Ylläoleva kuva on otettu interraililla 1980-luvulla. Kuvauspaikka oli jonkin eteläranskalaisen ravintolan naistenhuone.
Silloin reikävessa, mikä sen virallinen nimi lieneekään, oli niin kumma ja vitsikäs juttu, että otimme siitä hihitellen useammankin valokuvan. Enemmän maailmaa nähtyäni olen ymmärtänyt, että suuri osa maailmaa kyykkii reikävessoissa päivittäin.
Mutta 1980-luvulla mietimme, eksyimmekö kenties miesten vessaan? Onko pönttö varastettu? Kun totuus valkeni, kaipasimme käyttöohjeita. Miten päin tähän asetutaan? Kuinka paljon pitää kyykistyä? Haittaako märkä housunlahje?
Meillä Suomessa enimmäkseen istutaan pöntöllä, lukuunottamatta ehkä retki- tai mökkiolosuhteita tai festareita, joilla on nuukailtu bajamajoja tilatessa. Veikkaan, että Tuoliton tammikuu -ryhmän vakaumuksellisinkin tuoleistakieltäytyjä istuu vessassa. Jos olen väärässä, ryhmään voi lähettää kuvallisia todisteita... tai no, ehkä ei sittenkään.
Reikävessa ei ole huono juttu, jos se on suunnilleen siisti, jos helmat eivät laahaa lattiaa, sihti on kohdillaan, eikä kännykkä satu putoamaan mustaan aukkoon (näitäkin tarinoita on kuultu). On sanottu myös, että ihmisen suolisto toimii paremmin kyykky- kuin istuma-asennosssa.
Miehet toki seisovat usein vessassakin. Mutta hiljattain luin Apu-lehden lääkäripalstaa ja siellä tohtori Kiminkinen suositteli etenkin vanhemmille miehille pöntöllä istumista. Siksi, että a) ikääntyessä tasapainoaisti usein heikkenee ja siksi, että b) rakko tyhjenee perusteellisemmin istuma-asennossa.
Täysin epälääketieteellisistä syistä kannatan tohtori Kiminkisen suositusta. Olen siivonnut joskus yleisiä miesten vessoja: siinä hommassa vaaditaan kykyä hengittää suun kautta. Tai pyykkipoikaa.
