Hyppää pääsisältöön

Signe Brander tallensi katoavan Helsingin

Valokuvaaja Signe Branderin vuosina 1907-1913 suorittama urakka oli ainutlaatuinen jo työmääränsä puolesta. Tuloksena oli korvaamaton dokumentaatio Helsingistä, joka pian oli katoava. Vuonna 1996 valmistunut henkilökuva kertoo Branderin tarinan.

Vuonna 1906 Helsingin kaupunginvaltuustossa havahduttiin kaupunkikuvan nopeaan muuttumiseen. Perustettiin erityinen lautakunta, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aikaansaada tallenteita siitä Helsingistä, joka oli lähimpien muutosten kohteena. Aluksi tehtävä käsitti purettavien talojen ja tiettyjen katunäkymien tallentamisen, pian se laajeni kokonaisten kaupunginosien dokumentointiin.

Tehtävään valittiin valokuvaaja Signe Brander. Tehtävää havitteli myös muutama miesvalokuvaaja, mutta he vetäytyivät hankkeesta sen vaikeuden vuoksi.

Nainen kameran takana ei sinänsä ollut tavaton näky. Päinvastoin, valokuvaamista pidettiin vuosisadan vaihteessa hyvinkin juuri naisille sopivana taiteellisen ilmaisun väylänä, ja moni nainen työskenteli ateljeekuvaajana. Ulkotöissä heitä sen sijaan ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista.

Hankalasti liikuteltava, painava kalusto teki työstä fyysisesti raskaan. "Näen kuvissa hien", sanoo Branderin kuvien 1990-luvun tutkija. Samasta syystä Branderin on tulkittu nostaneen kuviensa keskiöön ihmiset, etenkin sellaiset, jotka tekivät jotakin työtä.

Ensimmäisiä kuvia esiteltiin yleisölle tuoreeltaan jo vuonna 1909. Kaikkiaan kuuden vuoden työn tuloksena syntyi 917 lasinegatiivia, Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston perusta. Työ tuli tehdyksi viime hetkillä, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen puu-empireä ei Helsingistä enää löytynyt.

Vuonna 1913 Brander ja vastaperustettu Helsingin kaupunginmuseo riitautuivat. Helsingin-pestin päätyttyä hän jatkoi jo aloittamiaan kuvausprojekteja, joista mittavin oli suomalaisten herraskartanoiden dokumentointi.

Branderin viimeiset vaiheet ovat surulliset. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.

Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto