. Mitä siitä nyt ajattelet?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Näin väitin monta, monta vuotta sitten ja edelleen olen sitä mieltä, että se pitäisi pystyä tekemään täysin ilman päästöjä. Siinä ei oo vaan onnistuttu."

MOT:
"Minkä takia ei oo onnistuttu?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Aina kaikki ei mee niin kuin halutaan."

MOT:
"Et tunne vastuuta?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Tavallaan tunnen, tunnen pientä, pientä vastuutakin, mut että täähän on ryhmä-, ryhmäprojekti. Meitä on ollut ryhmä, ryhmä ihmisiä tekemässä sitä. Mun vastuullani on ollu tuo liuotus, mä olen paneutunut siihen. Muut ihmiset on paneutunu muihin asioihin."

Petrus van Staden on etelä-afrikkalainen bioliuotusasiantuntija.

MOT:
"The heap leaching method was also sold in Finland as a green mining method. Is that true? Is it more ecological than other methods?"
(Biokasaliuotusta mainostettiin Suomessa luontoystävällisenä. Onko se tosiaan muita parempi ympäristölle?)

Petrus J. van Staden, johtaja, Mintek, bioteknologian osasto (Etelä-Afrikka):
"It depends on what one compares it to and how you manage it. You can design it in a clean and green way and you can, if you operate it incorrectly, it could be the opposite."
(Riippuu, mihin sitä verrataan ja miten tekniikkaa käytetään. Tekniikka voi olla ekologinen, mutta jos sitä ei hallitse, voi käydä päinvastoin.)

Talvivaaran kaivospiiri on yli 60 neliökilometriä laaja alue. Se peittäisi Keravan ja Järvenpään kaupungit.

Petrus J. van Staden:
"I think they have been quite bold in just how large they did eventually build it. We build our heaps in the Middle East sort of to the minimum size that we thought we need to build them to demonstrate the heat preservation principle and we built 20 000 ton heaps. Now, the Talvivaara heaps are much bigger than that."
(Oli aika rohkea temppu rakentaa Talvivaara niin suureksi. Kun me rakensimme kasoja Lähi-itään, teimme niistä vain juuri kyllin isoja, että voimme kokeilla tekniikkaa. Kasat olivat kooltaan 20 000 tonnia. Talvivaaran kasat ovat paljon isompia.)

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Ehkä lähdettiin hieman liian isossa mittakaavassa liikkeelle. Toisaalta se oli hyvin tarkkaan laskettu, että pitää lähteä isossa mittakaavassa liikkeelle, että se olisi taloudellisesti kannattavaa."

Petrus van Staden:
"I think it was my impression always that they are keeping their entire project quite close to themselves and, I think, doing most of the development in-house with a relatively limited teams. I think they could have maybe consulted a bit wider, they could have made use of what else is available in the world to enrich their own solution."
(Oma mielikuvani oli, että Talvivaara-hanke haluttiin pitää tiukasti omissa käsissä. Tekniikka kehitettiin lähinnä oman väen rajallisin voimin. Olisi ehkä pitänyt enemmän olla yhteydessä muihin, hyödyntää kansainvälistä osaamista omien ratkaisujen kehittämisessä.)

MOT:
"Olen jutellut kansainvälisten bioliuotusasiantuntijoiden kanssa. Siellä on ihmetelty sitä, että Talvivaara on pitänyt prosessia pienen tiimin sisällä eikä ole käytetty kansainvälistä osaamista. Pitääkö se paikkaansa?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Ei, ei pidä paikkaansa. Tää on täysin, täysin väärä, väärä. Siis tätä on tehty yhdessä kansainvälisten asiantuntijoitten kanssa. Meillä on käynyt täällä kansainvälisiä huippu, huippukonsultteja useampia. Missään nimessä tätä ei ole tehty vaan meidän piirissä."

MOT:
"Why didn't you believe in Talvivaara?"
(Mikset uskonut Talvivaaraan?)

Roddy Campbell:
"The process it was using had never been done before, ever, with respect to nickel, it had only been used in gold and copper. The laboratory desktop tests it had done in 2006 for 6 months had produced what… Pekka Perä the CEO described as promising results in his pre-IPO literature, and in the city, on Wall Street, promising results means "we're not really there yet". Promising results were not documented very well, not explained fully, they were also on a 10.000 to 1 scale. And in any business if you do a test on one tonne and then try to scale up the production to 10.000 tonnes, you're going to encounter problems. The 10.000 to 1 scale test was on metals recovery, they obviously couldn't test mining, crushing, leaching, on any scale at all. So it was very much a blue sky project."
(Pörssissä "lupaava tulos" tulkitaan "tavoitteeseen ei ole päästy". Tuloksia ei ollut perusteltu eikä selitetty kunnolla, ja ne oli esitetty suhteessa 10 000:1. Jos koe tehdään tonnilla ja tuotanto aloitetaan 10 000 tonnilla, edessä on vääjäämättä ongelmia. Se koe koski metallien talteenottoa. Kaivostoimintaa, murskausta ja liuotusta ei voitu testata ollenkaan. Koko hanke oli aikamoista haihattelua.)

Kanadalainen bioliuotusasiantuntija:
“In my humble opinion, if this was a project in the same size and scale located in Mexico or North Africa, I would think that it´s very viable. But that´s because you don´t have the rain and snow, the extreme weather conditions."
(Vaatimaton mielipiteeni on, että jos tämän luokan hanke olisi Meksikossa tai Pohjois-Afrikassa, se voisi hyvinkin toimia ja tuottaa voittoa. Mutta siellä ei sadakaan yhtä rankasti vettä ja lunta.)

Talvivaaran piloottikasojen testauksia on arvostellut myös ryhmä suomalaisia asiantuntijoita. He ovat tutkineet Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä Talvivaaran bioliuotusmenetelmän toimivuutta. Mukana ryhmässä on mikrobiologi, fyysikko, biokemisti sekä ympäristöasiantuntijoita.

Grafiikka
Luontoväen arvio Talvivaaran menetelmän toimivuudesta:
Vuosien 2005-2008 aikana tehty pienen skaalan pilotti poikkeaa niin merkittävästi kaivoksen todellisesta toiminnasta, että sitä ei voi käyttää todisteena bioliuotuksen onnistumisesta todellisissa
olosuhteissa. Ennen muuta pilottikasojen peittäminen kokeilun aikana poikkeaa merkittävästi nykyisistä olosuhteista.

MOT:
"Olitteks te liian optimistisia alussa?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Ehkä, ehkä me oltiin liian, liian optimistisia. Kun lähdetään tähän hyvin isoon mittakaavaan, otetaan, ihmisiä on kylläkin koulutettu, koulutettu siihen, niin he ei kuitenkaan oo motivoitunu vielä riittävän hyvin, että sitä pitää hoitaa niin kuin tämmöistä keskoskaappia vähäsen. Elikkä pitää katsoa, että kaikki, kaikki ilmat virtaa, liuokset, liuokset, liuokset virtaa, missään ei oo mitään ylimääräisiä vuotoja. Se on, se on oppimiskäyrällä tää homma selkeästi ollu."

Valtion sijoitusyhtiö Solidiumin usko Talvivaaraan on käynyt veronmaksajille kalliiksi.

Grafiikka:
Solidiumin sijoitukset: 149 milj. EUR
Markkina-arvo nyt: n.13 milj. EUR
Tappio: 136 milj. EUR

MOT:
"Olen jutellut lontoolaisten finanssialan henkilöiden kanssa, jotka ovat seuranneet Talvivaaraa alusta asti, ja he ihmettelevät sitä miten ihmeessä Suomen valtio Solidiumin kautta on menny lankaan ja sijoittanut Talvivaaraan."

Hanna Masala:
"Se on varmasti heidän kulmansa, heidän näkökulmansa asiaan. Et tosiaan silloin, kun me ollaan sijoituksia tehty, niin sen käytettävissä olevan tiedon varassa ne on tehty. Ja ollaan pystytty… pyritty niinkun mahdollisimman huolellisesti perehtymään asioihin. Ja, ja eihän me olla tietenkään ainoita tahoja, jotka on Talvivaaran sijoittanu ja rahoittanu. Että jos tämmänen näkemys on, niin sitten muitakin on menny lankaan. Mutta me emme koe niin, että oltais mihinkään lankaan menty. Että, että se, että tosiaan toteuma ei oo toivottu, niin, niin siinä on monta tekijää, ja, ja se on niinkun erittäin valitettava asia, mut et sijoittamiseen liittyy aina riskejä."

MOT:
"Menivätkö poliitikot lankaan?"

Mauri Pekkarinen:
"Missä kohtaa? Missä kohtaa? Kyllä se oli suuri iso toive ja toivo, mitä Talvivaara merkitsi tuossa vaiheessa."

MOT:
"Mutta riittääkö toivo, jos laittaa näin isoja määriä? veronmaksajien rahoja?"

Mauri Pekkarinen:
"Mutt jos nää viranomaiset ja bisnespohjaisesti toimijat sanovat, että he uskovat, he luottavat, että tämä toimii, niin millä eväillä sellanen virka, niin kun poliitikko Katainen tai Vanhanen, tai Pekkanen tai Vapaavuori, tai Soini tai Sipilä tai siis kuka tahansa, millä eväillä me voidaan hypätä pöytään, siis nyt, kun katotaan se taakse jäänyt tilanne ja sanoa: ”Vaikka te kaikki uskotte tähän näin, niin minä kuitenkin tiedän, että tosta ei koskaan tule mitään."

MOT:
"How do you see the role of the CEO, Pekka Perä, in all this?"
(Mikä oli Pekka Perän rooli kaikessa?)

Roddy Campbell:
"You feel good when he's presenting, when he's up there, he's got this slow delivery and I think in the UK we're probably biased to think of Finns and other Scandinavians as trustworthy, Finns in particular. I can't think of a Finnish supercriminal. Very reliable. Hard working, they will go the extra mile to make sure something happens and something works. So… I think we were very happy to believe and trust that he would do everything he could to make it work."
(Hän esiintyy vakuuttavasti. Hän puhuu hitaasti, ja briteillä on taipumus uskoa, että skandinaavit ja eritoten suomalaiset ovat luotettavia. En voi kuvitella suomalaista suurrikollista. Heitä pidetään luotettavina uurastajina, jotka haluavat saada asiat toimimaan. Uskoimme mielellämme, että Perä tekisi kaikkensa.)

Talvivaaran vuosikertomukset ovat pullollaan ylisanoja.

Roddy Campbell:
"Lovely words in here… maintenance, ramp up, upgrade, boost production capacity, resilience. When you're saying we've done well, this is one of his extra good ones, we had terrible problems, we've actually gotten a record, despite these appalling problems we got so hard. Look here, brilliant. They found a 10 day period, where it worked."
(Mahtavia sanoja. Ylläpito, kasvu, parannus, lisätty kapasiteetti, palautumiskyky... Tämä on erityisen hyvä: "Olemme menestyneet, vaikka matkalla on ollut suuria vaikeuksia ja paljon työtä." Tämä on helmi: he saivat homman toimimaan 10 päivän ajan.)

MOT:
"In the last 10 days of March we did 32 … thousands of tonnes…"
(Maaliskuun lopussa tulos oli 10 päivässä 32 000 tonnia.)

Roddy Campbell:
"THAT is where I begin to see if my watch has vanished, because that's beginning to stretch conventional optimism. You're allowed to be optimistic… sometimes it's going well, but if you were going to a doctor and you said for two days for the last six months I felt normal, so things are getting better, I'm not suffering from depression, it wouldn't really go very well, the last two days have been fine."
(Tässä minä jo tarkistaisin, onko kelloni vielä tallella, koska ylistys ei mene enää tavanomaisen optimismin piikkiin. Saahan sitä olla toiveikas, mutta eihän lääkärillekään voi kehua, että puolen vuoden aikana vointi on ollut hyvä yhteensä kaksi päivää, jos muina päivinä olo on ollut huono.)

”Hyvällä tarinalla myydään, ei faktoilla. Samat asiat voidaan esitellä valehtelematta, monella tavalla. Puoliksi tyhjä, puoliksi täynnä.”
Pekka Perä, Suomen Kuvalehti, 2007

MOT:
"Uskotko vielä, että nämä alkaa toimimaan paremmin kuin mitä tähän asti?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Uskon. Uskon aivan täysin varmasti, varmasti rupeaa toimimaan, mutta se vie sen aikansa. Nyt ollaan hyvin oikeassa suunnassa, näyttää hyvältä. Ennen kuin koko kenttä on liukenemassa samassa hyvässä tahdissa, siihen menee, siihen menee pari vuotta aikaa."

MOT:
"Mutta nythän on mennyt jo viisi vuotta eikä ole toiminut niin kuin olisi pitänyt."

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Siinä oli juuri nää, juuri nää alku, alkuvaiheet, mitkä oli, mistä tässä on puhuttu."

MOT:
"But mining is a very complicated and long term business. Shouldn't people give more time for Talvivaara?"
(Kaivostoiminta on monimutkaista ja aikaa vievää. Eikö Talvivaaralle pitäisi antaa lisää aikaa?)

Roddy Campbell:
"More time… I think the point is that yes, you can have teething problems in year 1 and year 2. I don't think you can give a company, or project or a process more and more time if it is seen to be failing on a quarter by quarter by quarter basis over a period of four years, I think that's just too long."
(Tokihan lastentauteja voi olla projektin ensimmäisinä vuosina. Yhtiölle ei kuitenkaan voi antaa loputtomasti lisäaikaa, jos tulos on huono 4 vuoden ajan kvartaalista toiseen. Se on liikaa.)

MOT:
"Kuuluit vuonna 2011 isoimpiin Talvivaaran omistajiin, mutta 2013 et ole enää sadan suurimman omistajan joukossa. Minkä takia?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Tää on helppo arvata."

MOT:
"Kerro."

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Eiköhän siinä ollu parasta, parasta vähän katsoa, että onko järkevää pitää näin paljon näitä osakkeita."

MOT:
"Etkö usko enää Talvivaaraan?"

Marja Riekkola-Vanhanen:
"Mä uskon ja toivon, mutta siinä toivoa on aikalailla paljon, paljon mukana."

Roddy Campbell:
"When I converted it into British number, for example our population is 12 times larger, it came to 30 billion, and I have to say if there was a 30 billion dollar mining project in Britain that had gone bankrupt, there'd be quite a lot of unhappiness about that, from investors, from government, from population. That kind of sum of money had somehow vanished into a frozen piece of ground."
(Isossa-Britanniassa on asukkaita 12 kertaa enemmän kuin Suomessa. Meillä vastaava hanke olisi siis 30 miljardin arvoinen. Jos Britanniassa menisi konkurssiin 30 miljardin dollarin kaivoshanke, silloin närkästyisivät niin sijoittajat, hallitus kuin kansalaisetkin siitä, että sellainen rahamäärä katoaa noin vain routaiseen maatilkkuun.)

Miten se tarina eurosta oikein menikään?

Pekka Perä osti kaivosoikeudet Outokummulta yhdellä eurolla ja viisi vuotta sen jälkeen Perästä tuli monimiljonääri, ja Outokumpu jäi nuolemaan näppejään. Vai jäikö?

Itse asiassa Outokumpu sai Talvivaara-kaupasta euron lisäksi 20% omistajuuden Talvivaaran tytäryhtiöstä. Osakkeet myytiin oikeaan aikaan ja Outokumpu nettosi 120 miljoonaa euroa.