Hyppää pääsisältöön

40-vuotias mies vuonna 1972

Vuonna 1972 tehdyssä ohjelmassa 40-vuotiaat suomalaiset miehet kertovat elämästään ja ajatuksistaan. Miehet kertovat mm. iän tuomista muutoksista, vapaa-ajan viettotavoista, avioliitosta, avioerosta, kotitöistä.

Vielä 1970-luvulla suomalaisissa perheissä ajateltiin – tai ainakin miehet ajattelivat – että miehen päävastuu on taloudellisen turvan tuominen perheelle. Ohjelman haastateltavista monet miehet olivat sitä mieltä, että kodinhoidon päävastuu oli naisella. ”Koti on naisen valtakunta, jota aviomies ja isä ylläpitää ja jonne hän väsyneenä mielellään palaa” todetaan ohjelmassa.

Harrastuksista suosituin tuntui olevan kesällä kalastaminen. Urheiluharrastus oli monella 40-vuotiaalla miehellä jäänyt, vaikka 20-vuotiaana olisikin ollut aktiivinen urheilija.

Ohjelmassa todetaan, että 40-vuotias mies lähtee innolla mukaan yhdistystoimintaan. Kun lapset olivat kasvaneet isommiksi, omatunto ei enää soimannut, jos työpäivän jälkeen lähtikin yhdistyksen kokoukseen eikä kiiruhtanut kotiin auttamaan perheen äitiä lasten hoidon kanssa. Toinen vaihtoehto oli luonnollisesti jäädä ylitöihin.

1970-luvulla oma asunto, auto, kesämökki kuuluivat 40-vuotiaan miehen suunnitelmiin ja hän haluaa antaa lapsilleen paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen kuin hänellä itsellään on ollut.

Yhtä 40-vuotiasta naista kohden kuoli 1970-luvulla kolme samanikäistä miestä. Yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit, pahanlaatuiset kasvaimet, keskushermoston sairaudet ja tapaturmat. Ohjelmassa todetaan kolkosti: ”maskuliinisin kuolinsyy on keuhkosyöpä”. 1970-luvulla havaittiin myös yhteys suomalaisen miehen mielisairausalttiuden ja ansiotason nousun välillä: kun mahdollisuudet tulojen nostamiseen ovat suurimmillaan on myös mielisairausriski suurimmillaan.

Suhde naiseen on asenteellinen. Naisen työssäkäynti hyväksytään, kunhan nainen jaksaa kantaa myös päävastuun kotitöistä ja lasten kasvatuksesta. Suomalainen mies ei ole vielä 1970-luvulla tottunut siihen, että nainen on työelämässä esimiesasemassa. Mies ei vielä 1970-luvulla hevin äänestänyt naista tai muuten tukenut tämän edistymistä uralla.

Teksti: Annimaiju Pudas

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto