Hyppää pääsisältöön

Rikokset lapsia kohtaan ovat kauheinta poliisityössä

Marko Kilpi
Marko Kilpi Marko Kilpi Kuva: Copyright: Marek Sabogal marko kilpi

Juttuja tutkivat poliisitkin traumatisoituvat selvittäessään lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, kertoo vanhempi konstaapeli, kirjailija Marko Kilpi.

Poliisien posttraumaattisessa ryhmässä toimiva Kilpi sanoo, ettei hän tiedä mitään mikä vaurioittaisi pahemmin kuin tällaisten seksuaalirikosten selvittäminen. Joissakin tapauksissa poliisi joutuu katsomaan läpi 800.000 lapsipornokuvaa ja jo tuhannen kuvan kohdalla hapottaa kovasti. Ongelmana tällaisissa tapauksissa on, että poliisin omatkin traumat puskevat esiin.

Kirjassaan Kuolematon Marko Kilpi kuvaa myös kuinka lasten kuulusteluissa on oltava äärimmäisen tarkkana. Hyvin tärkeää ja vaikeata on lasten kuulustelussa se, ettei siinä millään tavalla johdateltaisi, hän sanoo. Pyrkimyksenä on, että totuus tulisi ulos sellaisena kuin se on lapsen päässä. Mitä nuorempi lapsi on sitä tärkeämpää on, että kuulustelua ei silloin tee poliisi vaan alan ammattilainen.

Marko Kilven mukaan poliisityöstä kirjoittaminen on jatkuvaa taiteilua, koska ei voi kuvata esimerkiksi teknisiä menetelmiä kovinkaan tarkasti. Oikeasta elämästäkään ei voi suoraan ammentaa. Kirjojen kirjoittaminen on hänelle jatkuvaa peilaamista siitä, mitä voi kertoa ja mitä ei.

Kaikesta huolimatta Kilpi on edelleenkin lapsenuskoinen, vaikka hän törmää pahuuteen arkityössään. Kuitenkin on hyviä ihmisiä, ja moni tahtoo hyvää.

Aamun kirjassa Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin kanssa keskustelemassa Marko Kilpi rikosromaanistaan Kuolematon.

Neljännessä rikosromaanissaan Marko Kilpi kuvaa aiempaa enemmän poliisityön karua arkea. Vanhat tutut Elias ja Olli oireilevat, kun näkevät maailman sairasta raakuutta. Nämä kokeneetkaan poliisit eivät ymmärrä, miksi ihmiset eivät edes tiedä syytä sille, että tekevät pahoja tekoja.

Romaanin päähenkilöt, poliisipari Elias ja Olli, keskustelevat työhönsä liittyvistä vaikeista moraalisista ongelmista. Onko poliisin vaarannettava oma henkensäkin pelastaessaan rikollista? Miten välttää kyynistyminen, kun väkivalta on jokapäiväistä? Kuinka hillitä oma viha rikollisia kohtaan? Kilpi kirjoittaa välillä turhankin raa’asti esimerkiksi ihmisten kiduttamisesta ja lapsipornosta.

Marko Kilpi on jälleen lasten puolella pahuutta vastaan. Hän kirjoittaakin, että lasten kanssa helpointa on niiden pilaaminen. Se onnistuu keneltä tahansa eikä siihen paljon tarvita.

Seppo Puttonen, Nadja Nowak

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri