Tulipa viikonloppuna käytyä avannossa, tai no eihän siellä mitään avantoa ollut kun ei ollut jäitäkään, mutta vedessä kuitenkin. Uimapaikan saunassa oli lauteet, joille mahtui mukavasti pötköttämään.
Totesin että saunominen onkin yksi niistä tekemisistä, jotka eivät istumisen välttelyn takia muutu mitenkään hankalammaksi - päinvastoin. Eivätkös jo muinaiset kreikkalaiset nautiskelleet kylpyläelämästä nimenomaan vaakatasossa?
Mutta onko pitkäaikainen vaaka-asento loppujen lopuksi parempi kuin istuva asento? Olenko makaavana sohvaperunana pienempi syntinen kuin istuvana sohvaperunana?
Entä jos me konttorirotat räpeltäisimme päätettämme divaanilla maaten, palaveeraisimme siskonpedissä kokoushuoneessa ja lounastaisimme rähmällämme ruokalan lattialla? (Vaatisi muuten aivan uudenlaisia sisustusratkaisuja työpaikalla) Kotona jatkaisimme katsomalla TV:tä sängyn pohjalla pötköttäen. Sittenkö olisimme terveempiä?
Liika on kai aina liikaa, oli se mitä lajia tahansa. Hämärästi muistan, että joskus 70-luvulla ennen tietokoneita, (kun tv oli se joka turmeli nuorison), Yhdysvalloissa huolestuttiin lattialla makoilevien tv:tä katsovien lasten pohjelihasten supistumisesta. Tai jäykistymisestä tai surkastumisesta, kuka näitä kaikkia huolestumisen aiheita enää muistaa.
Sitä paitsi tv:n katsominenkin on kuolettava pahe: australialaisen tutkimuksen mukaan jokainen tv:n ääressä vietetty tunti lyhentää elinikää 22 minuutilla! Eli suo siellä, vetelä täällä, kuollaan me kuitenkin?
No ei sentään, tutkimuksen mukaan tv:n katselusta tekee turmiollista juuri se samainen istumiskäyttäytyminen (englanniksi sedentary behaviour).
Lapset hei, heti pois sohvalta, jotta äiti mahtuu katsomaan telkkaria!
Kirjoittanut: Raili Löyttyniemi
