Hyppää pääsisältöön

Rikokset lapsia kohtaan ovat kauheinta poliisityössä

Marko Kilpi
Marko Kilpi Marko Kilpi Kuva: Copyright: Marek Sabogal marko kilpi

Juttuja tutkivat poliisitkin traumatisoituvat selvittäessään lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, kertoo vanhempi konstaapeli, kirjailija Marko Kilpi.

Poliisien posttraumaattisessa ryhmässä toimiva Kilpi sanoo, ettei hän tiedä mitään mikä vaurioittaisi pahemmin kuin tällaisten seksuaalirikosten selvittäminen. Joissakin tapauksissa poliisi joutuu katsomaan läpi 800.000 lapsipornokuvaa ja jo tuhannen kuvan kohdalla hapottaa kovasti. Ongelmana tällaisissa tapauksissa on, että poliisin omatkin traumat puskevat esiin.

Kirjassaan Kuolematon Marko Kilpi kuvaa myös kuinka lasten kuulusteluissa on oltava äärimmäisen tarkkana. Hyvin tärkeää ja vaikeata on lasten kuulustelussa se, ettei siinä millään tavalla johdateltaisi, hän sanoo. Pyrkimyksenä on, että totuus tulisi ulos sellaisena kuin se on lapsen päässä. Mitä nuorempi lapsi on sitä tärkeämpää on, että kuulustelua ei silloin tee poliisi vaan alan ammattilainen.

Marko Kilven mukaan poliisityöstä kirjoittaminen on jatkuvaa taiteilua, koska ei voi kuvata esimerkiksi teknisiä menetelmiä kovinkaan tarkasti. Oikeasta elämästäkään ei voi suoraan ammentaa. Kirjojen kirjoittaminen on hänelle jatkuvaa peilaamista siitä, mitä voi kertoa ja mitä ei.

Kaikesta huolimatta Kilpi on edelleenkin lapsenuskoinen, vaikka hän törmää pahuuteen arkityössään. Kuitenkin on hyviä ihmisiä, ja moni tahtoo hyvää.

Aamun kirjassa Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin kanssa keskustelemassa Marko Kilpi rikosromaanistaan Kuolematon.

Neljännessä rikosromaanissaan Marko Kilpi kuvaa aiempaa enemmän poliisityön karua arkea. Vanhat tutut Elias ja Olli oireilevat, kun näkevät maailman sairasta raakuutta. Nämä kokeneetkaan poliisit eivät ymmärrä, miksi ihmiset eivät edes tiedä syytä sille, että tekevät pahoja tekoja.

Romaanin päähenkilöt, poliisipari Elias ja Olli, keskustelevat työhönsä liittyvistä vaikeista moraalisista ongelmista. Onko poliisin vaarannettava oma henkensäkin pelastaessaan rikollista? Miten välttää kyynistyminen, kun väkivalta on jokapäiväistä? Kuinka hillitä oma viha rikollisia kohtaan? Kilpi kirjoittaa välillä turhankin raa’asti esimerkiksi ihmisten kiduttamisesta ja lapsipornosta.

Marko Kilpi on jälleen lasten puolella pahuutta vastaan. Hän kirjoittaakin, että lasten kanssa helpointa on niiden pilaaminen. Se onnistuu keneltä tahansa eikä siihen paljon tarvita.

Seppo Puttonen, Nadja Nowak

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri