Hyppää pääsisältöön

Totuus Joulupukista

Onko Joulupukki pelottava, ikkunain takaa kurkisteleva hyypiö vai koko perheen yhteinen leikinaihe? Ajoittain kovin kriittisiä sävyjä saava reportaasi vuodelta 1966 käsittelee aihetta gallupin ja haastatteluiden avulla. Myyttinen perinnehahmo jakaa mielipiteitä ikään katsomatta.

Tietolaatikko

Ohjelmasta on leikattu äänilevymusiikkia sisältäviä osia tekijänoikeudellisista syistä

Yövartija Aarne Nousiainen julistaa katugallupissa, ettei usko joulupukkiin. Joulupukki ei myöskään ole hänen jouluunsa tulossa.

Pukin sihteeriksi tituleerattu Anne Kanerva taas esittelee tämän merkitystä itselleen. Toivomuskirjeitä saapuu säkkikaupalla Kanervan toimistolle ympäri maailman. Kirjeisiin ei kuitenkaan ole mahdollista vastata yksilöidysti. Kiitokset lähetetään vuosittain samoilla korteilla.

Perheenäiti Ansu Huunonen muistelee, että hänen lapsuutensa Joulupukki oli hyvin pelottava hahmo. Perinteinen vitsanuhka ja kurkistelevat tontut ovat jääneet Huunoselle vahvasti mieleen. Hän toivoo, että elementit saataisiin karsittua pois perinteestä.

Myös psykiatri Klaus W. Karlsson esittää huolensa pienten lasten pelottelemisesta Joulupukilla. Psykiatri ei myöskään ole henkilökohtaisesti innoissaan tarinoista ikkunoiden takana kurkistelevista tontuista: "Niissä on jotain vainoamisen leimaa."

Liikemies Ralf Westerback sitä vastoin sanoo olevansa Joulupukin ylin ystävä, ainakin niin kauan kun kauppa käy: ”Eiköhän asia ole niin, että me (liikemiehet) olemme niitä joulutonttuja. Me autamme Joulupukkia siinä, että saamme ihmiset ostamaan hyviä joululahjoja.”

Myös reportaasin toimittaja esittää näkemyksensä joulun kaupallisuudesta. Kauppakeskusmiljöössä pakettivuorta kantaen toteutettu kävelymonologi – mikrofoninjohto perässä laahaten – muotoutuu melkoiseksi joulusaarnaksi.

Itse pääjehu, Joulupukki, saadaan myös hetkeksi gallup-mikrofonin eteen. Pukin mielipide omasta olemassa olostaan ja tarpeellisuudestaan on tosin melko yllättävää kuultavaa.

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto