No niin! Nyt se alkoi; tuoliton tammikuu.
Näin kotona uudenvuodenpäivänä tuolittomuus sujuu hyvin. Tosin nuoriso ei täysin ymmärrä, miksi äiti syö seisten. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun sukupolvet eivät ymmärrä toisiaan.
Käytiin koiran kanssa lenkillä ja sen jälkeen olen röhnöttänyt sohvalla mukavasti puolimakaillen. Koirakin tykkää: se hyppäsi vatsan päälle kanssaröhnöttämään. Koiria muuten opetetaan aina istumaan - eikö istumisen tappavuus siis koskekaan koiria? Toisaalta koirat istuvat ryhdikkäästi, eivätkä juurikaan tuoleissa.
Yritän matkia koiran istuma-asentoa lattialla. Polvet koukkuun, kroppa etunojaan ja tassut, eikun siis kädet siihen jalkojen väliin lattiaan nojaamaan.
Wuf. Näytän naurettavalta.
Kirjoittanut: Raili Löyttyniemi
