Hyppää pääsisältöön

Sotilaspastorit välittivät elämän sanaa kuoleman keskellä

Tosi tarinassa Juoksuhaudan seurakunta sotilaspapit muistelevat työtään nuorina miehinä keskellä sotien julmuutta. Heidän tehtävänään oli tukea sotilaita rintamalla ja muistaa kaatuneiden omaisia surun aikana.

Talvi- ja jatkosodassa palveli noin 900 sotilaspastoria. Heistä moni joutui sotaan kesken opintojensa. Kuusi heistä, Kaarlo Mäkinen, Erkki Kuparinen, Pentti Tapio, Taisto Saarinen, Holger Andersson ja Viljo Porkola kertovat vuoden 2009 dokumentissa omista kokemuksistaan suomalaissotilaiden uskon lujittajina.

Erkki Kuparinen puhuu talvisodan yöstä, jolloin yksi sotamiehistä puhkesi yhtäkkiä laulamaan virttä, johon muu porukka sitten yhtyi seisten. Vaikka kaikki uskoivat kuka mihinkin, oli Kuparisen mukaan kaikilla usko kuitenkin siihen, ettei jumala pientä Suomea hylkää.

Pentti Tapio oli mukana jatkosodan ankarassa Tyrjän taistelussa kesäkuussa 1941. Verisessä yhteenotossa haavoittui muun muassa Adolf Ehrnrooth sekä Tapio itse. Kuolema kävi hyvin lähellä: ilman vasemmassa rintataskussa lepäävää nahkalompakkoaan olisi Tapio saanut sydämeensä sirpaleen. Hän kantaa edelleen henkensä pelastanutta lompakkoa mukanaan – lompakon taskusta löytyy kohtalon sirpale. Kokemuksensa takia Tapio pystyi myös antamaan paremmin tukea samassa tilanteessa olleille sotamiehille.

Vaikka he eivät sotilaita olleetkaan, piti rintamapappien kulkea siellä missä sotamiestenkin. Myös pappien piti kantaa kivääreitä pistoolien sijaan, jotta he eivät vaikuttaisi päälliköiltä, kertoo kivääriä hämäykseksi itsekin kantanut Viljo Porkola.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä oli tietenkin kaatuneiden järjestäminen kotiseudulle multiin sekä tiedon lähettäminen omaisille. Monet omaiset muistivat myöhemmin rintamapastoreita kiitoskirjein.

Kipeiden mutta myös kalliiden muistojen lomassa tiivistää Erkki Kuparinen rintamapappien tehtävän kauniisti:

"Me koetimme sitten pitää tarjolla sitä elämän sanaa siellä kuoleman varjon laaksossa. "

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto