Hyppää pääsisältöön

Samppanjahylyn ryöstö: käsikirjoitus

"Jaa Dan, det var där som champagnegaleasen sjönk, i horisonten."
(Tuonne se samppanjakaljaasi upposi, tuonne horisonttiin.)

Itämeren pohjalla on satoja suojeltuja hylkyjä. Hylkyjen ryöstely on kasvava ongelma.

MOT-tunnus

Kolme vuotta sitten, Ahvenanmaan vesiltä löytyi hylky, jossa oli lähes 200 vuotta vanhaa samppanjaa. Ahvenanmaan maakuntahallitus päätti nostaa pullot syvyydestä, ja myydä ne huutokaupalla.

Samppanjahylyn ryöstö

Ahvenanmaalla on alle 30.000 asukasta. Maakunta kuuluu Suomeen, mutta sillä on laaja itsehallinto - oma eduskunta, maakuntapäivät, sekä oma hallitus.

Ahvenanmaa vaalii kulttuuriperintöään ja muinaismuistojaan tiukalla otteella. Pitkäaikainen kiista koskee hiekkamonttua, mistä Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt rikosilmoituksen. Kaksi miestä tuomittiin syyskuussa vankilaan. Tuomio oli vuosi ja kahdeksan kuukautta vankeutta. Isä ja poika olivat kaivaneet hiekkaa muinaismuistoalueella.

Huippukokki Michael Björklund on rakentanut ravintolan 600 vuotta vanhan Kastelholman linnan viereen. Hän on tullut tunnetuksi YLE:n Strömsön kokkina. Hän on sijoittunut viidenneksi maailmanmestaruuskisoissa, ja hänet on valittu vuoden kokiksi sekä Suomessa että Ruotsissa.

Michael Björklund, omistaja, Smakbyn:
"När vi skulle bygga här då, så köpte vi marken här, och vi sökte byggnadstillstånd och berättade vad vi hade för planer med hela "Smakbyn". Det här är bara början. Vi har en fjorton års stege som vi skulle vilja bygga hotell, vi skulle vilja börja med utbildning när det gäller restaurang, mejeri, slakteri ... Vi skulle vilja starta en teater här, som man kan också vara i. En öltillverkning ... Här skulle vi etablera mera och mera grejer, och det skall bli öppet, det skall bli en kulturgrej för maten."
"Nu har vi stött på med litet problem, tack vare att man håller på att planera opp området. Och den här planeringen, så kommer det ju litet som en chock för oss därför att när man ser den här planen som man skulle villa göra, så skulle ju det göra, att vi inte skulle ha möjligheter att utveckla."
(Kun päätimme rakentaa tänne, ostimme maat ja rakennuslupaa hakiessamme kerroimme, millaisia suunnitelmia meillä koko Smakbyn suhteen oli.Tämä on vasta alkua. Tulevien 14 vuoden aikana aiomme rakentaa hotellin ja aloittaa ravintola-, meijeri- ja teurastamoalan koulutuksen. Haluaisimme perustaa tänne teatterin ja oluenvalmistusta on mietitty.Suunnitteilla on kaikenlaista, avoimia ruokakulttuuritapahtumia. Matkaan tuli mutkia, kun aluetta alettiin suunnitella uudelleen. Suunnitelmat tulivat pienoisena yllätyksenä, koska ne näyttävät tarkoittavan, että meidän hankettamme ei voikaan viedä eteenpäin.)

Nyt kaikki ei suju kuin Strömsössä. Björklund on törmännyt Ahvenanmaan tiukkaan linjaan kulttuuriperinnön vaalimisessa. Nyt on epävarmaa, pystyykö hän laajentamaan suunnitelmiensa mukaan.

Michael Björklund:
"Om man börjar jämföra då champagnen, att man går och säljer, champagnen som man har tagit upp, som är flera hundra år gammal, som man tar upp försiktigt och försöker göra business av."
"Ja, det är ju helt otroligt, om man tänker att man har gått och sålt och göra business på egentligen fornminnen. Och sedan det som vi skulle villa göra är att ... Det är inte så att vi skulle köpa slottet, utan vi vill köpa en markbit, som är kulturmärkt."
(Onhan se hullua, että tehdään bisnestä samppanjalla, joka on satoja vuosia vanhaa ja suurella vaivalla nostettu merestä. On täysin käsittämätöntä, että kaupitellaan jotain, joka on käytännössä muinaismuisto.Mehän emme ole ostamassa linnaa vaan vain kulttuurimaisemaan kuuluvan maapalan.)

Tämä tarina alkoi kesällä 2010. Ruotsalainen sukellusryhmä löysi Ahvenanmaan etelä-puolelta hyvin säilyneen hylyn.

Anders Näsman, sukeltaja:
"Arbetet går bra, men sikten är i bästa fall uppåt en meter. Är det så dåligt? Jo, inne i vraket, där vi jobbar under spisen just nu är det maximalt en eller två decimeter sikt."
(Vedessä on nyt kaksi sukeltajaa. Työ sujuu hyvin, mutta näkyvyys... Siellä näkee parhaimmillaankin eteensä vain metrin. - Ihanko totta? Hylyn sisällä, hellan alapuolella, missä juuri nyt työskentelemme, on näkyvyyttä vain parikymmentä senttiä.)

Anders Näsman, sukeltaja:
"Det är något som luktar här."
(Täällä haisee jokin.)

Francois Hautekeur, Veuve Cliquot:
"The first bottle was full, it was good, it was not salty. There was no sea water inside. That is probably the case for all the bottles. That is good because it means that all the bottles are full of champagne, or drinkable champagne anyway. About the maison, the brands we don´t know yet because we cannot see the mirror of the cork (korkin sisäpuoli). So it´s still a mistery, and we will know it later when we open some bottles, I hope so. And I am really looking forward tasting some of them."
(Ensimmäinen pullo oli lähes täynnä, eikä viini ollut suolaista, joten pulloon ei ollut päässyt merivettä. Loputkin pullot lienevät kunnossa, mikä on hyvä juttu, koska silloin niissä on hyvää tai edes juotavaa samppanjaa. Valmistaja ei ole vielä tiedossa, koska korkin tunnuksesta ei saanut selvää. Mysteeri paljastuu ehkä myöhemmin, kun avaamme useampia pulloja. Hienoa päästä maistamaan sitä!)

Jos haluaa sukeltaa Ahvenanmaalla pitää hakea lupa Maakuntahallitukselta. Luvan esittää Museotoimiston meriarkeologi, Marcus Lindholm.

Marcus Lindholm, meriarkeologi, Ahvenanmaan museotoimisto:
"Jag kan säga jag är så strikt som jag kan vara enligt lagen. Jag vill veta exakt vilka, jag vill veta vilka vrak, när och hur man hur man har tänkt dyka. Man ska alltså avrapportera sina dykningar. Man ska också som kontrollåtgärd rapportera när man börjar dyka och när man slutar dyka. Det ska rapporteras till kustbevakningen som sedan vidarebefordrar rapporterna till mig."
(Olen niin tiukka kuin lain mukaan on mahdollista. Haluan tietää tarkalleen mihin hylkyihin, milloin ja miten on ajateltu sukeltaa. Sukelluksista pitää siis raportoida. Sukelluksia valvotaan myös siten, että niiden alkamisista ja päättymisistä pitää ilmoittaa. Selvitykset tehdään rannikkovartiostolle, joka toimittaa raportit minulle.)

MOT:
"Hur regleras det, vad får man göra när man dyker ned till ett vrak?"
(Millaiset säännöt hylkysukelluksiin pätevät?)

Marcus Lindholm:
"Se men inte röra."
(Katsoa saa, muttei koskea.)

Kun hylystä löytyi samppanjaa, asia siirtyi virkamiehiltä maakuntahallituksen poliitikoille. Jos tällainen hylky löytyisi manner-Suomen vesiltä, Kataisen hallitus tuskin päättäisi hylyn kohtalosta. Ahvenanmaalla maakuntahallitus päätti nostaa samppanjapullot hylystä.

Samppanjahylyn kohtalo on ollut kuuma aihe sukeltajapiireissä. Sukeltaja Ville Peltokorpi on laatinut kantelun maakuntahallituksen toimista oikeuskanslerille.

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"Poliitikot otti heti tämän homman käsiinsä, ja he ei ikään kuin ymmärtäneet sitä, että meillä Itämeressä on ehkä maailman arvokkain vedenalainen kulttuuriperintö. Se on aivan mielettömän hyvin säilynyt ja kaikki nämä hylyt kertoo oman tarinan. Ja se ei ole niistä esineistä kiinni vaan ne on osa sitä kokonaisuutta ja kontekstia, joka kertoo sen hylyn tarinan, kertoo kaupankäynnistä, laivan rakentamisesta ja kaikesta muusta."

Johan Ehn, opetus- ja kulttuuriministeri, Ahvenanmaan maakuntahallitus:
"Vraket var känt, platsen blev känd. Vi visste då att från dom här dykrapporterna som gjordes då av dom som hade hittat det här, att det fanns flaskor som låg väl synliga i det här sammanhanget. Och det fanns en rädsla då också för att utgående från det som då kom fram att det fanns lyckosökare som skulle då komma och försöka att börja bärga det här, det som fanns ombord där. Och utgående från det så beslöt man sig då att göra en skyddsbärgning av det som fanns ombord på fartyget."
(Saimme tietää hylystä ja sen sijainnista. Hylyn löytäjien laatimista sukellusraporteista selvisi, että siellä lojui pulloja näkyvästi esillä. Pelättiin myös, että liikkeellä olevat onnenonkijat yrittäisivät saada lastin käsiinsä. Sen vuoksi laivalla oleva esineistö päätettiin pelastaa.)

Maakuntahallitus palkkasi hylyn löytäjät nostamaan samppanjapullot.

Käytössämme on Hylkykuume-sarjan tekijän, Janne Nordlinin yksinoikeudella kuvattua aineistoa. Hänellä on materiaalia pitkään dokumenttiin tapahtumista tähän päivään asti.

Samanaikaisesti kun pullot nostettiin, maakunnan silloinen opetusministeri mietti miten samppanjasta saisi kaiken hyödyn irti.

Britt Lundberg, opetus- ja kulttuuriministeri syksyllä 2010, Ahvenanmaan maakuntahallitus:
"Det är ju så att vi för en diskussion hur vi på bäst ska ta tillvara denhär skatten. Vill det sig väl så har vi faktiskt världens äldsta champagne, och det är speciellt och unikt. Det är någonting som har ett marknadsmässigt värde, och som kan ha ett stort ekonomiskt värde."
(Käymme paraikaa keskustelua siitä, miten aarretta voisi parhaiten vaalia. Kyseessä on kuitenkin maailman vanhin samppanja, mikä on varsin erikoista ja ainutlaatuista. Sillä on markkina-arvoa, mutta sillä voi olla myös suurta taloudellista arvoa.)

Lundberg toimii nyt maakuntapäivien, Ahvenanmaan eduskunnan puhemiehenä, eikä halua kommentoida kantelua, joka koskee hänen toimintaansa ministerinä.

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"Siellä ikään kuin virheellisesti ajateltiin, että tästä voisi nyt saada nopeita pikavoittoja, maailman vanhinta samppanjaa, myydään se ja lyödään rahoiksi. Ja tavallaan siinä sitten unohtui se kaikki muu tutkimus mitä se hylky olisi ruvennut meille kertoo. Esimerkiksi siitä, mistä se on tullut, lähtenyt, lastattu, mitä muuta siellä on kuljetettu, että siitä kokonaisuudesta ei ole mitään käsitystä ja sieltä irrotettiin ainoastaan nämä pullot myyntiä varten, koska ajateltiin, että nyt lisätään maakunnan tunnettuutta, tehdään tästä tällainen iso markkinointijuttu ja se oli oikeastaan se, missä meni pieleen. Toinen on tietysti se, että kaikki merenalainen kulttuuriperintö, joka on yli sata vuotta vanhaa, Ahvenanmaalla on rauhoitettu lailla."

Ahvenanmaan maakuntahallitus päätti järjestää huutokaupan kesällä 2011, missä myytiin kaksi samppanjapulloa.

Huutokauppameklari: "24.000 euros for a bottle, 24.000"

Marcus Lindholm, meriarkeologi, Ahvenanmaan museotoimisto:
"Ja, det var inte... det var inte roligt. Det kan jag säga. För... som jag sade tidigare, rent yrkesetiskt så... man... så gör man inte så. Men jag blev bortkopplad ganska raskt i det här sammanhanget eftersom jag... jag uttryckte min åsikt både till mina överordnade och också till... till massmedia."
(Pakko myöntää, ei se hauskaa ollut. Ammattieettisesti ajateltuna... Sellaista ei vain tehdä. Minut suljettiin nopeasti ulos asian käsittelystä, koska ilmaisin kantani niin esimiehilleni kuin mediallekin.)

Suomen museovirastolla ei ollut valtaa eikä halua puuttua Ahvenanmaan itsehallintoon.

Suomen vesillä lepäävät hylyt houkuttelevat yhä enemmän aarteita etsiviä sukeltajia. Museoviraston meriarkeologi Riikka Alvik on tänä syksynä pelastanut esineitä hylystä Kemiön eteläpuolella. Siellä tuntemattomat sukeltajat olivat käyneet sotkemassa paikkoja.

Riikka Alvik, meriarkeologi, Museovirasto:
"Hylkyjä voisi verrata vaikka kirjaan, että arkeologit lukee sitä kirjaa ja löytää sieltä niitä todisteita, jotta me saataisi sen hylyn, hylyn tarina sitten kerrottua mahdollisimman totuudenmukaisesti ja että se kuva historiasta, vaikka siitä 1800-luvun kauppamerenkulusta, pysyisi oikeana. Silloin kun tehdään sitten tällaista, vaikka vaan siirreltäisi esineitä eikä ehkä mielletä, että se on niin kuin huono asia, et jos ei viedä mitään. Mehän ei pystytä tietämään, että onko jotain viety, kun meillä ei ole kauhean hyvää kuvaa siitä lähtötilanteesta edes. Kirjastakaan ei saisi repiä niitä sivuja sieltä ja täältä ja keskeltä, silloin se tarinahan muuttuu ja vääristyy."

MOT:
"Nyt näitä pulloja on huutokaupattu. Mitä sä ajattelet siitä?"

Riikka Alvik:
"No, minä puhun tässä tietysti niin kuin ammattieettisesti, mutta myös kansainvälisten säädösten ja tahojen suulla, elikkä Suomi ei ole ratifioinut tätä Unescon vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusopimusta, mutta me ollaan ikään kuin sitouduttu noudattamaan sekä tietysti omia lakeja, mutta myös näitä kansainvälisiä eettisiä sääntöjä. Kun tämä kulttuuriperintö kuuluu kaikille, niin se tieteen tekeminen ja niiden tarinoiden kertominen ja myös se, että me esitellään näitä mahdollisesti syystä tai toisesta nostettuja esineitä suurelle yleisöille museoissa, näyttelyissä, julkaisuissa, niin se on se meidän tehtävä, mutta tästä taloudellisen hyödyn tavoittelusta on haluttu päästä jo iät ja ajat eroon. Eli sen takia nämä kansainväliset sopimukset on luotu, että haluttaisiin estää kaikenlaisten aarteenetsijöiden toiminta."

Kesällä 2012 järjestettiin toinen huutokauppa, missä myytiin 8 pulloa. Hinnat jäivät nyt alhaisemmiksi. Pulloista saatiin yhteensä 109.000 euroa.

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"No siinä on oikeastaan se ongelma, että maakuntalakien mukaan kaikki yli satavuotias merenalainen kulttuuriperintö on rauhoitettua. Ja se kuuluu lunastuksetta maakunnalle. No tässä on taustalla sellainen ajatus, kun mm. valtakunnan muinaismuistolakia on säädetty, että kun siirrettään tämä oma kulttuuriomaisuus lunastuksetta valtiolle, niin se on paras tapa suojella sitä, jotta se ei erinäköisen joko myynnin, tuhoamisen, kajoamisen seurauksena häviäisi."

Oikeuskanslerin päätös Peltokorven kanteluun on tulossa vuodenvaihteessa.

YK:n alainen, merenalaisen arkeologian suojelujärjestö kirjoitti Ahvenanmaan maakuntahallitukselle tiukan kirjeen, jossa se painotti että ahvenanmaalaiset rikkovat sekä kansainvälisiä että omia lakejaan myydessään muinaismuistoja.

Maakuntahallituksen osastopäällikkö vastasi vuoden jälkeen:

Maakuntahallitus kiittää teitä kiinnostuksesta. Maakuntahallitus kirjaa kirjeenne tiedoksi.

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"Minun mielestä se vastaus kertoo suunnattomasta välinpitämättömyydestä ja tietynlaisesta ylimielisyydestä. Se että tällaiseen kirjeeseen vastataan melkein vuosi sen lähettämisen jälkeen, kun tavallaan myyntiin on jo ryhdytty ja tässä ei tavallaan niin kuin.. ihan sama kuin tässä kanteluprosessissa, niin mitään maakuntahallituksen väitteitä ei olla perusteltu."

Hylyssä oli myös olutpulloja. Ahvenanmaalainen panimo tekee nyt kopiota pullosta. Riihimäellä puhalletaan ensimmäistä pulloa.

Maakuntahallitus on ostanut teknologian tutkimuskeskukselta VTT:ltä analyysin pullon sisällöstä. Tutkimus maksoi 50.000 euroa. Sen pohjalta Stallhagenin panimolla on oikeus kehittää ja myydä hylkyolutta.

Jan Wennström, toimitusjohtaja, Stallhagen:
"Vaikka me ei olla vielä tehty mitään, niin voidaan sanoa, että mehän ollaan saatu hirveän paljon huomiota, joka on kantanut ympäri maailmaa, et siinä mielessä, CNN ja BBC ja kaikki ovat kirjoittaneet tästä ja aina näissä on ollut Stallhagenin nimi esillä. Jo tässä vaiheessa minusta voidaan sanoa, että tämä on ollut erittäin onnistunut projekti."

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"Tavallaan tämä oluen uusiotuotanto on ehkä hyvä esimerkki siitä, että mikä on järkevää tällaista taloudellista toimintaa tällaisen kulttuuriperinnön pohjalta, eli maakuntahallitus on laittanut hirveästi resursseja sen oluen tutkimukseen, koska sitä he voivat valmistaa itse. Ja tässä oikeastaan on yks tämmöinen koira haudattuna, että tavallaan näitä samppanjapulloja maakuntahallitus voi vain myydä, koska niiden tuotemerkit omistaa jo olemassa olevat samppanjatalot, niin heillä ei ole tavallaan omaa intressiä tutkia niitä sen enempää, koska se taloudellinen voitto mahdollisesta uusiotuotannosta ja tutkimuksesta niin se valuu ikään kuin muille."

Panimon tavoitteena on, että osa jokaisen hylkyoluen tuotosta menisi hylyn tutkimiseen. Sillä tavalla hylyn historia selviäisi, ja tarina saisi lopun.

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"No se kuulostaa aika hyvältä ajatukselta, että se itse asiassa enemmän olisi sitä mitä maakuntahallitus silloin alkuvaiheessa on ikään kuin lupaillut. Että tavallaan niin kuin tällä tavalla tuotettu raha että ei ikään kuin niin kuin sitä kulttuuriperintöä tuhoamatta saadaan tuotettua rahaa tällä tavalla, niin sehän on hyvä asia."

Jäljellä olevat samppanjapullot ovat nyt jääkaapissa. Myyntitulojen piti mennä merenalaiseen tutkimukseen ja Itämeren suojeluun.

Tällä hetkellä projekti on maksanut Ahvenanmaalaisille veronmaksajille 500.000 euroa ja tuottanut 200.000. Se on siis 300.000 euroa miinuksella.

Maakuntahallitus ei uskalla jatkaa myyntiä ennen oikeuskanslerin päätöstä. Opetus- ja kulttuuriministeri on vastuussa asiasta.

MOT:
"Hur hanterade ni det läget när ni skulle ta ställning till, att det här bryter mot internationella regler för försäljning av fornminnen?"
(Miten vastasitte väitteisiin, että toimilla rikotaan kansainvälisiä muinaismuistojen myyntisääntöjä?)

Johan Ehn, opetus- ja kulttuuriministeri, Ahvenanmaan maakuntahallitus:
"Jag är inte helt säker på i det här sammanhanget att vi har fått ett tydligt ställningstagande från vår egen förvaltning mot den här biten. Man har sagt att det ligger i någonting som man säger alltså är gränstrakterna kring vad som är möjligt och inte möjligt, om jag har förstått hela den här biten rätt. Man har också sagt att man inte vill från museisidan vara direkt involverade det som är kommersialisering av det hela. Men har jag förstått så att säga det här rätt, så kom det inget direkt svar som var att man skulle inte göra det här, utan att man skulle ta i beaktande just det regelverk som finns, så att se till att man är väldigt tydlig med att det ändamål som vi gick in för att... Det är inte så att vi gick in för att göra stora vinster som vi sen skall använda för andra ändamål."
(En ole ihan varma, onko hallintomme esittänyt selkeää vastinetta juuri tähän seikkaan. On sanottu, että tässä liikutaan mahdollisen ja mahdottoman rajoilla, jos olen oikein ymmärtänyt. On sanottu myös, ettei museopuoli halua olla mukana kaupallistamisessa. Käsittääkseni meitä ei suoranaisesti kielletty, vaan sanottiin, että säännöt tulee ottaa huomioon, ja että on tuotava selvästi esille, että tarkoitus on... Emme lähteneet tähän siksi, että saisimme suuria voittoja, jotka sitten käytettäisiin muihin tarkoituksiin.)

MOT:
"Hur förhåller du dig nu till det här läget att marinarkeologerna säger att det här, att försäljningen av flaskorna bryter mot alla principer som gäller fornminnen?"
(Miten suhtaudut siihen, että meriarkeologien mielestä pullojen myynti sotii kaikkia muinaismuistoja koskevia periaatteita vastaan?)

Johan Ehn, opetus- ja kulttuuriministeri, Ahvenanmaan maakuntahallitus:
"Nå, vi har ju gjort en annorlunda bedömning i det sammanhanget. Den förra regeringen gjorde en bedömning, vi har gjort en liknande bedömning, att det här kan inte ses så att det bryter mot det. Jag skulle förstå om det var på det sättet att vi tog, vi hittade någon typ av föremål, som vi vet att kommer finnas för all framtid. Låt oss säga att vi hittade guld eller silver eller andra konstföremål. Då skulle vi inte ens komma på den tanken att föra det här vidare, men i dethär sammanganget så handlar det om att det fanns en vätska här, som är att se som ett livsmedel som kommer att förstöras om man inte gör nånting av det."
(Meidän arviomme tilanteesta on erilainen. Ajattelemme kuten edellinen maakuntahallitus: tämän ei voi katsoa sotivan periaatteita vastaan. Ymmärtäisin heidän kantansa, jos olisi löytynyt jokin esine, joka säilyisi ikuisesti. Jos olisi löytynyt vaikkapa kultaa, hopeaa tai taide-esineitä, emme olisi ryhtyneet toimenpiteisiin. Kyse on kuitenkin nesteestä, jota voidaan pitää elintarvikkeena, ja joka pilaantuu, jos sille ei tehdä mitään.)

Marcus Lindholm, meriarkeologi, Ahvenanmaan museotoimisto:
"Man glömde bort att det här vraket föll definitivt under fornminneslagen. Det vill säga det var mer än etthundra år gammalt. Mer än etthundra år sedan fartyget förliste. Så, som jag sade så de flesta såg ju inte denna skillnad. Och det gäller också för politiker. Som i stor utsträckning... inte är särskilt insatta i lagstiftning. Och inte alltid är, ja, särskilt intresserade heller. Man fick helt enkelt för bråttom, och man förblindades just av det är champagne, det är någonting... det är någonting fint, det är... det är en skattgömma på Östersjöns botten. Som arkeolog kändes det definitivt inte bra. Och jag hoppas vi slipper uppleva det flera gånger."
(He unohtivat, että hylky todellakin kuuluu muinaismuistolain piiriin. Alus oli yli sata vuotta vanha. Se haaksirikkoutui yli sata vuotta sitten. Useimmat eivät tajunneet tätä eroa. Sama koskee poliitikoitakin, joista kovinkaan moni ei ole erityisen perehtynyt lainsäädäntöön. Eikä se heitä aina edes kiinnosta. Heille tuli vain niin kiire ja... Samppanja sokaisi heidän silmänsä. Heistä oli hienoa, että Itämeren pohjassa on sellainen aarrekätkö. Arkeologina sellainen toiminta ei tuntunut todellakaan hyvältä. Toivottavasti tätä ei tarvitse kokea useammin.)

MOT:
"Millainen esimerkki tämä on tavallisille sukeltajille?"

Ville Peltokorpi, sukeltaja, oik.yo:
"Tämä on oikeastaan huonoin mahdollinen esimerkki, eli kun viranomaiset pyrkii suojelemaan tätä vedenalaista kulttuuriperintöä nimenomaan kaikenlaiselta kajoamiselta ja ryöstelyltä, niin se että he itse tavallaan ikään kuin laillisesti omasta mielestään syyllistyy tähän aivan samaan. Eli tavallaan tässä on hämärretty sukeltajien käsitystä siitä, mitä oikeasti vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu on."

Kerroimme alussa siitä miten huippukokki Michael Björklund oli törmännyt Ahvenanmaan kultturiperinnön suojeluun, kun hän halusi laajentaa toimintaansa.

Michael Björklund, omistaja, Smakbyn:
"Om landskapet klarar av att sälja champagne, så måste man väl kanske klara av att sälja mark också. Det är ju inte så att där är någon forngrav, utan det är gammal åkermark som det är frågan om, och den är 15 gånger 20 meter, så det handlar ju inte om att köpa så stora volymer. Men, det är väl så här i olika tider – men jag tror att allt löser sig. Men jag tror allt beror på okunskap. Jag tror det är där det sitter."
(Jos maakunta voi myydä samppanjan, kai se voi myydä myös maata. Tontilla ei ole muinaishautaa, se on vanhaa peltomaata. Alue on kooltaan 15 X 20 metriä, eli kyse ei ole mistään suurkaupasta. Eri aikoina ajatellaan eri tavoin, mutta eiköhän kaikki järjesty.)

Kysymme vielä ministeriltä, jos tähän olisi löydettävissä ratkaisu. Että asia etenisi sittenkin kuin Strömsössä.

Johan Ehn, opetus- ja kulttuuriministeri, Ahvenanmaan maakuntahallitus:
"Det finns ett ekonomiskt intresse och det finns ett historisk intresse. Och sen finns det PR-intresse naturligtvis, som har funnits här, och det finns ju framförallt på den här sidan med när det gäller med i det här sammanhanget, så kommer det att finnas den kommersiella sidan, men inte bara det, utan där finns också i Michael Björklunds koncept så finns ju ett bevarande av gammal, gamla matkonster som utvecklas vidare, och så här. Så det är naturligt att vi som politiker har visat ett stort intresse för att faktiskt hitta vägarna framåt."
(Luulen, että tässä kaikessa on kyse taitamattomuudesta. On huomioitava taloudellinen ja historiallinen etu sekä PR-näkemys. Kaupallistaminen on luonnollisesti osa tätä asiaa, mutta sen lisäksi on vielä Michael Björklundin konsepti, jossa on kyse vanhan ruokaperinteen kehittämisestä. Eli on selvää, että me poliitikot haluamme löytää tähän ratkaisun.)