Roosa ja Vilma – väärin nähdyt siskokset

Eroon vääristyneistä silmälaseista

Vilma: "On Roosa mulle tosi tärkeä, todella todella tärkeä. Ehkä en ole osannut sitä osoittaa läheskään niin hyvin, kuin olisi pitänyt. Kyllä Roosa on silti mulle aina se sama pikkusisko. Toivon, että Roosa on elämässään onnellinen ja kokee, että se on niin hyvä kuin mahdollista. Ja toivon että Roosa kokee, että perhe on tukena ja että aina voi tukeutua johonki meistä, että ikinä ei tarvitse olla yksin eikä onneton, että aina on joku ratkasu. Toivon, että Roosa on onnellinen, mitä tahansa haluaa tehdä."

Roosan ja Vilman vuoropuhelu:
Siskojen dialogi merkityksellisillä kuvilla

Roosan oman prosessin löydöt:
Roosan omat erilaiset puoleni -harjoitus

Sisko uusin silmin. Roosa: "Mä haluisin, että sen pystyisi sanomaan suoraan silmiin katsoen, et mä rakastan sua Vilma. Ja sitten Vilma sanoisi myös mulle, että Roosa, ai että mä rakastan sua, ihanaa että sä oot mun sisko, tai jotain kehua. Tai silleen, että voisi kehuakin, eikä vaan kritisoida asioista." roosa&vilma

Rakkatta? Äiti: "Vilma on järki. Roosa on tunteet. Uskon, että tyttöjen erilaisuus vaikuttaa siihen, että ne ei ymmärrä toisiaan. Monta kertaa, jos Vilma jotakin sanoo omalla tavallaan, niin Roosa ottaa sen niin henkilökohtaisesti ja syvällisesti, koska hän on niin empaattinen ja tunteva. Toinen reagoi aina yli ja toinen ali." roosa&vilma

Suurkaupungin yössä. Isä: "Ne on persooniltaan ihan pienestä pitäen ollut niin erilaisia, että se on jotenkin ollut luonnollistakin, että heistä ei ehkä ole tullu tämmöisiä sydän ystäviä. Ja varmaan Roosa on siitä ehkä on kärsinyt enemmän. Toivoisin, että Roosa voisi kokea, että hänestä ollaan ylpeitä. Että hän itse olisi ylpeä itsestään ja omista saavutuksistaan. Että hän olisi tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt." roosa&vilma

Rakastavassa perheessä kasvaneet Roosa ja Vilma ovat karrikoidun erilaiset siskokset, joiden maailmankuva, maku, kiinnostuksenkohteet ja temperamentti ovat melkein vastakkaiset. Kanssakäymiseen eniten vaikuttava ero liittyy tunteisiin: pikkusisko Roosa kokee ja näyttää ne pidäkkeettä, isosisko Vilma niin hillitysti, että Roosa luulee, ettei sisko välitä. Vilma puolestaan kokee, että voimakkaammin tunteensa ilmaiseva Roosa on kiivas. Vilma itse ei halua vaivata toisia omilla murheilla ja kokee, että on oikein kätkeä oma paha mieli.

Siskosten erilaisuus koskee myös arvomaailmaa ja elämäntapaa. Roosa haluaa elää maanläheistä elämää, jossa rakkaus ja ihmisistä välittäminen ovat ulkoisia asioita tärkeämpiä. Vilmalle on tärkeää määrätietoinen asioiden suorittaminen ja saavuttaminen silloinkin, kun se ei tunnu kivalta. Vilma arvostaa esteettisyyttä ja ulkoisilta puitteiltaan turvattua elämää. Siskosten on ollut vaikea ymmärtää ja arvostaa toistensa valintoja, jollaisia kumpikaan heistä itse ei olisi koskaan tehnyt. Molemmat siskot kokevat tahoillaan, että toinen sisko katsoo kriittisesti, eikä hyväksy sitä, mikä kummastakin tekee sen ihmisen, joka hän on.

Vilma: "Varmaan molemmat puolin jos toisin provosoi toista ja yhtälailla provosoitui. Lähinnä se oli sanallista piikittelyä puolin, jos toisin. Roosa piikitteli siitä, että mä olin niin tälläytynyt ja mä piikittelin siitä, että Roosa ei tälläytynyt yhtään. Ehkä mä enemmän aina arvostelin jollain tapaa Roosaa."

Tunteet, jotka eivät näy. Vilma: "Haluaisin, että Roosa oppisi tuntemaan, että mä en ole pelkästään turhamainen pintaliintäjä. Että Roosa oppisi tuntemaan paremmin sen puolen musta, joka ei näy ulospäin. Mussa on myös herkempi puoli. Ettei Roosa katsoisi vain, että taas toi on käynyt ottamassa ripsipidennykset, ettei se katsoisi mua niin turhamaisesti. Tai pinnallisesti. Mä vaan satun tykkäämään sellasesta. On siinä ollut, että se on tuntunut kritiikiltä. Mutta mä olen aina ollut ja tulen varmaan olemaan semmoinen. En mä sille mitään voi. Se on osa mua." roosa&vilma

Näenkö siskoani? Roosa: "Herkkyyttäkin on niin monella eri tasolla ja ihmiset näyttää sen niin eri lailla, että voihan olla niinkin, että Vilma ei tunne mua niin hyvin, tai se ei jotenkin uskalla näyttää isosiskona, kuinka herkkä se on. Että hänen on oltava se vahvempi. Jotenkin toivoisi, että se jossain vaiheessa muuttuisi. Että me oltaisiin tasavertasia, eikä tarvitsisi ajatella, että on isosisko ja pikkusisko. Että on vaan siskokset." Roosa ja Vilma valokuvan voimaa

Pienenä siskojen erilaisuus ei haitannut - pienempi Roosa teki perässä ja yhteiset leikit kuuluivat molempien rakkaimpiin lapsuusmuistoihin. Vanhempien ammatti opettajana korosti koulunkäynnin merkitystä. Roosa ei oppinut asioita suoraviivaisesti, kuten siskonsa. Roosa koki olevansa koulun opettajien silmätikku rehtorin tyttönä: kaikki pienetkin asiat raportoitiin isälle. Nuoruusiässä Roosa alkoi rakentaa omaa, perheen odotuksista poikkeavaa elämänpolkuaan, joka järkytti kaikkia, mutta erityisesti isosisko Vilmaa, joka koki, ettei olisi itse ikinä uskaltanut koetella vanhempien asettamia tiukkoja rajoja. Vilma piti niitä turvallisina ja arvostettavina. Vilmaa hämmensi ja loukkasi Roosan tarve voimakkaasti erottautua isosiskosta. Roosa taas halusi, että on olemassa myös Roosa, ei ainoastaan Vilman pikkusisko tai rehtorin tyttö.

Säteilevä suurkaupungin yö. Vilma: "Mä vähän luulen, että kun mäkin olen aina sellanen jäykkä ja sitten tuolla retkellä tarvitseekin heittäytyä tilanteisiin ja olla välittämättä mitä muut ajattelee. Se on varmaan ihan virkistävä kokemus. Olisi paljon luonnollisempaa Roosan olla siinä mun roolissa. On jännä tavallaan vaihtaa heittäytyjän roolia, että se olenkin minä, eikä Roosa." roosa&vilma

Vilpitön Roosa. Äiti: "Luulen, että Roosa on ollut aina se anteeksipyytävä osapuoli. Vilma oli nuorena määräävämpi ja yritti hallita siskoa. Roosa joutui siinä luovimaan. Vilmaa tuli kovisteltua siitä, että pitää ottaa siskoakin huomioon. Ja Roosan pitäisi oppia enemmän havaitsemaan ylipäätään ihmisiltä positiivistä. Koska tulee paljon hyviä asioita, joita Roosa ei ihan uskalla ottaa vastaan. Hänellä on ehkä vähän vielä huono itsetunto, joka pistää hanttiin, että ei ne ihmiset voi oikeasti ajatella noin. Roosan pitäisi oikeasti luottaa siihen, mitä Vilma sanoo. Ottaa siitä kiitoksesta kaikki irti." roosa&vilma

Nuoruusiässä Vilma koki isosiskon rooliin kuuluvaa huolta pikkusiskosta. Huoli kanavoitui pettymykseksi ja ärtymykseksi pikkusiskoa kohtaan. Vilma koki joutuneensa nuoruudessaan välitilaan: hänen roolinsa oli lohduttaa vanhempia ja olla vihainen Roosalle, Roosan melko viattomista nuoruusirtiotoista ja rajojen koettelemisesta. Roosa koki, että isosisko liittoutui yhteen vanhempien kanssa ja sai myös vanhemmat katsomaan Roosaa negatiivisesti. Siskojen väliset nuoruusriidat ja luottamuksen puuttuminen loukkasivat syvästi Roosaa, joka koki, ettei voinut jakaa murheitaan kenenkään kanssa.

Roosan persoonaan menevä kritiikki karkoitti tytön lopulta pois kotoa jo varhain. Roosa koki, ettei häntä hyväksytty omana itsenään. Roosan kotoa muuton jälkeen suhde Vilmaan katkesi käytännössä kokonaan. Siskot eivät jakaneet toisilleen kuulumisiaan tai elämänmuutoksiaan. Roosalla oli tarve läpikäydä isosiskon kanssa, mitä heille nuoruudessa tapahtui ja rakentaa rakastavaa sisarusyhteyttä. Roosa toivoi, että perhe näkisi hänen olevan onnellinen ja pärjäävän erilaisessa elämässään.

Roosa: Mä olisin halunnut niiltä vaan sitä, että ne ei olisi mulle sanonut koko ajan, että hirveät vaatteet ja kampaa lettis, että ne olisi enemmän kannustanut mua olemaan oma itseni. En mä saanut hirveästi mitään, että voi vitsi kun sä olet nätti, kun sitten Vilma on kuitenkin niin nätti ja se saa hyvät tulokset koulussa. Ehkä mä en saanut niin paljon sitä kannustusta eteenpäin. Hämeenlinnassa mietin tosi paljon, että miten mun pitäsi olla, pitääkö mun muuttaa minua itseäni jotenkin? Olen kirjoittanutkin älyttömän paljon, että minkälainen mun sitten pitäisi olla, jos mä en ole hyvä tällasena, minkälainen mä olen? Sen takia mä ehkä lähdin pois, että kun mä en jaksanut enää sitä kritiikkiä. Vaikka kyllä nykyisin mietin, että olen mä aika nuorena lähtenyt sieltä pois.

Vilma: "Mun rooli, silloin kun Roosalla oli nuoruusvuodet pahimmillaan, niin mä olin vähän semmosessa välitilassa. Että mä olin meiän vanhempien puolella kyllä, mutta sitten jotenkin kantoi huolta hirveästi Roosan hyvinvoinnista. En oikein tiennyt, mitä mun olis pitänyt siinä tehdä. Lohdutin äitiä ja olin vihanen Roosalle ja ärsytti se, että se ei ymmärtänyt, että miltä meistä tuntui se, mitä se teki."

Roosa: "Haluaisin, että me pystyttäis puhumaan mitä meille on tapahtunut, että millaiset välit meillä on ollut. Luottamusta kaipaan ja sellaista ystävyyttä, sisarusrakkautta, mitä meillä ei ole ollut. Vaikka mä rakastan yli kaiken Vilmaa, mutta ehkä mä en ole osannut näyttää sitä, että rakastan, ja Vilma ei ole osannut näyttää mulle, että se rakastaa mua."

Roosan sydän sulaa: Vilma katsoo Roosaa lempeästi. Vilma: "Kyllä mä uskon, että ajan mittaan kaikki on ymmärtäneet ja osanneet mukautua Roosan päätöksiin. Ajan kanssa kaikki on oppineet tuntemaan sen minkälainen Roosa on ja mitä Roosa haluaa tehdä, että se on meiän Roosa. Uskosin, että Roosakin tietää sen, että kukaan ei ole enää sanomassa, että hän tekee vääriä ratkasuja, että me luotetaan Roosan omaan arviointikykyyn." roosa&vilma

Sisko uusin silmin – kuvausretki Vilman maailmaan

Voimauttavan valokuvan prosessissa Roosan toiveena on tutustua siskoon paremmin ja löytää Vilmassa niitä puolia, jotka ovat lähempänä Roosan omaa persoonaa: hassuttelua, iloa ja heittäytymistä. Hänen tehtävänään on kuitenkin toteuttaa Vilmalle kuvausprojekti, jossa hän itse oppii näkemään maailmaa Vilman perspektiivistä. Roosan pitäisi yrittää innostaa siskoa sellaisilla tavoila, jotka ovat Vilmalle ymmärrettäviä ja luonteenomaisia. Vilma käynnistyy projektiin itselleen ominaisella tavalla, hillitysti. Hän haluaa viedä luonnonläheisen Roosan miljoonakaupungin säihkeeseen Berliiniiin – ensimmäiselle yhteiselle matkalle.

Roosa valmistautuu retkeen mieli täynnä huolta: kiinnostaako siskoa – onko suhde Roosaan hänelle ollenkaan tärkeä? Roosa kuitenkin toimii kärsivällisesti isosiskoa kohtaan ja saa synnytettyä kuvien äärellä tilanteita, joissa Roosa kertoo itselleen syvästi merkityksellisistä asioista ja omasta haavoittuvuudesta, kaipuusta läheiseen sisarussuhteeseen – ja Vilma vastaa kuulemalla siskon kaipuun. Vilma toivoo, ettei Roosa näkisi häntä pinnallisena, vaan huomaisi hänessä olevan herkän ja välittävän puolen. Myös Vilma on kokenut olevansa väärin katsottu.

Hippihörhosisko ja pintaliitäjäsisko – vai jotain paljon enemmän? Roosa ja Vilma tarkistavat tapaansa katsoa toistaan. Roosa: "Yritin siellä matkalla, vaikkei Vilma olisi ehkä ollut miten olisin toivonut, olla iloinen kaikista pienestäkin asioista, mitä se tekee tän kaiken hyväksi. Sitten kai se hyvä suurenee. Kyllä mä jo Vilman hyväksyn semmoisena, mitä se on ja tiedän, että meillä on ihan erilaiset maailmankuvat täst koko elämästä. Toivoisin, että se myös ymmärtää minua. Sellaisena, mikä mä oon. roosa&vilma

Matkalla Berliiniin siskokset joutuvat ensimmäistä kertaa vuosiin toimimaan yhdessä ja turvautumaan toisiinsa. Roosa kamppailee omien tunteiden kanssa, jotta voisi olla tuomitsematta siskoa etukäteen kylmyydestä ja luottaa siihen, että Vilma haluaa myös parantaa suhdetta. Roosa yrittää muuttaa omaa tulkintatapaansa, jolla on katsonut siskoa, sekä antaa Vilmalle kokemuksen iloksi olemisesta; ettei Vilmaa syytetä menneistä väärinymmärryksistä. Retkellä siskojen roolit vaihtavat paikkaa: tällä kertaa Vilma on se, joka heittäytyy ja Roosa se, joka rauhallisesti tukee siskoaan. Kohtaaminen kuvien äärellä, Vilman kanssa, käynnistää Roosassa prosessin: ovatko viileät välit olleet pelkästään Vilmasta johtuvat? Onko hän itse sittenkään lempeämpi ja hyväksyvämpi kuin isosisko? Mitä puolia hän ei ole siskossaan vielä nähnyt? Molempien ylivirittynyt, negatiivinen odotus toista kohtaan alkaa hälvetä. Kritiikon pelon sijaan tulee uusi mielikuva toisitaan tykkäävistä ja yhteen hiileen puhaltavista siskoista, jotka molemmat kaipaavat toisensa lempeämpää katsetta.

Roosa kokee, että retkellä Vilman pitkäjännitteisyys muodostuu sidokseksi siskojen erilaisuuden välillä, joka auttaa heitä toimimaan yhdessä. Vilman kanssa saa keskittyä kuvaamiseen, tehdä sitä yhdessä määrätietoisesti. Vilmalle merkityksellisintä on, että Roosa sovittautuu Vilman maailmaan ja haluaa olla hetken ihan samanlainen kuin isosisko. Yhteiskuvissa Brandenburgin aukiolta molemmat siskot ovat pukeutuneet Vilman maun mukaisiin iltapukuihin ja leikkivät ja hyppivät, kuin silloin kerran pikkutyttöinä. Roosakin saa sen heittäytyvän, lempeästi katsovan isosiskon, jota hän on kaivannut.

Roosa: "Mä olen ollut liikaa oman elämäntapani pauloissa."

Siemenkuva 5

Ohje:
Viidennen siemenkuvaketjun aihe liittyy Roosan ja Vilman jaksoon, jonka teemana on nuoren aikuisen kasvaminen. Siskokset löytävät aikuista vastuuta keskinäisestä suhteestaan ja uskaltavat avata yhdessä nuoruuden kipeitä kasvamisen ja sisaruuden vaiheita. Olenko hyväksytty omana itsenäni? Kuulunko perheeseeni? Millainen minä olen? Miten haluan elää? Missä asioissa voin ottaa jo oman elämäni itse kannettavakseni? Valitse oman nuoruusaikasi kuvista jokin omaan kasvamiseesi liittyvä käännekohta, jolloin otit askeleen kohti omaa elämänpolkuasi. Mitä löysit omasta itsestäsi? Millaisia askeleita uskalsit ottaa? Liitä oma kuvasi sekä siihen liittyvä pieni teksti oheiseen siemenkuvaketjuun.

ROOSAN JA VILMAN Jakso
Yle Teema
maanantaina 3.3. klo 21
uusinta sunnuntaina 9.3. klo 20.15
Areenasta katsottavissa 3.3. klo. 21.00 alkaen

Tutustu sarjan muiden perheiden tarinaan ja valokuvaprosesseihin:

NINNI & TIINA
EERO & KERTTU
FRANZ & KIM
MARIANNA & GRETA
ROOSA & VILMA
JOHANNA & HANNU

Valokuvan voimaa -sarja
Osallistu siemenkuva-harjoitukseen

Valokuvan voimaa menetelmä
Miinan viikkokolumni