Hyppää pääsisältöön

Jatkosodan tuntematon tausta

Millainen oli Suomen poliittinen ja sotilaallinen liikkumavara välirauhan aikana? Tempautuiko Suomi passiivisesti mukaan suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas joki tempaa mukaansa ajopuun vai ohjasivatko presidentti Ryti ja marsalkka Mannerheim maamme kuin koskiveneen Hitlerin sateenvarjon alle? Lasse Vihonen pureutuu kysymyksiin vuonna 2001 toimittamassaan ohjelmassa.

Lasse Vihosen toimittama Jatkosodan tuntematon tausta -ohjelma käsittelee Suomen roolia jatkosodassa dokumenttiäänittein, vanhojen asiakirjojen sekä julkaistun tutkimuksen pohjalta. Pekka Salosaari lukee ohjelmassa kuultavat asiakirjanäytteet.

Keskustelua ja ajoittain jopa kiivasta väittelyä Suomen roolista jatkosotaan johtaneessa poliittisessa ja sotilaallisessa kehityksessä on käyty useiden vuosikymmenien ajan. Keskustelu käynnistyi jo sotasyyllisyysoikeudenkäynnin yhteydessä ja se jatkui professori Arvi Korhosen osuudella vuonna 1948 ilmestyneessä teoksessa Finland in the World War II.

Jatkosodan aikana Saksan Suomen lähettiläänä toiminut Wipert von Blücher esitti vuonna 1950 julkaistuissa muistelmissaan vertauksen, että suurvaltojen välisessä kamppailussa Suomi tempautui vailla todellista valinnan vapautta sodan pyörteisiin niin kuin vuolas joki tempaa ajopuun mukaansa. Sittemmin ulkomaiset historioitsijat Charles Lundin ja Hans Petter Krosby kyseenalaistivat tämän ns. ajopuuteorian. Arvi Korhonen taas puolusti ajopuuteoriaa vuonna 1961 julkaistussa teoksessaan Barbarossasuunnitelma ja Suomi.

Professori Mauno Jokipii on tehnyt toistaiseksi ehkä perusteellisimman selvityksen jatkosotaan johtaneesta kehityksestä tutkimuksessaan Jatkosodan synty, joka ilmestyi vuonna 1988. Siinä osoitetaan, että Suomi valitsi puolensa jo syksyllä 1940. Silloin alkanut sotilaallinen yhteistyö Saksan kanssa tiivistyi talvella 1940—1941 ja muuttui seuraavana kesänä aseveljeydeksi sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Talvisodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välit eivät palautuneet normaalille tasolle. Neuvostoliitto jatkoi Suomen poliittista ja taloudellista painostamista, jota välillä tehostettiin sotilaallisin uhkauksin. Tässä tilanteessa oli varsin ymmärrettävää, että Suomen poliittinen johto haki ensin turvaa pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Kun sekä Neuvostoliitto että Saksa tyrmäsivät tämän vaihtoehdon, niin presidentti Ryti ja marsalkka Mannerheim tarttuivat elokuussa 1940 Saksan tarjoamaan aseapuun vastikkeena Suomen kautta tapahtuviin saksalaisten joukkojen kuljetuksiin Pohjois-Norjaan. Tästä alkoi Suomen ja Saksan armeijoiden välinen yhteistyö, joka huipentui toukokuussa ja kesäkuussa 1941 käytyihin neuvotteluihin. Niissä sovittiin käytännössä Suomen osallistumisesta Saksan rinnalla sotaretkeen Neuvostoliittoa vastaan.

Sotaan osallistumisesta ei tehty kuitenkaan mitään valtiollista sopimusta, mistä syystä Suomi saattoi selittää käyvänsä omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Saksan näkökulmasta valtiollisen sopimuksen puuttumisen korvasi kuitenkin Adolf Hitlerin 21.6.1941 presidentti Rytille lähettämä kirje, missä hän vahvisti osaltaan ”ne välipuheet, joita meidän sotilasviranomaistemme kesken on tehty”. Presidentti Risto Ryti puolestaan vastasi tähän kirjeellään 28.6.1941. Siinä hän totesi yhteisen taistelun alkaneen ja olevansa ”vilpittömästi iloinen, että mahtavan Saksan armeijan sankarit ovat tässä taistelussa suomalaisten sotilaiden aseveljiä”.

Suomi ei halunnut kuitenkaan esiintyä julkisesti hyökkääjänä, vaikka suomalainen sukellusvene miinoitti jo yöllä 22.6.1941 salaa Leningradin edustan laivaväylän. Neuvostoliitto ratkaisi Suomen valtiojohdon ongelman 25.6.1941, kun sen ilmavoimat pommittivat useita suomalaisia kaupunkeja sekä lentokenttiä.

Näin presidentti Risto Ryti saattoi radiopuheessaan 26.6.1941 leimata alkaneen sodan uudeksi puolustustaisteluksi Neuvostoliittoa vastaan. Puheessaan Ryti motivoi sotatilan julistamista käymällä läpi Neuvostoliiton painostustoimet Suomea kohtaan ja luomalla uskoa aseittemme voittoon Saksan rinnalla.

Koska ohjelma on tehty jo vuonna 2001, niin eräät siinä mainitut vuosimäärät jatkosodan tapahtumiin nähden eivät luonnollisestikaan pidä enää paikkaansa.

Teksti: Lasse Vihonen

Kommentit
  • Möttönen ja Vehtaaja ratkovat Tehtäviä isolla T:llä

    Raija Orasen lastenkuunnelmasarja nyt pysyvästi Areenassa.

    Raija Oranen on urallaan kirjoittanut niin romaaneja, lastenkirjoja, novelleja kuin elokuva- ja televisokäsikirjoituksia. Hänen esikoislastenkirjansa Möttönen ja vehtaaja ilmestyi vuonna 1979 ja siitä tehtiin samaisena vuonna Ylelle radiokuunnelma. Lukijoina toimivat Jyrki Kovaleff, Aune Lind, Seppo Kolehmainen sekä Lea Pennanen-Mattila.

  • Pullantuoksuinen Hannes vaiko bensankatkuinen Sulo? Testaa, kuka tv-sarjojemme isähahmoista olet!

    Elävän arkiston leikkimielinen isyystesti.

    Oletko isänä Kotikadun Hannes vaiko Rintamäkeläisten Antti? Tai vaikkapa Kyllä isä osaa -sarjan isä? Se selviää tekemällä Elävän arkiston leikkimielisen isyystestin: valitse vastauksista vaihtoehto, joka kuvaa itseäsi parhaiten. Halutessasi voit toki myös selvittää, ketä suomalaista draamaisää oma isäsi muistuttaa. Onnea matkaan!

  • Venäläisen kirjanpitäjän traaginen kuolema käynnisti pitkän ketjun – Likaisen rahan liikkeitä etsitään eurooppalaisista pankeista

    Rahanpesuepäilyjä myös Suomessa toimivissa pankeissa.

    Eurooppalaiset pankit ovat joutuneet viime vuosina useiden rahanpesuepäilyjen kohteeksi. Viimeksi esillä on ollut Danske Bankin sekä Nordean epäillyt yhteydet rikollisen venäläisen rahan pesuoperaatioihin. Yksi epäilty rikollisen rahan lähde liittyy Sergei Magnitskin traagiseen tapaukseen. Ulkolinja kertoi tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa kuolleen moskovalaisen kirjanpitäjän kohtalosta ohjelmassa Kuollut mies tuomiolla vuonna 2013.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto