Matti Kassila otti Palmu-filmeihinsä mallia Paasikiven ärhäkkyydestä

Ohjaaja Matti Kassila epäili aluksi, olisiko Mika Waltarin rikostarinoista elokuva-aiheeksi. Hän kuitenkin ihastui niiden helsinkiläisiin ihmistyyppeihin ja muokkasi omasta komisario Palmustaan kuvia kumartamattoman "tsaarinajan suurpersoonan".

Ensimmäinen Palmu-elokuva sai alkunsa tuottaja Toivo Särkän ehdotuksesta, Matti Kassila kertoo Arto Nybergin ohjelmassa 50 vuotta myöhemmin. Epäröinnistään huolimatta ohjaaja tiesi jo kokemuksestaan, että kaiken saa taivutettua filmiksi.

Vuonna 1960 tehdyssä Komisario Palmun erehdyksessä Kassila päätti leikitellä aiheella ja "panna peliin kaiken, minkä olin 18 elokuvan myötä oppinut".

Päärooliin kaavailtiin aluksi Tauno Paloa tai Aku Korhosta. Edellinen oli kuitenkin liian romanttinen, viimemainittu taas jo kuolemansairas. Tehtävään viimein valittu Joel Rinne teki Palmusta Kassilan ohjeiden mukaan ärhäkän hahmon, jossa oli aineksia niin presidentti J. K. Paasikivestä kuin tuottajalegenda Särkästäkin. Kassilan mielessä olivat 1800-luvun kansallisuustaistelua käyneet suuret kulttuuripersoonat.

Kirjailija Mika Waltarille tarjottiin pianistin cameoroolia filmin loppukohtaukseen, jossa murha-ase paljastettaisiin. Waltari kuitenkin kieltäytyi, koska tiesi tarvitsevansa roolisuoritukseensa useampiakin rohkaisuryyppyjä, ja tämän seurauksia kärsittäisiin ainakin viikko.

Kassila teki yhteensä neljä Palmu-elokuvaa. Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) perustuivat sarjan aloitusfilmin tavoin Waltarin romaaneihin. Niiden murhat sijoittuivat kirjailijan hyvin tuntemaan eteläiseen Helsinkiin, jonka kaupunkikuvaa filmit ansiokkaasti tallensivat.

Näyttelijälakko sotki suunnitelmat seuraavaksi suunnitellusta elokuvasta Lepää rauhassa, komisario Palmu. Kassila palasi aiheeseen vasta vuonna 1969 komediassa Vodkaa, komisario Palmu, joka irvisteli myös Suomen idänsuhteille tv-miljöössä. Ohjaaja itse katuu, että tuli taluttaneeksi vanhan Palmun mustavalkoisesta maailmasta moderniin ympäristöön.

Vuonna 2007 Kassila oli ollut suomalaisen näytelmäelokuvan keskipisteessä jo yli 60 vuoden ajan. Kari Paljakka ohjasi hänestä henkilökuvan, jossa Kassila käy läpi omaa historiaansa Markku Pölösen haastattelemana.