Hyppää pääsisältöön

Mitä ihmisen täytyy oppia?

Ryhmä nuoria hyppii vaitonaisina näyttämöllä. Yksinkertaisella liikesarjalla saadaan näytettyä monimutkaisia sosiaalisia kuvioita. Kuka pääsee, kuka ei pääse joukkoon. Miten joku eristetään ulkopuolelle. Mitä mukaan pääseminen merkitsee. Miten kauheaa on olla se, jota ei huolita. Miten umpimähkäisiä, miten julmia kiusaamisen koreografiat ovatkaan.   

Kuvassa: Edessä Juliana Kontinen, Anssi Niemi, Sanna-Mari Metsi ja Susanna Hyvärinen, takana Jaakko Repola, Henna Holländer ja Tiina Mäki Kuva: Mitro Härkönen

Oppimisen ylistys on Ylioppilasteatterin uuden taiteellisen vastaavan Sirpa Riuttalan ensimmäinen ohjaustyö YT:ssa. Vaikuttava alku, täytyy sanoa. Agit Propin taistelulaulusta nimensä ottanut esitys on monenlaisia ajatuksia ja tunteita herättävä juttu. Vakavista sisällöistä voi kertoa näinkin: lämpöisesti, lystikkäästi. Tämä näyttelijävuosikerta laulaa ihanasti, niin kuorossa kuin yksinkin. Ja yhtäkkiä, mykistävästi, näyttämöllä soittaa kuusi viulistia! Esityksessä puhutaan heikoimmista lenkeistä. Mutta näyttämöllä ei sellaisia ole. Ryhmä on tasavahva.

Muodoltaan esitys on assosiatiivinen sikermä oppimisesta. Tanssia, laulua, esitelmiä, pieniä kohtauksia, kuvaelmia. Kuka saa päättää, mitä on opittava? Mikä on tärkeää? Mitä koulussa oikeasti opitaan? Mitä elämässä pitää osata? Minua tämä koskettaa monesta suunnasta. Omat koulumuistot nousevat pintaan, toisaalta mietin poikaani, innokasta tokaluokkalaista. Myös nuoria näyttelijöitä kohtaan herää äidillisiä tunteita: he ovat kaikki vielä ihan alussa.

Ensimmäinen näytös on nimeltään Koulu, toinen on Yhteiskunta. Oppimisen teemaa varioidaan ja kieputetaan yhä laajemmilla kierroksilla. Katsomossa ajatukset vaeltavat omia reittejään. Kiusaamiskohtauksia katsoessa koulu alkaa tuntua paikalta, jossa opeparka yrittää pitää kurissa laumaa älyttömiä raakalaisia. Kouluun tarvittaisiin lisää aikuisia! Miksi yhteiskunta on järjestetty niin, että toisaalla on tyhjiä paikkoja, joihin kipeästi kaivattaisiin ihmisiä. Ja toisaalla on ihmisiä ilman työtä ja tekemistä, ilman tarkoitusta? Miksi miksi miksi. Kuka tämänkin osaisi ratkaista.

Kuvassa: Jaakko Repola, Anssi Niemi, Oliver Kollberg ja Matti Pajulahti Kuva: Mitro Härkönen

Seuraava kiepahdus. Alan pohtia sitä, miksi ihmiset ylipäätään piinaavat toisiaan. Mieleen nousee idealistinen ajatus, tai pikemminkin tunne: eihän kenenkään ole pakko kiusata ketään. Kaikilla voisi olla koulussa mukavaa. Ei kukaan synny kiusaajana. Pahat olot ja vahingoittamisen vimmat eivät ole itsestäänselviä. Ne täytyy synnyttää aina uudestaan, jokaisessa sukupolvessa. Voisi olla maailma, jossa jokaista tuettaisiin kasvamaan heikkouksissaan. Jossa jokainen voisi iloita vahvuuksistaan, niinkuin nämä tuoreet teatterilaiset silmieni edessä iloitsevat. Mutta sellaista maailmaa ei ole. Oi voi miksi ei.

Ohjaaja Riuttala kirjoittaa käsiohjelmassa, että hän haluaa häivyttää kyynisyyden, innostua taas teatterin voimasta. Oikealla tiellä ollaan. Rinnasta nousee huokaus, silmät ovat kostua, kun joukko laulaa Oppimisen ylistystä. Laulu on puhdistuttu menneistä merkityksistä, ja sanat kuuluvat selvinä: Opi perusasiat. Se ei riitä, mutta opi ne. Sinun täytyy tietää kaikki. Sinun täytyy astua johtoon.

Ylioppilasteatterilaisten kritiikki osuu suoraan kohti: ihmiset käyttävät ylimääräisen aikansa ja energiansa viihtymiseen, ravintolapäiviin, sisustamiseen, pieneen ja ihanaan. Muutetaan huonekalujen järjestystä, sen sijaan että muutettaisiin maailmaa.

Esitys päättyy bileisiin. Alan jännittää, onko loppu onnellinen, pääsevätkö kaikki mukaan, vai jääkö joku taas kerran surusilmäisenä yksin. Ja mikä helpotus! Kaikki tanssivat! Iloisina, täynnä virtaa poistumme ystäväni kanssa teatterista. Oppimisen ylistyksen jälkimainingit kantavat pitkälle iltaan. Ja toivottavasti vielä pidemmälle.


Ylioppilasteatteri: Oppimisen ylistys. Ohjaus ja dramaturgia Sirpa Riuttala. Tekstit Sirpa Riuttala, Iris Nylund, Tuomas Kokko ja työryhmä. Koreografia Suvi Kemppainen, musiikin sävellys ja toteutus Elias Riipinen, Helena Puukka, Joonatan Turkki, Sirpa Riuttala. Lavastus Essi Kosola, puvut Riikka Metsäpeura, valot Jarmo Mäkäläinen ja Sofia Palillo, äänitekniikka Laura Palanne. Näyttämöllä Anna Böhm, Henna Holländer, Susanna Hyvärinen, Oliver Kollberg, Juliana Kontinen, Sanna-Mari Metsi, Tiina Mäki, Anssi Niemi, Helena Okkonen, Matti Pajulahti, Jaakko Repola, Laura Tolvanen.

Esityksiä Ylioppilasteatterissa 24.1.2014 asti.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.