Hyppää pääsisältöön

Aila Meriluoto – runoilija ja vähän muusakin

Aila Meriluoto teki läpimurtonsa runoilijana neljäkymmentäluvulla esikoiskokoelmallaan Lasimaalaus (1946). Hän kantoi pitkään vasten tahtoaan kiltin ja eteerisen runotytön mainetta, mutta tietoisesti hän ryhtyi kapinalliseksi vasta, kun hänestä tuli suuren runoilijan puoliso. Meriluoto kertoo elämästään Maarit Tastulan ohjelmassa Pikku jättiläinen (1996).

Aila Meriluoto (s. 1924) syntyi Pieksämäellä opettajapariskunnan lapseksi. Kasvuympäristöään Meriluoto kuvaa ahdasmieliseksi ja itsetuntoa latistavaksi. Meriluoto kokikin kasvaneensa tynnyrissä - ilman näkemystä elämästä ja sen ilmiöistä. Keskiluokkaisen kasvuympäristön ohjenuora oli, että "älä kuvittelekaan olevasi muita parempi!"

Ujo ja estynyt runoilija kuitenkin hurmasi eteerisyydellä useita kulttuuripersoonia kuten runoilija V. A. Koskenniemen, joka kirjoitti Meriluodolle palvovia rakkauskirjeitä.

"Ainakin palvovia," Meriluoto naurahtaa.

Skandaaleja Meriluoto osasi järjestää tahtomattakaankin. Esikoisteos oli jo yksi niistä, sillä sen kautta hän oli "noussut päätä pidemmäksi" kuin kasvuympäristö olisi sallinut. Mutta suhde ja avioliitto Lauri Viidan kanssa lienee ollut suurimpia skandaaleja Meriluodon elämässä. Viita oli tunnettu ja lumovoimainen runoilija, joka oli jo naimisissa tavatessaan Meriluodon.

Avioliitto Viidan kanssa merkitsi Meriluodolle myös kapinaa porvarillista lapsuudenmiljöötä ja eteerisen runotytön mainetta vastaan. Mutta toisaalta se merkitsi myös minuuden katoamista suuren runoilijan varjoon. Meriluodon tehtäväksi tuli luoda olosuhteet Viidan luomistyölle, mikä käytännössä tarkoitti usein primitiivisiä elinoloja ja niukkuutta jopa ruuassa. Kun kahdeksanvuotinen avioliitto päätyi eroon, Meriluoto muutti neljän lapsensa kanssa Ruotsiin elämään ja työtä tekemään. Paluu Suomeen Ruotsissa vietettyjen vuosien jälkeen tuli eteen, kun hän huomasi menettävänsä äidinkielensä.

Meriluoto kuvaa aviovuosiaan Viidan kanssa ajaksi, jolloin hänet vaiettiin rakkaudella. Mutta päiväkirjat, joita hän oli pitänyt, paljastavat kuitenkin kehitystarinan. Ujosta, lähes mykästä runoilijasta kasvoi oman elämänsä kapinallinen. Kun Ruotsin-vuosina iski valtava rakkaudenkaipuu, joka sai hetkellisen täyttymyksensä, päiväkirjan sivut täyttyivät onnesta ja sitä seuranneesta menetyksen tuskasta. Romaani Peter-Peter (1971) pohjautuikin rakkaussuhteesta tehtyihin päiväkirjamerkintöihin. Suomessa romaani sai aikaan valtavan paheksunnan teosta kohtaan, joka niin julkeasti kuvasi naisen eroottisuutta.

Meriluoto kummasteleekin ihmisten suhtautumista sittemmin kokoelmina julkaistuihin päiväkirjoihinsa. Jotkut pitävät niitä vain juorukirjoina. Kirjoittaja epäileekin kielteisen reaktion syyksi sitä, että toisilla ehkä on tarve elää tekstissä mainittujen henkilöiden kautta. Hänelle itselleen päiväkirjojen kautta voi nähdä, miten ihminen, nainen kokee elämän.

Mutta mitä runoilija itse ajattelee ihmisen elämäntehtävästä?

"Ihmisen pitäisi kyetä vapauttamaan jälkeläisensä entisten sukupolvien hankituista ominaisuuksista, jotka perityvät. Nimenomaan hankituista peloista."

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto