Erilaiset – samanlaiset siskokset
"Autiotalon katto on rikki, kaikki on rikki. Ulkopuolinen ajattelisi, kuinka kukaan voi asua tuolla, mutta itselle se tuntui juhlalta!"
"Paha olo on helpottanut. En tarvitse enää miksi, miksi -vastauksia. Riittää, että olen saanut Tiinan ja olen saanut äidin."
"Ei ihmisen pidä olla kova, kuin kivi. Minun piti korjaantua ensin. Ei rikkinäinen voi mennä rikkinäisten joukkoon."
Pieni, kierosilmäinen tyttö ja rakastava isosisko
Ninnin kuuden lapsen sisarussarjalla oli ainutlaatuinen lapsuudenyhteys. Nuoruusiässä sisarukset kirjoittivat toisilleen niin helliä ja kaipaavia kirjeitä, että ne olisivat voineet olla rakkauskirjeitä. Lapsuutta leimasi lukuisat muutot sekä taiteellisen ja boheemin äidin värikäs persoona. Äiti tykkäsi heittää bensaa liekkeihin lasten keskinäisiin kinoihin sekä järjestää erilaisia tempauksia, kuten lastenhuoneen tapettien alas repimisen koko kulmakunnan lapsikatraan voimin. Ninni koki olleensa äidin rakas ja erityinen, kunnes nopealla tahdilla perheeseen syntyi pienempiä sisaruksia, joista ensimmäisen isää, Ninni piti myös omana isänään. Isäpuolen katoaminen ilman selityksiä, oli Ninnille suuri menetys.
Ninni oli pieni ja tulinen, kierosilmäinen tyttö, jolle äiti antoi rohkeutta haastaa kiusaajat ensin. Vasta nuorena aikuisena, karsastusleikkauksen jälkeen, Ninni uskalsi katsoa ihmisiä silmiin. Isosisko Tiina oli se, jonka kainaloon Ninni sai tulla nukkumaan ja joka osti pikkusiskolle ensimmäiset rintaliivit samalla, kun äiti alensi kasvavien tytärtensä naiseutta. Isosiskon vastuuta kantaneen Tiinan mitta täyttyi muuttoihin: hän halusi jo päättää omasta elämänpolustaan ja jätti perheen teini-ikäisenä.
Suurempi suru, kuin mitä voi kestää
Nuorena aikuisena, kun Ninni itse oli tullut juuri äidiksi, perheessä tapahtui suuri tragedia: Ninnin pari, kaksikkoina syntyneestä sisarussarjasta, Jussi-veli, kuoli oman käden kautta. Suru rikkoi perheen ja sisaruuden, sillä jokainen reagoi siihen eri tavalla. Lohdun tarpeessaan kukaan ei osannut auttaa toista. Tapahtui rajaloukkauksia - toisen yksityisalueelle menemistä. Jossain vaiheessa riitoihin väsynyt Ninni päätti kokonaan jättää perheensä, eikä mennyt edes Tiina-siskon häihin. Tiinan ja Ninnin suhde oli silti toinen - persooniltaan he olivat hyvin erilaisia, mutta molemmilla oli kunnioitus toisen yksityisaluetta kohtaan. Ninni pyrki mukaan voimauttavaan valokuvaprosessiin, koska kaipasi sisarusyhteyttä ja ajatteli, että omaa perhettä voisi auttaa uusi lähestymistapa, joka ei perustu puheeseen. Ninni valitsi prosessiin parikseen sen siskoista, johon suhde tuntui tasapainoisimmalta. Puheliaan ja spontaanin Ninnin tehtävänä oli kuunnella Tiinaa, pistää omat toiveet ja mielipiteet syrjään, sekä toteuttaa Tiinalle valokuvaprojekti, jossa Tiina saisi tulla nähdyksi omilla ehdoillaan.
Hyvän näkyväksi tekeminen
Voimauttavan valokuvaprosessin aikana Ninni rakentaa oman elämäntarinansa - joka pysähtyy moneksi kuukaudeksi veljen kuoleman kohdalla. Ninni pystyy saattamaan sen valmiiksi vasta, kun prosessi siskon kanssa on valmis. Ninni tutkii valokuvaamalla omia erilaisia puoliaan ja sitä miten hän katsoo itseään ja toisia sekä näyttäytyy omille läheisilleen. Yhdessä Tiina-siskon kanssa Ninni tekee menneisyysmatkoja niille lapsuuden paikoille, joissa siskokset ovat lapsena ja nuorena asuneet. Koko kesän kestäneiden kuvausretkien huipennuksena he lavastavat Pohjois-Karjalan syrjäkylille oudon lapsuusparatiisin, jossa he leikkivät leikkimättä jääneet leikit, itkevät surematta jääneen surut ja tapetoivat valmiiksi lastenhuoneen revityt kukkatapetit, joiden tapetointi kauan sitten jäi kesken.
Palaamalla lapsuuden turvallisimapaan paikkaan, he etsivät kykyä katsoa hellästi jo iäkästä äitiä ja itsessä olevaa pientä tyttöä. Matkalla siskokset löytävät myötätuntoa kuuden pienen lapsen kanssa alkeellisissa olosuhteissa pärjänneelle äidille ja ymmärrystä hänen elämänvalinnoilleen. Prosessi kiinnostaa paljon äitiä ja siskokset saavat kuulla tärkeitä asioita äidin elämäntarinasta sekä mahdollisuuden kertoa äidille syitä siihen, mitä ovat lapsuudestaan etsimässä. Samalla siskokset löytävät rakkautta ja hyväksyntää äitiä kohtaan juuri sellaisena, kuin hän on. Äiti ei muutu, mutta tytärten tapa katsoa, muuttuu. Ninni ja Tiina ottavat askelen ulos pikkusiskon, isosiskon ja tyttären rooleista, kohti perheyhteyttä. Samalla he katsovat toisiaan uusin silmin, aikuisina naisina. Monia tärkeitä asioita löytyy: Ninni ei olekaan perheen ainoa näkymätön lapsi!
Ninnin ja Tiinan valokuvaprosessin avainkuvat. Siskosten vuoropuhelu: mitä löysin valokuvan avulla?
Siskokset käyvät vuoropuhelua merkityksellisten kuvien avulla. Mitä he löysivätkään kuvausprosessista?
Olisiko mahdollista katsoa ja nähdä uudella tavalla?
Katso Ninnin erilaiset puoleni - harjoitustyö.
Ninni tutki koko valokuvaprosessin avulla omaa itseä: miten hän katsoo itseään ja perhettään? Annanko tarpeeksi tilaa?
Perhejuhlaesitys: siskokset jakavat kokemansa läheisilleen
Ninni ja Tiina kutsuvat läheisensä perhejuhlaan, johon he ovat valmistelleet esityksen voimauttavan valokuvaprosessin merkityksellisimmistä löydöistä.
Ote Miinan kiitospuheesta Ninnin ja Tiinan perheelle:
"Minua kosketti eniten Tiinan visio, joka on noissa kuvissa. Siellä, Suonperällä, Pohjois-Karjalassa – autiotalossa on pöytä on katettuna, tyhjiä astioita ja Tiina odottamassa ihmisiä saapumassa perheyhteyteen. Minusta on ihan valtavan hienoa se, mitä te olette tehneet. Olette halunneet palauttaa sitä sisarusyhteyttä ja rakkautta, joka teidän sisarusporukalla oli ihan erityinen silloin, kun olitte pieniä. Olette tehneet sen korjaavalla, hienolla tavalla: käyneet kaikissa tärkeissä lapsuuden paikoissa ja katsoneet asioita sen pienen tytön näkökulmasta, joka olitte sillon. Se on ollut valtavan suuri juttu tunnetasolla. Te olette eläneet uudestaan jotain sellasta, mitä te olette lapsena kokeneet ja katsoneet aikuisen hellällä ja korjaavalla katseella sitä lasta. Olette poimineet omasta historiasta näkyviksi ne korjaavat asiat: ne asiat, jotka on kannattelevia ja iloa tuovia, ja joissa perhe on ehjä ja rakastava. Oikeastaan lavastitte uudestaan todeksi teidän oudon lapsuusparatiisin, jonne te kaupunkilaislapsina tulitte ja jossa elitte ihan omanäköistä perhe-elämää. Tapetoitte valmiiksi ne tapetit, jotka sillon jäi kesken."
Siemenkuvaan osallistuminen on päättynyt
Siemenkuva 1: Miinan tarina: Lapsuuskuva, jossa tunnistan edelleen sen ihmisen, joka olen.
Näin tämän, kesäsaaren pihakeinussa itsestäni otetun kuvan muutama vuosi sitten, kummieni minua varten pitämässä diakatselmuksessa. Olen kuvassa kolme vuotta – saman ikäinen, kuin oma, rakas kummilapseni oli kuvan löytymisen aikaan. Olemme syntyneet samana päivänä. Lapsuusperheessäni valokuvissa oli tapana hymyillä ja siksi minusta on paljon hymyileviä lapsuuskuvia – jotka ovat omalla tavallaan hellyttäviä, mutta ne näyttävät minusta vain yhden puolen.
Tämä kuva todella tavoitti minut. Minua kosketti lapsen vakava, sielukas ja antautuva tapa tulla lähelle ja ottaa katseella voimakas yhteys kuvaa ottavaan kummiin. Kuva oli minulle pari vuotta erityisen lohduttava ja näytti sellaista puhtautta ja luottamusta, jota minussa on joskus ollut. Näen kuvassa jotain oleellista siitä, millainen olen. Minulle katseeseen perustuva yhteys on luonteva ja turvallinen kieli – ehkä juuri siksi, että minua on katsottu lapsena tällä tavalla. Näen kuvassa myös, miten olen lapsena katsonut kummejani – ja miten he ovat katsoneet minua. Lapsuudessani he olivat eräitä tärkeimpiä niistä ihmisistä, jotka saivat minut tuntemaan itseni erityiseksi ja rakastetuksi.
Luulen, että tällainen tapa katsoa ihmisiä on vaikuttanut todella paljon elämääni, ihmissuhteisiini, jopa siihen, miten olen päätynyt ammattiini. Monet ihmiset kiintyvät minuun helposti, koska he kokevat tulevansa nähdyiksi ja huomatuiksi.
Siemenkuvan ohjeistus oli:
Liitä kuvaketjuun oma merkityksellinen lapsuuskuvasi, jossa tunnistat omaa ydintäsi, jotain sellaista oleellista ominaislaatuasi, joka tekee sinusta sinut. Löydätkö lapsuus- tai nuoruuskuvistasi ilmeitä, tunnelmia tai kiinnostuksenkohteita, jotka ovat sinulle edelleen ominaisia? Kuvat voivat olla herkkiä, vakavia, ronskeja ja riemastuttavia – ihan tavallisia. Oleellista on, että kuva on sinun persoonallesi uskollinen. Liitä kuvan yhteyteen pieni teksti tai muutama sana, joka aukaisee kuvan merkitystä.
NINNIN JA TIINAN tarina Yle Teema
Areenasta katsottavissa 3.2. klo. 21.00 alkaen
Tutustu sarjan muiden perheiden valokuvaprosesseihin:
NINNI & TIINA
EERO & KERTTU
FRANZ & KIM
MARIANNA & GRETA
ROOSA & VILMA
JOHANNA & HANNU
