Hyppää pääsisältöön

Omalääkärin vastaanotto 4.12.2013

Vitamiiniannostus

”Miksi vitamiinipurkkien ohjeissa määrätään kaikille sama annostus esimerkiksi käyttäjän painosta riippumatta?”

Noinhan se taitaa olla. Lähtökohtana voidaan ajatella, että vitamiinien saantisuositukset ovat aika pieniä määriä päivää kohti. Usein nuo pillerit ylittävätkin saantisuositukset reilusti, oli niiden nauttija sitten minkä kokoinen tahansa.

Kokonaan eri asia on, kuka noita vitamiinilisiä oikeasti tarvitsee. Olemmeko niin aliravittuja, että tarvitsemme vitamiinipillereitä ruoasta saatavien vitamiinien lisäksi?

Ikävä kyllä on niinkin, että viimeisimpien katsausten mukaan sairauksien ehkäisemisessä ei vitamiineilla juuri arvoa ole. Näin on jopa D–vitamiinin laita, sillä me emme tiedä, johtaako oletetun D–vitamiinin puutoksen korvaaminen vitamiinilisällä lopultakaan parempaan terveyteen ja vähempään sairastuvuuteen. Meneillään on isoja tutkimuksia, mutta ennen kuin ne ovat valmistuneet, viimeinen näyttö puuttuu.

Luuytimen kantasolujen erilaistumishäiriö

”Olen aneeminen ukki-ikäinen liikunnan harrastaja. Anemian syy on ”luuytimen kantasolujen erilaistumishäiriö”, joka ilmenee veren punasolujen puutteena ja niiden nopeana tuhoutumisena. Mikä voisi olla häiriön alkusyy ja miten häiriö olisi korjattavissa. Onko muuta, kuin toistuva punasolujen lisäys? Miten palata aikaan menneeseen?”

Luuytimen kantasolujen erilaistumishäiriö on toiselta nimeltään myelodysplastinen syndrooma eli MDS. Tässä oireyhtymässä DNA:n eli solujen perintöaineksen vaurio luuytimen kantasolussa johtaa verisolujen häiriintyneeseen muodostumiseen ja kypsymiseen luuytimessä. Syntyneet vialliset verisolut hajoavat tavallista nopeammin ja seurauksena on anemia.

Ikävä kyllä ongelmana ei ole pelkkä anemia, myös valkosolut ja verihiutaleet ovat viallisia. Siten potilailla on usein anemian lisäksi tulehdustauteja ja verenvuotoja. Pahin uhka on leukemia.

Myelodysplastinen oireyhtymä on oikeastaan ryhmä erilaisia tiloja. Tämän vuoksi oireyhtymät on luokiteltu alaryhmiin eri tekijöiden perusteella. Se, kuinka syndroomaa sitten hoidetaan, riippuu tuosta alaluokasta, veriarvoista, akuutin leukemian kehittymisen vaarasta sekä muun muassa potilaan iästä ja terveydentilasta. Jos potilaan vointi on hyvä ja veriarvot sallivat, voidaan tilannetta seurata säännöllisillä verikokeilla ja poliklinikkakäynneillä. Mikäli anemia aiheuttaa oireita ja joudutaan harkitsemaan verensiirtoja, voidaan kokeilla erytropoietiinihoitoa (EPO-hoitoa).

Parantavaa hoitoa ei sairauteen ole.

Raskausajan pahoinvointi

”Mikä helpottaisi raskausajan pahoinvointia?”

Liekö tätä ongelmaa sitten miehet tutkineet, mutta kunnollista hoitoa ei raskausajan pahoinvointiin ole olemassa. B6–vitamiinia taidetaan käyttää eniten, ja sitä voi toki kokeilla, vaikka lopullinen näyttö sen tehosta puuttuukin. Muutoin hoito–ohjeet ovat enemmänkin ruokavalioon liittyviä: kannattaa syödä useasti ja vähän kerrallaan, juoda runsaasti ja totta kai välttää vatsaa ärsyttäviä aineita.

Oikein hankalissa tapauksissa lääkäri voi määrätä pahoinvointilääkkeitä tai antihistamiinia, mutta kunnon näyttö niidenkin tehosta puuttuu.

Väliaikainen hammaspaikka

”Minulta lohkesi paikka hampaasta, mutta kun soitin kaupungin hammashuoltoon, kehotettiin sieltä paikkaamaan hammas itse. Apteekista kuulemma saa väliaikaista paikka–ainetta, jota voi laittaa reikään ennen kuin pääsee hammaslääkärin vastaanotolle. Eikö tässä ole se vaara että hampaat jäävät kunnolla paikkaamatta? Ja voiko reikään mennä bakteereja kun sormilla sinne tökkii?”

Ensinnäkin, ei väliaikaisen paikan tarkoitus ole hammaslääkäriä korvata. Heti pitää hakeutua vastaanotolle, vaikka väliaikaisella konstilla särkyä hellittäisikin. Bakteereistakaan en olisi huolissani, suussahan on kaikennäköisiä bakteereja joka tapauksessa.

Akuutin omalääkäri Risto Laitila

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 7.1.2016