Hyppää pääsisältöön

Sorsakosken aterimet ja kattilat syntyivät lattarien ja boogien tahdissa

Vuonna 1958 tehty lyhytelokuva seuraa, miten hehkuvat metallitangot muuttuvat kiiltäviksi haarukoiksi, veitsiksi, lusikoiksi ja keittoastioiksi Hackmanin Sorsakosken tehtaalla. Matti Kassilan ohjaamassa dokumenttifilmissä ei ole lainkaan selostusta, vaan se toimii pelkästään musiikin ja kuvan voimalla.

Tietolaatikko

Viipurilaisen Hackmanin kauppahuone aloitti toimintansa Leppävirran Sorsakoskella 1800-luvun alussa. Yhtiö hankki tuolloin paikkakunnalta teollisuustontin, jolla sijaitsi saha, mylly ja tiilitehdas. Viipurin liepeillä aloitettu Hackmanin aterintuotanto siirrettiin kokonaan Sorsakosken aterintehtaaseen 1890-luvulla. Sahan palon jälkeen yhtiö keskittyi kokonaan metalliteollisuuteen. Ruostumaton teräs tuli kuvaan 1920-luvulla. Tuotanto laajeni mm. kattiloihin ja muihin keittiövälineisiin 1950-luvulla. Sorsakosken tehdas paloi vuonna 2002 ja rakennettiin melkein kokonaan uudelleen. Hackmanin ruokailu- ja keittiövälinetuotanto siirtyi erinäisten omistajamuutosten jälkeen vuonna 2007 Fiskars-konsernille.

Elokuvan soundtrackin, joka sekoittaa klassista, lattareita, boogie woogieta ja modernia taidemusiikkia, on suunnitellut nykysäveltäjä Osmo Lindeman. Dokumentin innoittunutta visuaalista ilmaisua voi puolestaan kutsua "kuvien musiikiksi".

Filmi kuvaa aterimien ja keittiövälineiden valmistuksen eri työvaiheita Osmo Harkimon intensiivisin, lyhyin lähiotoksin. Havainnollisuuden sijasta tiheärytminen leikkaus tähtää vahvaan audiovisuaaliseen elämykseen. Lopputuloksena onkin eräänlainen musiikkivideo, jonka inspiraatio kumpuaa koneiden ja työnteon estetiikasta.

Välillä kokeellisuus saa varsin yllättäviäkin muotoja: miehen korkuiset, kaksoisvalotetut lusikat ilmestyvät pariin otteeseen leijumaan koneella työskentelevän työläisen yläpuolelle kuin tehtaan toimintaa valvovat aaveet.

Sorsakosken luonne perinteisenä tehdasyhdyskuntana käy hyvin ilmi elokuvan loppupuolella. Työpäivän päätyttyä työläiset lähtevät kotia kohti kuka jalan suuressa joukossa, kuka suksilla sivakoiden.

Vasta aivan dokumentin lopussa katsojalle kohdistetaan ensimmäinen sanallinen viesti. Näkyville ilmestyy Hackmanin teräksisiä ruokailu- ja keittiökapineita kehuva tiivistys: "Kuin vanha rakkaus on Sorsakosken tuote – se ei ruostu."

Teksti: Jukka Lindfors