Hyppää pääsisältöön

Varpunen jouluaamuna kertoo myös Topeliuksen omasta tragediasta

Veikko Neuvosen ohjelma Zachris Topeliuksen tunnetun joululaulun taustoista on kuulijoiden toivomuksesta uusittu radiossa monta kertaa. Topeliuksen liikuttava ja ehkä järkyttäväkin teksti viittaa pikkulapsen kuolemaan, jonka hän joutui toistuvasti kohtaamaan myös omassa perheessään.

Tietolaatikko

Veikko Neuvosen ohjelma Varpunen jouluaamuna lähetettiin ensi kertaa vuonna 1989. Myöhemmin hän teki ohjelmasta hieman muutetun version, joka on uusittu useita kertoja. Oheinen taltio on lähetetty osana Tänään iltapäivällä -ohjelmaa vuonna 1999.

Zachris Topelius kirjoitti alkuperäisen ruotsinkielisen runon Sparven om julmorgonen vuonna 1859. Se julkaistiin samana vuonna, mutta ilmestyi suomeksi vasta 1874 Karl Adolf Hougbergin kääntämänä.

Runossa pieni tyttö ruokkii kiitollista varpusta, jonka todellinen identiteetti paljastuu viimeisessä säkeistössä: lintu onkin tytön varhain menehtynyt, nyt enkeliksi muuttunut veli.

Laulusta on monesti laulettu vain kolme ensimmäistä säkeistöä. Ehkäpä viimeiset säkeet on koettu niin surullisiksi, etteivät ne sovi iloiseen joulunviettoon, Neuvonen arvelee ohjelmassaan.

Lapsikuolleisuus oli Topeliuksen aikaan korkea. Kirjailija menetti kaksi omaa poikaansa näiden ollessa vasta vauvaiässä. Lisäksi yksi tytöistä syntyi kuolleena, ja myöhemmin vielä toinen tytär menehtyi sairauteen alle kolmevuotiaana. Tapaukset jättivät jälkensä myös Topeliuksen tuotantoon.

Yksivuotiaana menehtyneen Rafaelin lyhyestä elämästä kertoo vuonna 1867 julkaistu satu Om den sommar, som aldrig kom (Kesästä, joka ei koskaan tullut). Siinä tämän haudalle ilmestyy hemppo laulamaan lohduttavaa sanomaansa kuolemanjälkeisestä paratiisista. Neuvonen toteaa sadun idean esiintyvän tiivistettynä jo Varpunen jouluaamuna -runossa, joka syntyi vuosi Rafaelin kuoleman jälkeen.

Luontotoimittajana tunnettu Neuvonen kiinnittää huomiota myös Topeliuksen luonnonrakkauteen. Kirjailija perusti lasten luonnonsuojeluyhdistyksiä, ja lintuja esiintyy monissa hänen runoissaan, kuten kuuluisassa Sylvian joululaulussa.

Varpunen ei ole valikoitunut joulurunon linnuksi sattumalta. Se on ollut väheksytty ja jopa vainottu eläin, jonka epäsuosiota kuvaavat myös liikanimet "rottiainen" ja "paskahottinen".

Kirjallisuudessa ja runoudessa harmaanruskea varpunen oli jo Topeliuksen päiviin tultaessa vakiintunut vähäosaisuuden vertauskuvaksi. Hänen alkutekstissään siemen pikkulinnulle on samalla armopala köyhälle, ja aulista antajaa katselee Jumala suopein silmin: "Gud skall än löna den, som är här de armas vän."

Varpunen jouluaamuna -runo on levytetty lukuisina tulkintoina. Varhaisimman suomenkielisen levytyksen Otto Kotilaisen säveltämästä laulusta teki Elli Suokas New Yorkissa vuonna 1917.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto