Hyppää pääsisältöön

Opettajien pelisilmä ja oppiaineiden laaja kirjo reseptinä menestykseen

Luokkahuone
Kuva: Heli Sorjonen. Luokkahuone Kuva: Heli Sorjonen. koululuokka,oppilaat,koulut

Vaikka tuoreimpien Pisa-tulosten mukaan suomalaisten peruskoululaisten oppitulokset ovat laskeneet, on koululaitos vaikuttanut positiivisesti monen menestyneen suomalaisen elämään ja ammatinvalintaan.

Kysyimme neljältä tunnetulta suomalaiselta, minkälaisia muistoja heillä on kouluajasta ja miten koulu on vaikuttanut heidän elämäänsä.

Suomalainen peruskoulu ja koulutus on luonut perustan menestyksellemme

Kysyimme miten koulu on vaikuttanut omaan uranvalintaan ja menestymiseen Minna Parikalta, Peter Vesterbackalta, Lauri Kiviseltä ja Jaakko Hämeen-Anttilalta.

Muistavatko he jonkun opettajan, oppitunnin, tilanteen tai tapahtuman koulusta, jonka ovat kokeneet merkittäväksi oman elämänsä kannalta?

Rovion johtaja Peter Vesterbacka

Ei ole yhtä tapahtumaa tai opettajaa, joka olisi vaikuttanut, mutta mielestäni suomalainen peruskoulu ja koulutus yleensä on luonut perustan menestyksellemme.

Ja nyt en puhu pelkästään Roviosta, vaan koko pelialasta ja suomalaisesta bisneksestä yleensä. Me pärjäämme erinomaisesti maailmalla, koska suomalainen koulutus on antanut hyvät edellytykset menestykselle.

Pisa-tuloksilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta toivottavasti Suomen sijoituksen lasku herättää kehittämään koulua. Halutaan olla jatkossakin maailman parhaitaja se vaatii rohkeita uudistuksia. Haasteet ovat vähintään yhtä suuret kuin 1970-luvulla.

Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen

Kävin kaikkiaan viittä eri koulua ja opiskelin kahdessa yliopistossa, joten yhteistä nimittäjää on hieman vaikea mainita. Kuitenkin se läpi kaiken menevä punainen lanka oli oppimisen ja opiskelun oppiminen, joka suomalaisissa kouluissa on mielestäni hyvällä tasolla.

Sukupolvessa koululaitos on taas kehittynyt huimasti. Koulu on pystynyt myötäilemään muuttuneita vaatimuksia vastaten nykypäivän odotuksiin hyvin. Suurin kiitos tästä kuuluu sille, että meillä on hyvät opettajat, ammatti kiinnostaa ja sitä arvostetaan.

1970-luvun alussa poika- ja tyttölyseot muuttuivat yhteislyseoiksi ja olin ensimmäisten poikaoppilaiden joukossa Vaasan Yhteislyseossa. Muutos toi tyttökouluun uusia ilmiöitä ja yhdessä vaiheessa siellä levisi ritsavillitys.

Rehtori Tauno Kuusimäki kokosi meidät parikymmentä noin 13-vuotiasta poikaa erikseen kasaan ja piti tiukan puhuttelun. Kaikki ymmärsivät, että nyt on vakava paikka. Lopuksi Kuusimäki katsoi meitä, ojensi kätensä ja sanoi, että nyt kaikki ritsat tuohon ja sitten asiasta ei enää puhuta. Pojat tottelivat, rangaistuksia ei tarvittu eikä sen jälkeen ritsoja näkynyt. 

Rehtori osoitti pelisilmää, johtajuutta ja kasvattajan taitoja. Me koimme, että meihin luotettiin ja tunsimme itsemme melkein aikuisiksi. 

Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila

En usko, että (perus)koulu hirveästi vaikutti uravalintaani, koska imin jo kotoa kiinnostuksen kieliin, kirjallisuuteen ja uskontoon ja olin siis jo kouluun tullessani sillä kaltevalla tiellä, joka johti humanistiksi. 

Kyllä opettajilta tullut tuki ja ymmärrys oli myös tärkeää. Jotenkin mieleeni on jäänyt yläasteaikaisen matematiikan opettajani "Vieterin" ymmärtävä suhtautuminen: olin matemaattisesti lahjakas ja Vieteri antoi oma-aloitteisesti minulle luvan olla seuraamatta matematiikin opetusta 8. luokalla.

Läsnä piti olla ja puuhata jotakin matematiikan parissa, mutta opetusta ei tarvinnut kuunnella. Kulutin aikani käymällä lukiomatematiikkaa läpi.

Merkittävää se oli ainakin siksi, että se kiinnitti huomioni itse asiaan, matematiikkaan, eikä puitteisiin, luokassa istumiseen. Voisin kuvitella, että minun pakottamiseni opetuksen seuraamiseen tuossa tilanteessa olisi ehkä johtanut tympääntymiseen koko aihetta kohtaan.

Kenkäsuunnittelija Minna Parikka

Kävin peruskoulun Helsingin Munkkivuoressa ja Munkkiniemessä. Olin keskiverto-oppilas, eikä koulunkäynti suuresti kiinnostanut.

Peruskoulu meni siiinä muiden mukana. Lukiossa minulle oli jo selvää, että minusta tulee suunnittelija. Olen aina ollut visuaalinen ihminen ja sain koulussa tukea ja kannustusta osaamiseeni.

Kuvaamataito ja kädentaidot olivat vahvuuteni ja niissä loistin. Sen sijaan lukuaineet eivät olleet juttuni. Äidinkieli oli minulle kaikista tuskaisinta, koska lukeminen ja kirjoittaminen eivät olleet vahvuuksiani.

Olisin toivonut enemmän kannustusta niissä. Minulla ei ole diagnosoitu lukihäiriötä, koska se ei ollut siihen aikaan tapetilla.

Suomalainen koulujärjestelmä on mielestäni hyvä, koska oppiaineiden kirjo on niin suuri ja kaikkea täytyy opiskella. Olen kokenut sen suurena vahvuutena yrittäjyydessä. Koulun tarjoamia taitoja, kuten matematiikkaa, tarvitsen omassa arjessa.

 

Miten koulu on vaikuttanut sinun uranvalintaasi ja menestykseesi? 

Muistatko kenties jonkun opettajan, oppitunnin, tilanteen tai tapahtuman, jonka olet kokenut merkittäväksi oman elämäsi kannalta? Kerro, millä tavalla se oli merkittävä? 

Kerro koulumuistoistasi painamalla "lisää uusi kommentti" artikkelin alaosassa.

Oppimistaidot

  • Ota haltuun opiskelutekniikat! Unohda tuntikausien pänttääminen — opiskele nopeammin ja tehokkaammin

    Oikealla opiskelutekniikalla opit nopeammin ja tehokkaammin.

    Unohda tuntikausien pänttääminen — opiskele nopeammin ja tehokkaammin sen sijaan. Kun löydät itsellesi oikeat opiskelutekniikat, oppiminen helpottuu ja uudet asiat jäävät helpommin mieleen. Videoilta löydät helppoja tekniikoita, joiden avulla voit treenata esimerkiksi omaa lukunopeutta tai ottaa haltuun isoja kokonaisuuksia.

  • Muistin tukemiseksi on monia kikkoja

    Suurin osa meistä oppii useilla eri tyyleillä.

    Suurin osa meistä oppii useilla eri tyyleillä - jopa eri tyyleillä eri aikoina elämässämme. Tarkkaavaisuuteni kohdistuu eri asioihin. Hahmotan ympäristöäni ja muistan opittua eri tavoin. Olemme kaikki erilaisia oppijoina.

  • Empatiaa voi oppia myös digiaikana

    Miksi empatia on tärkeää? Millä tavoin se kehittyy?

    Yksiselitteistä suositusta lasten netinkäytöstä ei ole. Lasten tiedetään kuitenkin tarvitsevan riittävästi sensitiivistä vuorovaikutusta tärkeän aikuisen kanssa. Miksi empatia on tärkeää ja kannattaako lapsen ruutuaikaa rajoittaa?