Hyppää pääsisältöön

Signe Brander tallensi katoavan Helsingin

Valokuvaaja Signe Branderin vuosina 1907-1913 suorittama urakka oli ainutlaatuinen jo työmääränsä puolesta. Tuloksena oli korvaamaton dokumentaatio Helsingistä, joka pian oli katoava. Vuonna 1996 valmistunut henkilökuva kertoo Branderin tarinan.

Vuonna 1906 Helsingin kaupunginvaltuustossa havahduttiin kaupunkikuvan nopeaan muuttumiseen. Perustettiin erityinen lautakunta, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aikaansaada tallenteita siitä Helsingistä, joka oli lähimpien muutosten kohteena. Aluksi tehtävä käsitti purettavien talojen ja tiettyjen katunäkymien tallentamisen, pian se laajeni kokonaisten kaupunginosien dokumentointiin.

Tehtävään valittiin valokuvaaja Signe Brander. Tehtävää havitteli myös muutama miesvalokuvaaja, mutta he vetäytyivät hankkeesta sen vaikeuden vuoksi.

Nainen kameran takana ei sinänsä ollut tavaton näky. Päinvastoin, valokuvaamista pidettiin vuosisadan vaihteessa hyvinkin juuri naisille sopivana taiteellisen ilmaisun väylänä, ja moni nainen työskenteli ateljeekuvaajana. Ulkotöissä heitä sen sijaan ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista.

Hankalasti liikuteltava, painava kalusto teki työstä fyysisesti raskaan. "Näen kuvissa hien", sanoo Branderin kuvien 1990-luvun tutkija. Samasta syystä Branderin on tulkittu nostaneen kuviensa keskiöön ihmiset, etenkin sellaiset, jotka tekivät jotakin työtä.

Ensimmäisiä kuvia esiteltiin yleisölle tuoreeltaan jo vuonna 1909. Kaikkiaan kuuden vuoden työn tuloksena syntyi 917 lasinegatiivia, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston perusta. Työ tuli tehdyksi viime hetkillä, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen puu-empireä ei Helsingistä enää löytynyt.

Vuonna 1913 Brander ja vastaperustettu Helsingin kaupunginmuseo riitautuivat. Helsingin-pestin päätyttyä hän jatkoi jo aloittamiaan kuvausprojekteja, joista mittavin oli suomalaisten herraskartanoiden dokumentointi.

Branderin viimeiset vaiheet ovat surulliset. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.

Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto