Hyppää pääsisältöön

Ruotsalaistuneet suomalaisnuoret kertovat kaipuusta

Vaaleat hiukset, ruotsalaisaksentilla höystetty suomen kieli ja nuori ikä yhdistävät Johanni Larjankoa, Birgitta Nymania ja Heli Saarista. He kaikki ovat myös ruotsinsuomalaisten siirtolaisten lapsia. Heille pilkkanimet finnjävel ja hurri ovat tuttuja. Mitä heidän tulisi ajatella kun kummankaan maan kansalaiset eivät hyväksy heitä omakseen?

A-Studion raportissa vuodelta 1990 nämä Ruotsissa varttuneet suomalaisnuoret kertovat syrjinnästä, jota ovat kohdanneet sekä Suomessa että Ruotsissa. Suurin osa 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneista suomalaissiirtolaisista ajatteli asuvansa maassa vain muutaman vuoden töitä tehden. Suomen kielen opettamista siirtolaislapsille pidettiin tärkeänä, jotta paluumuutto Suomeen olisi kivuttomampi.

Johanni Larjanko puhuu hyvin suomea ja on aina ollut ylpeä juuristaan. Luokkakavereiden pilkasta huolimatta Johanni osallistui varsinaisen koulupäivän jälkeen pidettäville kotikielen tunneille ja kannusti jääkiekko-otteluissa aina Suomea. Koulun urheilutunneille poika tapasi pukeutua Suomi-verryttelypukuun ja siitä hyvästä hän sai usein selkäänsä. Ikäviä kohtaamisia on tullut eteen myös Suomessa. Erään kerran hän istui iltaa helsinkiläisessä ravintolassa yhdessä ystävänsä kanssa. Samassa ravintolassa ollut suomalaisseurue närkästyi ystävysten sekalaisesta ruotsin ja suomen kielen käytöstä. Johanni yritti ratkaista ongelmaa tuloksetta. ”Ei se auta, kun nämä juppityypit ovat päättäneet, että täällä on hurreja, ja nyt nauretaan ja kommentoidaan vaikka kuinka paljon.”

Ruotsinsuomalaisten asema

Sanan finnjävel suora suomennos on suomalaispiru. Se on vahnanaikainen loukkaava ilmaisu suomalaisista Ruotsiin muuttaneista siirtolaisista.

Vuonna 2009 kielten asema Ruotsissa säädettiin laissa. Ruotsi on maan pääkieli ja viidellä kielellä (suomi, meänkieli, romani, saame ja jiddiš) on virallinen vähemmistökielen asema. Ruotsalaisella viittomakielellä on myös erityinen asema.

Kansallisia vähemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevan lain mukaan ruotsinsuomalaiset ovat yksi Ruotsin viidestä virallisesta kansallisesta vähemmistöstä. Neljä muuta vähemmistöryhmää ovat juutalaiset, romanit, saamelaiset ja tornionlaaksolaiset. Lain mukaan viranomaisten tulee edistää vähemmistöihin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan Ruotsissa.

Suomalaisuuden liiton professori Erkki Pihkala ei ole tyytyväinen Ruotsin valtion toimiin. "Tietenkin heitä sanotaan hurreiksi kun heillä on huono suomi. Se on Ruotsin syy. Ja he voisivat kysyä Ruotsin valtiolta mitä se on heille tehnyt, kun se on heistä kaksikielisiä tehnyt”, tokaisee Pihkala.

Myöskään Birgitta Nyman ei teini-ikäisenä arvostanut kaksikielisyyttä, sillä häntä kiusattiin suomalaisen taustan takia. Hän alkoi hävetä juuriaan niin paljon, että vaihtoi suomalaisen etunimensä ja lopetti suomen puhumisen kokonaan. Suomessa vieraillessaan Birgitta on kohdannut rasismia useamman kerran.Vielä vuosienkin jälkeen muisto ruotsalaiseksi huoraksi haukkumisesta saa hänet herkistymään ”Voi Luoja.. keskeytetäänkö vai jatketaanko?”, hän kysyy kyynelten läpi hymyillen. Toimittaja päättää jatkaa haastattelua kysymällä, tuliko Birgitta muistosta niin surulliseksi? ”Enimmäkseen suutuin. Siinä oli vain se vanha kateus”, vastaa Birgitta.

Kielitieteilijä Marika Tandefeltin mielestä Suomessa on olemassa avointa hurrivihaa. Ruotsinsuomalaiset paluumuuttajat ovat hänen mukaansa ristiriitaisessa asemassa. "Suomalaiset eivät hyväksy heitä, hehän ehkä puhuvat suomea huonommin kuin ruotsia. Eivätkä suomenruotsalaiset hyväksy heitä, koska he puhuvat riikinruotsia”, harmittelee Tandefelt.

Lapsena Heli Saarinen rakasti Suomea. Hän muistelee lämmöllä Suomessa vietettyjä lapsuuden kesiä, jotka kuluivat uiden, mökkeillen ja serkkujen kanssa leikkien. Mitä vanhemmaksi Heli tuli sitä selkeämmin hän huomasi, ettei ruotsinsuomalaisista pidetty Suomessakaan.

Teksti: Mira Sharma

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto