Signe Brander tallensi katoavan Helsingin

Valokuvaaja Signe Branderin vuosina 1907–1913 suorittama urakka oli ainutlaatuinen jo työmääränsä puolesta. Tuloksena oli korvaamaton dokumentaatio Helsingistä, joka pian oli katoava. Vuonna 1996 valmistunut henkilökuva kertoo Branderin tarinan.

Vuonna 1906 Helsingin kaupunginvaltuustossa havahduttiin kaupunkikuvan nopeaan muuttumiseen. Perustettiin erityinen lautakunta, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aikaansaada tallenteita siitä Helsingistä, joka oli lähimpien muutosten kohteena. Aluksi tehtävä käsitti purettavien talojen ja tiettyjen katunäkymien tallentamisen, pian se laajeni kokonaisten kaupunginosien dokumentointiin.

Tehtävään valittiin valokuvaaja Signe Brander. Tehtävää havitteli myös muutama miesvalokuvaaja, mutta he vetäytyivät hankkeesta sen vaikeuden vuoksi.

Nainen kameran takana ei sinänsä ollut tavaton näky. Päinvastoin, valokuvaamista pidettiin vuosisadan vaihteessa hyvinkin juuri naisille sopivana taiteellisen ilmaisun väylänä, ja moni nainen työskenteli ateljeekuvaajana. Ulkotöissä heitä sen sijaan ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista.

Kuvien keskiössä työtä tekevät ihmiset

Hankalasti liikuteltava, painava kalusto teki työstä fyysisesti raskaan. "Näen kuvissa hien", sanoo Branderin kuvien 1990-luvun tutkija. Samasta syystä Branderin on tulkittu nostaneen kuviensa keskiöön ihmiset, etenkin sellaiset, jotka tekivät jotakin työtä.

Ensimmäisiä kuvia esiteltiin yleisölle tuoreeltaan jo vuonna 1909. Kaikkiaan kuuden vuoden työn tuloksena syntyi 917 lasinegatiivia, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston perusta. Työ tuli tehdyksi viime hetkillä, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen puu-empireä ei Helsingistä enää löytynyt.

Vuonna 1913 Brander ja vastaperustettu Helsingin kaupunginmuseo riitautuivat. Helsingin-pestin päätyttyä hän jatkoi jo aloittamiaan kuvausprojekteja, joista mittavin oli suomalaisten herraskartanoiden dokumentointi.

Järkyttävä kuolema sotavuonna 1942

Branderin viimeiset vaiheet ovat surulliset. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.

Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla.

HS: Yli sata vuotta vanhat Signe Branderin Helsinki-kuvat loistavat nyt väreissä, algoritmin ehostamia teoksia ilmestyy päivittäin automaattisesti Twitteriin

Lue lisää:

Miltä näytti Helsinki yli sata vuotta sitten?

Miltä näytti Helsinki yli sata vuotta sitten? Millainen oli Esplanadi? Millainen Kauppatori? Miltä näytti Korkeasaaren karhulinna 1900-luvun alussa?

Lue lisää:

Kesäkuvia Suomesta sadan vuoden takaa

Upeita maisemia tallentui filmille 1900-luvun alussa, kun kameramiehet huristelivat automobiililla kapeita kärryteitä pitkin ja tallensivat kesäisiä kuvia Suomesta.