Hyppää pääsisältöön

Villien mustangien lumo

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Olen viettänyt yli kolmekymmentä vuotta hevosten parissa ja saanut työskennellä niin opetushevosten kuin GP-ratsujenkin kanssa, tavannut jaloja tulevaisuuden lupauksia, rutinoituneita maailmankiertäjiä, herkkiä varsoja ja itsepäisiä poneja. Olen opetellut tuntemaan hevosia niin yksilöinä kuin lajinsa edustajinakin. Kiehtova ja jalo eläin on näyttänyt jatkuvasti uusia puolia itsestään, minusta ja elämästä. Yksi toteutumaton haave minulla on ollut: olen aina halunnut tavata villejä mustangeja niiden omassa eläinympäristössä. Nyt sekin toteutuisi.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Elämäntyönä mustangien suojelu

Nevadan osavaltiossa sijaitsevalla Mustang Monument -alueella elää yli 600 villiä mustangia. Hyväntekeväisyyssäätiön ylläpitämän suojelualueen on perustanut yrittäjä Madeleine Pickens, joka ottanut elämäntyökseen mustangien pelastamisen. Hänen tarkoituksenaan on taata näille villihevosille pysyvä koti.

Jo lentokoneesta paljastui alueen valtava koko: yli yli 2000 km2 laajuinen luonnonpuisto on reilusti kymmenen kertaa Helsingin kokoinen. Ja kaikki tämä tila on varattu mustangien suojeluun ja rodun säilyttämiseen. Mustangien määrä on Yhdysvalloissa laskenut rajusti, eikä niitä osata kaikkialla arvostaa.

Alueen kehitystyö on vielä kesken. Tarkoituksena on myös villihevosten suojelun ohella kehittää siitä turistikohde, jossa vieraat pääsevät tutustumaan mustangien elämän kautta koko Yhdysvaltain historiaan. Kuluvan vuoden aikana avattavassa puistossa vierailijoilla on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä mustangit vaeltamassa vapaana niiden omassa karun kauniissa elinympäristössä.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Madeleine Pickens on pelastanut kaikki yli 600 mustangia teurastuomiolta. Pienet laumat on kuljetettu Mustang Monumentiin ympäri Yhdysvaltoja ja yhdistetty. Osa hevosista on helppo tunnistaa saman alueen kasvateiksi, esimerkiksi Coloradosta tuodut mustangit ovat valkoisia. Valkoinen väri on aikanaan auttanut hevosia selviytymään saalistajistaan lumen värittämillä alueilla. Nyt yhteinen alkuperä saa ne yhä liikkumaan omissa pienemmissä ryhmissä.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Olen tutustunut Madeleine Pickensiin lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kun pidin huolta hänen silloisen puolisonsa Grand Prix -tason estehevosista. Vuosien varrella olemme pitäneet yhteyttä ja nyt sain ilokseni mahdollisuuden tutustua suojelualueen ja ranchin toimintaan hänen vieraanaan.

Puolivillit päästävät lähelle

Valtaosa mustangeista elää ranchin lähellä. Ne kestävät ihmisten läsnäoloa ja laskevat varovaiset katsojat jopa muutamien metrien päähän. Joka-aamuiset heinäannokset ovat auttaneet tottumaan vierailijoihin. Yleensä heinät kuljetetaan hevosvankkureilla. Jos rutiineja halutaan muuttaa ja esimerkiksi viedä ruoka nopeammin pick-upilla, kestää kolme päivää ennen kuin hevoset tottuvat uusiin käytäntöihin.

Aikaisin vierailuni ensimmäisenä aamuna valjastettiin belgialaiset vaunuhevoset Kain ja Abel heinävankkureiden eteen. Vartin köröttelyn jälkeen näimme mustangilauman portin läheisyydessä. Ne odottivat kärsivällisinä ja uteliaina heinäannoksiaan.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Aamuheinien jako oli elämys. Kuin käskystä mustangit seuraavat vaunuja ja asettuvat siistiin riviin kukin omalle paikalleen. Ruokailu sujuu sulassa sovussa. Jos joku on liian lähellä tai väärässä paikassa, riittää hento varoituspotku ajamaan sen takaisin omalle paikalleen. Lauman käyttäytyminen ruoan edessä oli huomattavasti rauhallisempaa kuin mihin olen ratsujen kanssa tottunut.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Rauhallinen käyttäytyminen on kuitenkin vain osa totuudesta. Ison villilauman kanssa vaaditaan harkintaa, varovaisuutta ja selkeitä rutiineja. Jos lauma villiintyy, sitä ei pysty pysäyttämään. Laukkaavat mustangit nostavat ilmaan valtavan suuren pölypilven, jonka läpi ei näe ihminen eikä hevonenkaan.

Villihevosia etsimässä

Halusin myös nähdä vuorilla vaeltavia täysin villejä mustangeja. Se edellytti usean tunnin matkaa Spruce Mountainelle.

Retkeen valmistautuminen piti tehdä huolella: eväät, riittävästi juomaa, lämpimiä vaatteita ja peitteitä. Kännyköillä sen sijaan ylhäällä ei tehnyt mitään, vain satelliittipuhelimet toimivat. Onneksi seurueessa oli mukana tottunut opas Clay, joka tunsi vuoret ja niiden vaikeakulkuiset tiet.

Mies lännenhattu päässä.
Mies lännenhattu päässä. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Parin tunnin ajomatkan jälkeen maasturikaan ei päässyt eteenpäin. Vaihdoimme kahteen vaikeisiin maastoihin kehitettyihin ajoneuvoihin, Tom Car´iin. Niiden kyyti olikin huomattavasti tasaisempaa kuin maasturin, jossa turvavyö piti olla tiukasti kiinni, ettei pää kolahdellut töyssyissä kattoon.

Saman viikon aikana kaksi eri ryhmää oli etsinyt laumaa tuloksetta. Alue on niin laaja, että hevosia ei välttämättä löydä.

Maisemakuvaa preerialta.
Maisemakuvaa preerialta. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Pian kuitenkin miesten ajokki tuli meitä vastaan, he olivat nähneet yhden laumoista ja ajaneet hetken sen rinnalla. Aikuisten miesten silmät kiiltelivät innostuksesta kuin pikkupoikien. Nieleskelin pettymystä miesten innon varjossa – lauma olisi jo kaukana ja jäisi meiltä näkemättä.

Yhtäkkiä vuorta ylös laukkasi iso musta mustangi. Auringossa kiiltävä hevonen pysähtyi korkeimmalle kohdalle ja käänsi päänsä suoraan meitä kohti. Vau! Sitten se kävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Villihevonen!

Lauman kanssa

Seuraavina aamuina heräsin ennen auringon nousua. Halusin tutustua ranchin lähellä laiduntaviin mustangeihin, seurata niiden käyttäytymistä ja kuvata niitä.

Vaikka pystyin näkemään mustangit majapaikan horisontissa, olisi kävely kestänyt tunnin verran, joten otin maasturin. Olin nähnyt kuinka farmilla työskentelevät ajoivat autolla portista mustangien luokse. Nyt hevoset kuitenkin laidunsivat niin lähellä porttia, että en uskaltanut ajaa sisäpuolelle. Pelkäsin päästäväni valtavan lauman karkuun alueen ulkopuolelle.

Jätin auton portin ulkopuolelle ja livahdin varovasti sisälle jalan. Hevoset tarkkailivat minua uteliaasti.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Etenin hitaasti ja pidin välimatkaa hevosiin. Useimmat katselivat kiinnostuneita ja ihmettelivät etenemistäni. Joskus jonkun rohkeus petti ja se kääntyi ja käveli arvokkaasti kauemmas.

Katselin laumaa kaikessa rauhassa. Kuinka uskomattoman sitkeän ja viattoman näköisiä ne olivatkaan. Takkuisista harjoista ja pölyisistä karvoista huolimatta ne näyttivät terveiltä ja hyväkuntoisilta, jalat olivat kuivat eikä esimerkiksi luuliikoja näkynyt. Nyt kun olin hevosten kanssa samalla tasolla, yllätyin niiden pienestä ja kompaktista koosta. Mustangit reagoivat herkästi, päät ja korvat kääntyilivät, silmät tarkkailivat ympäristöä herkeämättä.

Villihevonen preerialla.
Villihevonen preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo
Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Värien runsaus hämmästytti, yli neljänsadan hevosen laumassa kaikki yhdistelmät olivat edustettuina. Ja kuitenkin hevosten määrän vuoksi tuntui hankalalta löytää samaa kahta kertaa. Mietin miten vaikeaa olisi valita joukosta omaa suosikkia. Erikoisen värisiä, kauniita hevosia oli niin paljon!

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo
Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Oma villihevonen

Muutaman päivän päästä löysin suosikkini. Siinä se vain oli. Sydän läikähti ilosta kun näin piirtopäisen ruunikkotamman ensi kertaa. Sen valtavan pitkä harja roikkui suortuvina ja tarkkaavaisena se seurasi minua silmäkulmastaan.

Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo
Villihevosia preerialla.
Villihevosia preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo

Tamma kuului pieneen viiden hevosen ryhmään. Sen täytyi olla yksi koko lauman vanhimmista. Minulle oli kerrottu, että harjan pituudesta pystyy arvioimaan hevosen iän.

Seuraavina päivinä etsin omaa tammaani aina katseellani ja useimmiten löysinkin sen. Minä katselin tammaa, se käyskenteli rauhassa ja nosti aina välillä katseensa minua kohti.

Viimeisenä päivänä kävin vielä heittämässä hyvästit mustangeille. Halusin vielä löytää oman villihevoseni, mutta sen pientä ryhmää ei näkynyt missään.

Olin jo luovuttamassa kun näin sen kävelevän minua kohti, pikku lauma perässään. Tamma pysähtyi ja katsoi minua. Tuntui kuin se olisi tiennyt, että olen lähdössä. Jätin tamman ja mustangit taakseni. Ehkä pääsisin vielä joskus uudestaan näkemään ne.

Mustangi preerialla.
Mustangi preerialla. Kuva: Kristiina Lehtonen villien mustangien lumo
  • SUMMERIN PODCASTSARJASSA KYSYTÄÄN "ONKS KAIKKI OK?"

    17-vuotias Milla selvittää podcastsarjassa tunnetilojaan.

    “Kaikki ok?" -podcastsarjassa 17-vuotias Milla Solaranta pohtii elämänsä suuria tunnetiloja ja päästää kuulijan kurkistamaan tunne-elämänsä syövereihin.

  • Kesä ilman pomoa?!

    Miltä tuntuisi olla yrittäjä ja oma pomosi?

    Oletko unelmoinut oman rantakahvilan pitämisestä parhaan kaverin kanssa? Tai miettinyt, miten saada kaveriporukalla rahat kokoon yhteistä reissua varten?

  • Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume kävi viime kesänä todistetusti oikeissa töissä. Te halusitte nähdä lisää ja saamanne pitää. Toinen kausi Tumen oikeita töitä löytyy nyt Areenasta.

  • Ystäväni hevosen lukijoiden parhaita leirimuistoja

    Unelmien leirillä sattuu ja tapahtuu.

    Ratsastusleireillä aina sattuu ja tapahtuu. Kysyimme lukijoilta Instagramissa, millaisia muistoja heille on kertynyt leirikesien aikana. Mukaan mahtuu hullunkurisia kokemuksia sekä ihania tunnelmia tärkeiden hevosten kanssa. @aanniella Varmaa yks hauskimmista kommelluksista tapahtui vuonna 2016, kun hengailtiin asuinrakennuksessamme.