Hyppää pääsisältöön

Bach - Leipzigin lahja maailmalle

Bach-patsas Leipzigissa. KUVA Jonas Rannila.

Orkesterin- ja kuoronjohtoa Leipzigissa opiskeleva Jonas Rannila kirjoittaa Leipzigin suurmiehestä, joka herätti hänen rakkautensa musiikkiin.

Vuonna 2000 olin kymmenvuotias. Bachin kuolemasta oli kulunut 250 vuotta. Lauloin itseni alkuvuodesta sisään, Titanicin tunnarilla, Cantores Minores -poikakuoron koraalikuoroon. Kova tahto ja pyrkimys veivät eteenpäin kohti suurteoksia esittävää A-kuoroa.

Bachin patsas. KUVA Jonas Rannila.

Nauhoitin isäni kanssa Bachin juhlavuoden kunniaksi Suomessakin televisiossa nähdyn juhlakonsertin Leipzigista ja Bachin h-molli-messun, teoksen, jolla Bach näytti maailmalle mitä osaa. Videolta opettelin kappale kappaleelta melkein ulkoa ykkössopraanostemmat ennen viikon pituista harjoitusleiriä. Niistä hetkistä lähtien tiesin, mikä itseäni eniten elämässäni inspiroi. Jos voisin sen tässä huutaa, niin huutaisin: musiikki!

Leipzigin Tuomas-kirkko, sen Thomanerchor-poikakuoro ja Gewandhausin muusikot jäivät televisioinnista ikuisesti mieleeni. Bachin suurteokset tulivat Helsingin Tuomiokirkon holveissa kahdentoista Cantis-kuorovuoteni aikana hyvinkin tutuiksi ja rakkaiksi.

Bachin nimikirjoitus. KUVA Jonas Rannila.

Vuosittain esitettiin ainakin Bachin Jouluoratorio sekä Johannes- tai Matteus-passio. Itselleni ne eivät koskaan olleet kärsimysnäytelmiä, pikemminkin päinvastoin. Mikään ei voi kuvata kuolemaa yhtä lohdullisesti kuin musiikki. Kymmenvuotiaalle ykkössopraanolle h-molli messun Cum sancto spiritu, Gratias ja Sanctus olivat kerrassaan huikeita kokemuksia. Aivoissa tapahtui noina aikoina jotain mullistavaa. ”Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys” Martti Luther saarnasi Leipzigin naapurikaupungissa Wittenbergissä. Luther tunsi musiikin vahvan emotionaalisen voiman: ”Se ilahduttaa mielen ja luo viatonta iloa”.

Nyt 13 vuotta ensimmäisiä requiemejä, passioita, oratorioita ja jouluaaton sairaalahartauksia myöhemmin nämä muusikon taipaleeni alkumetrit palasivat ajatuksiini. Yli 800 vuotta on Tuomas-kuoro laulanut Leipzigin Tuomas-kirkossa ihmisten ja Jumalan iloksi ja kunniaksi.

Leipzigin adventin ajan traditioon kuuluvat Tuomas-kuoron vuosittaiset Jouluoratorion esitykset, joista yhteen onnistuin saamaan lipun Bachin haudan ääreltä. Viereisessä kastemaljassa on Richard Wagnerin lisäksi kastettu mm. Bachin kahdestakymmenestä lapsesta 11 nuorinta.

Istuin Tuomas-kirkossa odottamassa Leipzigin joulutradition ehdottoman helmen alkua ja tunnelma oli huikea. Kuorin vastapuolella olevien ihmisten ilmeet vaihtelivat konsertin aikana nöyrästä kuuntelijasta nautiskelijoihin sekä Bach-tuntijoihin, jotka kuullessaan uusia tulkintoja havahtuivat hetkeksi sävelhorroksestaan.

Tuomas-kuoron ja Gewandhausin yhteisiä konsertteja on vuodesta 1992 johtanut maestro Kurt Masurin oppilas, Tuomas-kanttori Georg Christoph Biller, hänkin entinen Tuomas-kuorolainen. Nykykuorolaiset, vaikkakin saavat kuulemma joskus kuulla kunniansa, arvostavat Billeriä suuresti. Musikaalisesti Biller on Bach-tulkkina kunniamaininnan arvoinen. Hänen johdollaan kaikki kuulemani esitykset ovat olleet finessintarkkaa musisointia kuitenkin säilyttäen aina tekemisen ilon ja riemun. Tasapaksuja akateemisia hetkiä ei ole päässyt syntymään. Nytkin Jouluoratorion riemulliset rytmit ja kuvioinnit saivat sekä kuoron että orkesterin tanssimaan.

Bachin hauta. KUVA Jonas Rannila.

Tasapoljentoa on Jouluoratoriossa harvoin. Juhlavan tunnelman avaa rumpujen patinoitunut kumina ja trumpettien fanfaarit. Patarumpaliltakin Biller vaati erityisen rytmisesti keinuvaa ja barokkimaisen pompöösejä tehokeinoja sisältäviä lyöntejä, shokkiefektejä. Gewandhausin trumpettien fanfaarit kelluivat fantastisissa yläsävelsarjojen kimmellyksessä. Lyyrisen väririkkaasti soittanut oboekvartetti kuvitti paimenten inhimillisen ihmettelyn tallin seimen ihmeen ääressä. Mutta ennen kaikkea suurin gloria kuuluu Tuomas-kuoron täydellisille poika-äänille.
Kuudennen kantaatin alkukuoron fuugateemoissa eri stemmat pääsivät oikeuksiinsa ja kirkon täytti jumalaisen vahva ja kaunis sointi.

Tuomas-kirkko. KUVA Tuomas Rannila.

Tuomas-kuoro voi siis tänä päivänä hyvin eikä Bachin haudassakaan tuntunut kyljenkäännöille olevan mitään tarvetta. - Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Ehkä se tunne ja kaipaus niihin lapsuuden yhteisiin musisoinnin hetkiin, joita sain kuoron riveissä kokea Bachia laulaen. On ihan eri asia pelkästään istua katsomon puolella hiljaa.

Minulle Bach on rakkaampi kuin kukaan muu säveltäjä. Se ilahduttaa mielen ja luo viatonta iloa juhlaan kuin arkeenkin.

Jonas Rannila


Jonas Rannila on Sibelius-Akatemian opiskelija, joka opiskelee syksyn 2013 ja kevään 2014 Leipzigissa orkesterin- ja kuoronjohtoa. Nuori musiikin sekatyömies kuvaa itseään kriittiseksi wagneriaaniksi ja Bach-maanikoksi. Jonas lupaa kertoa kaikesta mielenkiintoisesta näkemästään ja kuulemastaan Berliinin, Dresdenin ja Leipzigin klassisesta kolmiosta.

Jonas Rannila. KUVA Jonas Rannilan kokoelmat.

Julkaistu 22.1.2014

Kommentit
  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.