Leivän putoamispuoli lienee nk. Murphyn lain tunnetuimpia käytännön sovellutuksia. Jos leivän pudottaa, lähes varmaa on, että lattiaa vasten osuu rasvattu puoli.
Mutta onko asia todella näin? Oheisessa Prisma Studion jutussa Ilkka ja Minttu selvittävät asian. Eivätkä he toki ole ensimmäisiä asian tutkijoita, sitä on selvitetty mm. Myytinmurtajat -sarjassa ja esimerkiksi aika monella koulun oppitunnilla.
Murhyn lain virallisempi versio on "jos joku voi mennä pieleen, se menee". Siitä on sitten johdettu lukematon määrä muita elämänmakuisia lakeja, kuten että "toinen jono liikkuu aina nopeammin" tai että "aina kun avaat radion, kuulet mielikappaleesi lopputahdit".
Mutta kuka oli tämä itse herra Murphy? Hän oli todellinen ihminen ja laki ei suinkaan ollut vitsi. Edward A. Murphy oli Panamassa vuonna 1918 syntynyt Yhdysvaltain armeijan kapteeni. Vuonna 1949 hän työskenteli Edwardsin lentotukikohdassa Kaliforniassa, missä kehitettiin lentäjille g-voimilta suojaavaa pukua.
Eräs testeistä meni pieleen, lentäjä altistui g-voimille vaikka Murphyn kehittämä mittalaitteisto ei sitä havainnut. Kun syytä tutkitiin, havaittiin että teknikko oli liiittänyt johdon ainoalla mahdollisella väärällä tavalla. Haastattelussa Murhy sanoi - teknikkoa moittien - että jos joku asia voidaan tehdä usealla tavalla ja yksi niistä tavoista aiheuttaa onnettomuuden, niin joku aina valitsee sen tavan. Pari viikkoa myöhemmin koe uudistettiin onnistuneesti ja tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että "Murphyn laki" oli nyt otettu huomioon. Ja niin tästä laista tuli yleisesti tunnettu lausahdus.
Aina kun avaat radion, kuulet mielikappaleesi lopputahdit
Voi siis sanoa, että Murphyn laki toimii kyllä käytännössä, silloin kun puhutaan alkuperäisestä laista. Kysymys oli siis turvallisuudesta - järjestelmät olisi tehtävä sellaisiksi, että kukaan ei voi tehdä väärin.
Murhyn poika on kertonut myöhemmin, että hänen isäänsä hamitti se, että hänen nimissään luodusta laista kehiteltiin huumoriversioita. Hän toivoi, että laki otettaisiin vakavissaan, työkaluksi erilaisten turvallisuusjärjestelmien kehittämisessä.
Väite leivän putoamisesta aina voipuoli alaspäin ei oikeastaan edes noudattele Murhyn lain alkuperäistä ideaa, vaan siinä inhimillisten mokien sijasta on kysymys normaaleista todennäköisyyksistä. Ja todennäköisesti ihmisen valikoivasta muistista, sillä on ymmärrettävää muistaa ne harmittavat kerrat kun leipä putoaa väärin päin - ja unohtaa tapaukset kun niin ei sattunut.
Tämä Ilkan ja Mintun testi aiheutti muuten myös toisenlaisen palautetulvan: kokeessa oli tuloksen saamiseksi pakko käyttää aitoja leipiä - ja meillehän on aina opetettu, että ruualla ei saa leikkiä! Suomalaisten suhtautumisesta ruokaan historiassa lisää täällä, ja siellä voit myös äänestää siitä. oliko tämä leikkiminen liikaa.
