Hyppää pääsisältöön

Signe Brander tallensi katoavan Helsingin

Valokuvaaja Signe Branderin vuosina 1907-1913 suorittama urakka oli ainutlaatuinen jo työmääränsä puolesta. Tuloksena oli korvaamaton dokumentaatio Helsingistä, joka pian oli katoava. Vuonna 1996 valmistunut henkilökuva kertoo Branderin tarinan.

Vuonna 1906 Helsingin kaupunginvaltuustossa havahduttiin kaupunkikuvan nopeaan muuttumiseen. Perustettiin erityinen lautakunta, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aikaansaada tallenteita siitä Helsingistä, joka oli lähimpien muutosten kohteena. Aluksi tehtävä käsitti purettavien talojen ja tiettyjen katunäkymien tallentamisen, pian se laajeni kokonaisten kaupunginosien dokumentointiin.

Tehtävään valittiin valokuvaaja Signe Brander. Tehtävää havitteli myös muutama miesvalokuvaaja, mutta he vetäytyivät hankkeesta sen vaikeuden vuoksi.

Nainen kameran takana ei sinänsä ollut tavaton näky. Päinvastoin, valokuvaamista pidettiin vuosisadan vaihteessa hyvinkin juuri naisille sopivana taiteellisen ilmaisun väylänä, ja moni nainen työskenteli ateljeekuvaajana. Ulkotöissä heitä sen sijaan ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista.

Hankalasti liikuteltava, painava kalusto teki työstä fyysisesti raskaan. "Näen kuvissa hien", sanoo Branderin kuvien 1990-luvun tutkija. Samasta syystä Branderin on tulkittu nostaneen kuviensa keskiöön ihmiset, etenkin sellaiset, jotka tekivät jotakin työtä.

Ensimmäisiä kuvia esiteltiin yleisölle tuoreeltaan jo vuonna 1909. Kaikkiaan kuuden vuoden työn tuloksena syntyi 917 lasinegatiivia, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston perusta. Työ tuli tehdyksi viime hetkillä, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen puu-empireä ei Helsingistä enää löytynyt.

Vuonna 1913 Brander ja vastaperustettu Helsingin kaupunginmuseo riitautuivat. Helsingin-pestin päätyttyä hän jatkoi jo aloittamiaan kuvausprojekteja, joista mittavin oli suomalaisten herraskartanoiden dokumentointi.

Branderin viimeiset vaiheet ovat surulliset. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.

Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Kirjakuunnelmia kesän korvalle

    Klassikkoteoksia kuunnelmasovituksina.

    Kun aurinko porottaa niin, ettei kirjan sivuista selvää saa, voi hyvän kirjan parissa rentoutua myös kuuntelemalla sitä.

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.