Kerttu: "Petyin siihen, että olin luullut tuntevani oman lapseni, mutta en tuntenutkaan häntä. Pettyy toiseen, pettyy itseen, pettyy omiin odotuksiinsa. Mitä sitten on odottanut, sitä ei edes pysty sanomaan. Voihan olla, että me olisimme ajautuneet välirikkoon tai me puhuttaisi enää vain pinnallisia asioita pinnallisella tasolla.
Tunnetasolla sellainen iso uutinen vastaa sitä, että joutuu käymään läpi uudestaan sen siihenastisen ihmissuhteen. Aletaan nollapisteestä aloittamaan uutta suhdetta. Mikä on ollut ennen, ei ole enää voimassa. Lähedetään hapuilemaan tuntemattomaan maastoon."
Haaksirikkoutunut saa armon

Eero:"Koin ylpeyttä siitä, miten rohkeasti äiti meni ihmisten katseiden alle, vaikka monet katsovat vieroksuen ja kummeksuen. Murrosiässä on hävennyt vanhempiaan, miten ne on ja käyttäytyy. Tunnistin samaa: silloin nuorena ei halunnut nähdä vanhempaa keskipisteenä. Siitä tuli ylpeys: me uskalletaan olla tässä ja kohdata teidän asenteet ja ennakkoluulot. Me uskalletaan olla tässä tulilinjalla."
Erilainen äiti ja poika – erilaiset tarpeet

Eeroa ja Kerttu-äitiä yhdistää herkkyys, luovuus ja syvällisyys, mutta erottaa täysin erilainen kontrollin ja turvallisuuden tarve. Erottavat asiat muuttuvat yhtäkkiä valtaviksi, kun Eeron luottamus äidin ehdotonta hyväksyntää kohtaan kokee vakavan kolauksen äidin kömmähdyksen myötä. Eeron kaipuu äidin lähelle muuttuu kriittiseksi katseeksi ja arjen ankaruudeksi. Eeron on vaikea nähdä äitiä enää hyväksyvästi. Äiti reagoi Eeron turvallisuuden tarpeen kannalta väärin moniin arkisiin asioihin. Äiti herättää Eerossa niin paljon vaikeita tunteita, että Eero joutuu miettimään, onko parempi luopua koko suhteesta? Onko mahdollista, että he voivat enää olla läheisiä? Samaan aikaan Kerttu suree lapseen muodostunutta etäisyyttä.




Kuvausprosessin aikana Eeron oma katsomisen tapa mullistuu. Miten hän katsoo itseään? Miten hän katsoo äitiä? Hyväksyvän katseen löytäminen ei ole Eerolle helppoa, vaan hän joutuu aluksi pakottamaan itsensä sietämään äidin herättämiä tunteita ja löytämään itsestään kannustavat sanat. Lempeä Kerttu ei tuomitse Eeroa, vaan rakentaa pojalleen valokuvien avulla viisaan vertauskuvan toisen ihmisen perimmäisen erilaisuuden kohtaamisesta. Hän antaa Eeron nähdä hänet vieraissa rooleissa: haavoittuneena enkelinä ja halveksuttuna kerjäläisenä, rikottuna ja inhimillisenä ihmisenä, jonka elämä tulee jonain päivänä päättymään. Äiti ja poika puhaltavat kuvausretkellään henkiin tunnettuja taideteoksia: Lemminkäisen äidin, Haavoittuneen enkelin, Vapaudenpatsaan. Olisiko edes mahdollista, että äiti, joka suhtautuu maailmaan ja sen ihmisten moninaisuuteen näin avarasti, ei hyväksyisi lastaan sellaisena, kuin tämä on? Eero saa nähdä äidissä olevaa rohkeutta, kauneutta ja menetystä. Kuvaajana hän lumoutuu ja innostuu siitä uudesta, mitä on saanut nähdä äidissään.
Eerolle on mullistavaa päästä takaisin äidin puolelle ja löytää oma tuomitsevuus ja samalla oma hellä katse äitiä kohtaan. Kun äiti alentaa itsensä ohikulkevien, vieraiden ihmisten kummeksuville katseille, Eerossä herää ylpeys ja suojaamisen halu. Hän haluaa olla äidin kanssa samassa rintamassa toisten ennakkoluuloja vastaan. Lopulta prosessin voimakkaimmiksi kuviksi osoittautuvat äidin haurauden ja kuoleman kuvat, joissa Eero ja Kerttu kohtaavat toistensa menettämisen mahdollisuuden. Kuvausprosessin näkyväksi tekemä kärsimys tekee myös rakkaudesta selvempää. Prosessin tuloksena Eero haluaa keskittyä siihen, mikä on todella tärkeää omassa elämässä ja suhteessa äitiin. Hän tunnistaa itsessään voimavarana pienen Eeron, joka on herkkä ja tarvitseva. Eero haluaa huolehtia tästä aarteesta niin, ettei se ole enää vanhempien vastuulla. Myös Kerttu päästää irti äidin pelosta ja oppii kohtaamaan lapsensa tasavertaisena ihmisenä, kannustavalla tavalla, ei huolella latistaen.
Kerttu: "Eerolle siinä vaiheessa, kun hän kertoi minulle homoudestaan, lankesi liian suuri taakka, joka minun olisi kuulunut kantaa. Ihan selkeästi Eero on alkanut katsoa minua lempeämmillä silmillä. Että hänen ei tarvitse pelätä minua. Eero on minun esikoislapseni. Sain luottavaisen lapsen takaisin."
Eero: "Mulla on ollut paljon esteitä rakkauden tiellä. Tulin pari vuotta sitten kaapista ulos ja sen jälkeen mä en ole voinut luottaa. Olen epäillyt ehdotonta rakkautta. Olen ajatellut, että jonkun pitää muuttua – minun pitää muuttua – tulla normaaliksi. Olen vaatinut, että voisin tehdä sinut ylpeäksi itsestäni."
Kerttu: "Missään ei valmenneta siihen rooliin, mitä on olla homopojan äiti. Ei neuvolasta siihen tullut mitään valmennusta. Olen miettinyt, minkälaisia ennakkoluuloja joutuu kohtaamaan vaikkapa miespari – minkälaisia katseita. Kun olin oudosti pukeutuneena kuvausretkellä, huomasin ihmisten tuomitsevia katseita. Sitä ajattelee, että omalla lapsella saisi olla helpompaa, kuin itsellä on ollut. Että hän ei joutuisi samoja kamppailuja käymään."
Eero: "Katseen voima ja miten asennoituu toiseen ihmiseen, on isointa, mitä olen löytänyt. Mun täytyy myöntää, että on uusi havainto, että se mitä itse annan, se oikeasti vaikuttaa siihen toiseen. Että se ymmärretyksi tuleminen ei tapahdu voiman kautta.”
Äidin ja pojan vuoropuhelu voimauttavin kuvin
Eeron oma prosessi
Omassa prosessissaan Eero tutki omia erilaisia puoliaan; sitä, miten hän katsoo itseään ja näyttäytyy toisille. Hän toteutti harjoituksen antamalla äidin kuvata itseään sekä tekemällä diakollaaseja, joissa hän asettui itse osaksi lapsuuskuvaa – katsomaan hellästi ja kypsemmällä perspektiivillä omaa itseä ja nuorta äitiään.
Eeron omat erilaiset puoleni -työ
Siemenkuvaketju 2
Eeron ja Kertun jakson teema liittyy siihen, tunnemmeko todella läheisintäkään ihmistämme? Hänen maailmansa on meille salattu ja vieras. Tähän liittyy myös ihmisenä olemisen kipua: tulenko itsekään nähdyksi ja ymmärretyksi niin kuin kaipaisin? Mitä sinussa ja elämässäsi on sellaista, jota läheisesi eivät tunnista, mutta joka olisi sinulle tärkeää tehdä näkyväksi? Liitä kuvaketjuun oma merkityksellinen kuvasi, jossa tunnistat sinussa piilossa olevia asioita, joita haluaisit tehdä näkyvämmiksi? Kuvat voivat olla herkkiä, vakavia, ronskeja ja riemastuttavia – ihan tavallisia. Oleellista on, että kuva on sinun persoonallesi uskollinen. Liitä kuvan yhteyteen pieni teksti tai muutama sana, jotka aukaisevat kuvan merkitystä.
Kuvasi ja tarinasi tulee näkymään oheiseen, Miinan siemenkuvasta rakentuvaan kuvaketjuun!
EERON JA KERTUN Jakso
Areenasta katsottavissa 10.2. klo. 21.00 alkaen
Tutustu muiden perheiden tarinaan ja valokuvaprosesseihin:
NINNI & TIINA
EERO & KERTTU
FRANZ & KIM
MARIANNA & GRETA
ROOSA & VILMA
JOHANNA & HANNU
Valokuvan voimaa -sarja
Valokuvan voimaa
Osallistu siemenkuva-harjoitukseen
Valokuvan voimaa menetelmä