Hyppää pääsisältöön

Rikokset lapsia kohtaan ovat kauheinta poliisityössä

Marko Kilpi
Marko Kilpi Marko Kilpi Kuva: Copyright: Marek Sabogal marko kilpi

Juttuja tutkivat poliisitkin traumatisoituvat selvittäessään lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, kertoo vanhempi konstaapeli, kirjailija Marko Kilpi.

Poliisien posttraumaattisessa ryhmässä toimiva Kilpi sanoo, ettei hän tiedä mitään mikä vaurioittaisi pahemmin kuin tällaisten seksuaalirikosten selvittäminen. Joissakin tapauksissa poliisi joutuu katsomaan läpi 800.000 lapsipornokuvaa ja jo tuhannen kuvan kohdalla hapottaa kovasti. Ongelmana tällaisissa tapauksissa on, että poliisin omatkin traumat puskevat esiin.

Kirjassaan Kuolematon Marko Kilpi kuvaa myös kuinka lasten kuulusteluissa on oltava äärimmäisen tarkkana. Hyvin tärkeää ja vaikeata on lasten kuulustelussa se, ettei siinä millään tavalla johdateltaisi, hän sanoo. Pyrkimyksenä on, että totuus tulisi ulos sellaisena kuin se on lapsen päässä. Mitä nuorempi lapsi on sitä tärkeämpää on, että kuulustelua ei silloin tee poliisi vaan alan ammattilainen.

Marko Kilven mukaan poliisityöstä kirjoittaminen on jatkuvaa taiteilua, koska ei voi kuvata esimerkiksi teknisiä menetelmiä kovinkaan tarkasti. Oikeasta elämästäkään ei voi suoraan ammentaa. Kirjojen kirjoittaminen on hänelle jatkuvaa peilaamista siitä, mitä voi kertoa ja mitä ei.

Kaikesta huolimatta Kilpi on edelleenkin lapsenuskoinen, vaikka hän törmää pahuuteen arkityössään. Kuitenkin on hyviä ihmisiä, ja moni tahtoo hyvää.

Aamun kirjassa Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin kanssa keskustelemassa Marko Kilpi rikosromaanistaan Kuolematon.

Neljännessä rikosromaanissaan Marko Kilpi kuvaa aiempaa enemmän poliisityön karua arkea. Vanhat tutut Elias ja Olli oireilevat, kun näkevät maailman sairasta raakuutta. Nämä kokeneetkaan poliisit eivät ymmärrä, miksi ihmiset eivät edes tiedä syytä sille, että tekevät pahoja tekoja.

Romaanin päähenkilöt, poliisipari Elias ja Olli, keskustelevat työhönsä liittyvistä vaikeista moraalisista ongelmista. Onko poliisin vaarannettava oma henkensäkin pelastaessaan rikollista? Miten välttää kyynistyminen, kun väkivalta on jokapäiväistä? Kuinka hillitä oma viha rikollisia kohtaan? Kilpi kirjoittaa välillä turhankin raa’asti esimerkiksi ihmisten kiduttamisesta ja lapsipornosta.

Marko Kilpi on jälleen lasten puolella pahuutta vastaan. Hän kirjoittaakin, että lasten kanssa helpointa on niiden pilaaminen. Se onnistuu keneltä tahansa eikä siihen paljon tarvita.

Seppo Puttonen, Nadja Nowak

Kommentit
  • Avaruusromua: Kohti uusia seikkailuja!

    Aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta.

    Darmstadt on pieni kaupunki eteläisessä Saksassa, Hessenin osavaltiossa, lähellä Frankfurt am Mainia. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, mutta jo niinkin pian kuin kesällä 1946 kaupunkiin kokoonnuttiin kuuntelemaan outoa puhetta ja uutta musiikkia. Berliiniläinen äänitaiteilija ja säveltäjä Hanno Leichtmann on päässyt penkomaan Darmstadtin kesäkurssien ääniarkistoa ja sen mukana kantautuu korviimme aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miksi robotti ei voi ymmärtää taidetta?

    Tahto, pyrkimys ja motivaatio erottavat ihmisen koneesta.

    Tekoäly, vaikka kuinka kyvykäs ja oppivainen, on kuitenkin pelkkä ohjelmistoalgoritmi. Neuroverkon algoritmit osaavat tunnistaa informaatiota, luokitella ja järjestää sitä. Niiden on mahdotonta ymmärtää merkityksiä inhimillisellä tavalla. Koska ihmisaivojen toimintaa ei vielä täysin ymmärretä, on selvää ettei sitä voi täysin jäljitelläkään.

  • Avaruusromua: Kuinka nämä voidaan yhdistää?

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa vuonna 1981.

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa. Roland-yhtiön perustaja Ikutaro Kakehashi teki ehdotuksen elektronisten soitinten ja musiikkilaitteiden valmistajille: kehitetään yhteinen järjestelmä. Kehitetään tekninen standardi, jolla kaikki laitteet voidaan kytkeä toimimaan keskenään: syntesoijat, sekvensserit, rumpukoneet, efektilaiteet ja tietokoneet. Samaan aikaan Suomessa eräs nuori mies, Tommi Lindell, hankki ensimmäisen syntesoijansa. Oli vuosi 1981 ja sillä tiellä herra Lindell on edelleen. Hän kyllä muistaa, mikä on MIDI. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri