Amerikkalaisia puheenvuoroja: Uusi digitaalinen aikakausi Googlen johtajien näkemänä

Koko nettimaailmahan on vielä verraten uusi aikaansaannos ja tämä Googlekin, yksi maailman arvokkaimmista yhtiöistä, 300 miljardin dollarin pörssiarvo tällä hetkellä, oli alun perin vain hakukoneyhtiö; nyt se on lisäksi muun muassa digitaalinen ohjelmistotehdas, sisältöjakelija ja itsestään ajavien autojen kehittelijä, mutta iältään tänä syksynä 2013 vasta 15-vuotias.

”Ajattele kaikkia niitä web-sivustoja, joissa olet ehtinyt käydä, kaikkia niitä sähköposteja, joita olet saanut ja lähettänyt, kaikkia niitä tarinoita, joita olet lukenut, kaikkea sitä faktatietoa jota olet oppinut, ja sepitteitä, joihin olet törmännyt ja kenties havainnut vääriksi. Ajattele myös kaikkia niitä suhteita, joita olet netin avulla luonut, matkoja, joita olet suunnitellut, töitä, joita olet löytänyt, unelmia, joita on syntynyt ja joita olet sekä vaalinut että toteuttanut tämän verkoston avulla. Mieti sitäkin mitä tämä ylhäältä alas puuttuva kontrolli verkossa oikein tarkoittaa: nettihuijauksia, kiusaamiskampanjoita, viharyhmien sivustoja ja terroristien keskusteluhuoneita. Tätä on Internet, maailman suurin hallitsematon tila.”

Internet on siis taipaleensa alussa, mutta kasvaa vauhdilla. Maailman runsaasta seitsemästä miljardista ihmisestä vasta noin kaksi miljardia on ”online”, niin kuin sanotaan. Schmidtin ja Cohenin ennustuksen mukaan vuoteen 2025 mennessä eli runsaassa kymmenessä vuodessa jo selvällä enemmistöllä maailman asukkaista on pääsy nettiin. Nyt kännykän käyttäjiä on jo kuusi miljardia eli sitten kun heillä on niin sanotut internetkelpoiset älypuhelimet tai vastaavat laitteet, tabletit, google-lasit tai älykellot, -rannekkeet tai -sormukset, ollaan jo koko lailla uudessa maailmassa.

Maapallo on silloin todella online eli verkossa. Mitä se oikein merkitsee, sitä pohtivat Schmidt ja Cohen erittäin mielenkiintoisessa kirjassaan. Kaliforniassa asuva Eric Schmidt on taustaltaan insinööri ja Googlen hallituksen puheenjohtajuuden lisäksi toimii myös Yhdysvaltain presidentin neuvonantajana teknologiakysymyksissä. New Yorkissa asuva Googlen ideointijohtaja Jared Cohen on puolestaan yhteiskuntatieteilijä, joka on kirjoittanut mm. jihadista eli islamistien pyhästä sodasta ja avustanut sekä ulkoministeri Condoleezza Ricea että ulkoministeri Hillary Clintonia. Kuten Google yhtiönä, niin siis myös tämä kirja on täysin globaali ja käsittelee maailman kaikkia kolkkia.

”Kansalaisille, tuleva verkossa olo tarkoittaa sitä, että on ylläpidettävä monenlaista identiteettiä sekä fyysisessä että virtuaalisessa maailmassa. Monella tavalla heidän virtuaaliset identiteettinsä tulevat ylittämään kaikki muut, aivan kuten ne digitaaliset polut, joita he jättävät verkkoon, säilyvät ikuisesti. Ja koska se, minkä me lähetämme, meilaamme, tekstaamme tai jaamme verkossa muokkaa myös muiden identiteettiä, tulemme näkemään aivan uudenlaisia yhteisvastuun piirteitä, joita nousee voimallisesti esiin.”

Kirjoittavat sanovat alkaneensa pohtia tämän teoksen kokoamista vieraillessaan Irakin pääkaupungissa Bagdadissa vuonna 2009. Irak oli vielä silloin selvästi sodassa ja Schmidtin vierailu oli ensimmäinen suuryrityksen johtajan käynti maassa. Tekijät sanovat katselleensa ympärilleen hämmästyneinä, kaikilla näytti olevan kännykkä. Silloin he tajusivat, että teknologiaa suunnittelevien ja maailman geopolitiikan tuntijoiden välillä vallitsi syvä kuilu. Sitä he nyt pyrkivät kuromaan umpeen. He asettivat itselleen kysymyksiä, kumpi on tulevaisuudessa vahvempi: kansalainen vai valtio? Tekeekö teknologia terrorismista helpompaa? Mikä on yksityisyyden ja turvallisuuden välinen suhde ja kuinka paljon niistä pitää uudella digitaalisella aikakaudella luopua? Kuinka sota, diplomatia ja vallankumoukset muuttuvat kun kaikki ovat verkossa ja myös kuinka sodan repimä hajonnut maa saadaan taas teknologian avulla jaloilleen?

”Me uskomme, että modernin teknologian yritykset, sellaiset kuten Google, Facebook, Amazon ja Apple, ovat itse asiassa vielä vaikutusvaltaisempia kuin useimmat ihmiset tajuavat, ja tulevaisuutemme tulee olemaan aivan toisenlainen kun ne leviävät entistä laajemmalle. Se mikä tekee niistä vahvoja on niiden kyky kasvaa. …Tämä mittakaavan paisuminen kun siihen liittyy internetiin pääsyn mahdollistava teknologia luo uuden globalisaation – tuotteiden ja ajatusten globalisaation.”

Virtuaalisen maailman väestö kasvaa paljon nopeammin kuin mitä väestönkasvu oikeassa elämässä on, joka sekin on toki nopeaa.
Tämänkin vuoksi dataa kertyy tajuttomia määriä. Data itsessään on jo se työkalu, jonka avulla voidaan tuottaa luotettavampia tietoja ihmisten käyttäytymisestä, terveydentilasta, koulutuksesta ja taloudesta. Siksi datan keräämisestä on tullut ratkaiseva ”pelintekijä”. Tietysti Googlen intresseissä on korostaa erityisesti tämän kehityksen hyviä puolia.

”Kaikki yhteiskunnassa hyötyvät digitaalisen tiedon keräämisestä, sillä hallitukset voivat näin seurata paremmin ohjelmiensa onnistumista ja media ja kansalaisjärjestöt voivat käyttää näitä tietoja omaa työtään tukemaan. Esimerkiksi Amazon pystyy keräämään tietonsa tekemistään kaupoista algoritmeja hyväksikäyttäen ja räätälöimään kohdennettuja pankkilainoja niitä rahoittamaan – jopa tapauksissa joissa perinteiset pankit ovat kokonaan sulkeneet ovensa. Suuremmat markkinat ja asioiden parempi mitattavuus voivat luoda terveempiä ja tuottavampia talouksia.”

Tämä on sitä globaalia markkinataloutta ja myös näitä yhdysvaltalaisia suuryhtiötä puoltavaa näkemystä. Se ei ole välttämättä yhteneväinen suoraan Yhdysvaltojen omien valtiointressien kanssa.

Kirjan teksti on kirjoitettu ennen Edward Snowdenin NSA-paljastuksia. Googlen johtajat kuitenkin puolustavat kirjassa Wikileaksin vuotoja, joten saattaa olla, että Snowdenkin olisi saanut heiltä ymmärrystä. Googlehan on kamppaillut Kiinan asettamien rajoitusten kanssa pitkään ja päätti lopulta vetäytyä maasta jokunen vuosi sitten. Siksi he sanovatkin, että lopulta tärkein kysymys ei olekaan se liittyvätkö yhä uudet ja uudet valtiot ja yhteisöt internettiin, vaan se minkälaiseen internettiin ne liittyvät. Balkanisoituuko internet eli hajoaako se osiin?

”Suurin osa maailman nykyisistä internetin käyttäjistä kohtaa jonkunlaista sensuuria – joka tunnetaan myös nimellä filteröinti eli suodatus – mutta miten tämä todella tapahtuu, riippuu täysin kunkin maan politiikasta ja teknologisesta infrastruktuurista. Kaikki tämä suodattaminen ei suinkaan ole varsinaista sensuuria; edistykselliset maat rutiininomaisesti estävät jonkun määrän sivustoja kuten esimerkiksi lapsipornoa sisältävät.”

Mailla on netin rajoittamiselle myös omia erityispiirteitään, Saksassa ei suvaita natsismia ja Kiinassa minkäänlainen viittaaminen Tiibettiin, Tiananmenin verilöylyyn tai Falung Gong – yhteisöön on totaalisesti kielletty. Schmidt ja Cohen hahmottavat kirjassaan kolme mallia, joiden mukaan netti voi kehittyä. Ensimmäinen on nimeltään räikeä malli.

”Kiina on maailman aktiivisin ja innokkain tiedon suodattaja maailmassa. Kiinan hallitus on estänyt kokonaisten erittäin suosittujen palvelujen kuten Facebookin, Tumblrin, ja Twitterin sivustoille pääsyn Kiinan rajojen sisällä.”

Toisen mallin kirjoittajat ovat nimenneet hämilliseksi. Sitä edustaa mm. Turkki, joka on sulkenut mm. Youtube-sivuston kahdeksi vuodeksi sieltä löytyneen Kemal Atatürkia halventavan sisällön vuoksi.

”Hämillinen malli on suosittu tapa maissa, jotka kamppailevat tasapainon löytämiseksi erilaisten uskomusten, asenteiden ja väestön näkemysten kanssa.”

Kolmas malli on sitten Googlen johtajien mielestä poliittisesti ja kulttuurisesti suotava sisällön suodattaminen. Tätä mallia edustavat mm. Etelä-Korea, Saksa ja Malesia. Saksassa siis suodatetaan natsiaineistoa, Etelä-Koreassa Pohjois-Koreaan liittyvää propagandaa ja Malesiassa on estetty pääsy piraattisivustoille kuten Megaupload ja Pirate Bay.

”Nettiaktivistit rukoilevat, että näistä kolmesta mallista viimeksi mainittu eli poliittisesti suotava filteröinti- malli tulisi vallitsevaksi internetin käytön sovellusnormiksi, mutta tämä näyttää epätodennäköiseltä; vain maat, joissa on sitoutunut ja hyvin informoitu väestö, haluavat olla läpinäkyviä ja hillittyjä. Monet hallitukset, jotka ovat vasta tekemässä päätöksiä siitä kuinka näihin globaaleihin viestintäverkkoihin liitytään, tuntevat vain vähän vetoa avointa ja vapaata internetiä kohtaan siten kuin poliittisesti hyväksytyn mallin maat toimivat.”

Eric Schmidt ja Jared Cohen kehuvat yhtenä parhaista esimerkkimaista Chileä, joka on säätänyt lakinsa kunnioittamaan avointa nettiä. Samoin he kehuvat Suomea, Ruotsia ja Viroa etulinjan maiksi, jotka voivat pienestä koostaan huolimatta olla avoimuutensa vuoksi netin suurvaltoja.

Mutta mikä sitten on se todennäköisin kehityspolku, jota kuljetaan?

Googlen johtajat näkevät, että vähitellen saatetaan ottaa käyttöön niin sanotut virtuaaliset viisumit, mikä johtaa siihen, että syntyy myös yhä enemmän heitä, jotka hakevat virtuaalista turvapaikkaa. Esimerkiksi Iran on hakenut jo kauan teknistä ratkaisua, jolla maa tarvittaessa voitaisiin sulkea kokonaan internet-verkoston ulkopuolelle ja tilalle tulisi eräänlainen `halal-intenet`. Jos tämä onnistuu ja tämäntyyppiset ratkaisut yleistyvät, kehitys ajautuu heidän mielestään vaarallisille vesille.

”On reilua sanoa ääneen, että jo nyt elämme valtiojohtoisen kybersodan aikakautta, vaikka useimmat meistä eivät siitä olekaan tietoisia. Juuri nyt joku ulkomainen hallitus voisi olla hakkeroimassa oman maanne tietojärjestelmiä, tuhoten sen palvelimia tai seuraten sen piirissä tapahtuvia keskusteluja.”

Schmidt ja Cohen muistuttavat, että on tavallaan saivartelua voidaanko tässä puhua varsinaisesta sodasta sanan clausewitzimaisessa merkityksessä, mutta yhtä kaikki se on käynnissä. Tästä ovat tuoreessa muistissa kirjassakin mainitut Viron kokemukset Venäjän puolelta tulleesta hyökkäyksestä vuodelta 2007. He käyttävät myös useaan otteeseen sanaa koodisota, joka on seurannut kylmää sotaa (”from Cold War to Code War”) ja sitä erityisesti heidän mukaansa kiinalaiset avoimesti käyvät.

”Valtiot tulevat vielä kaipaamaan aikaa, jolloin niiden täytyi ainoastaan ajatella ulkomaan ja kotimaan politiikkaansa pelkästään tässä fyysisessä maailmassa. Jos olisi mahdollista vain kopioida nämä aiemmat toiminnot virtuaaliseen maailmaan, valtioiden tilanne ei olisi niin monimutkainen. Mutta valtioiden on vain elettävä sen tosiasian kanssa, että hallitseminen kotona ja vaikuttaminen ulkomailla on nyt paljon haastavampaa kuin ennen.”

Googlen johtajat ovat eturivissä saamiensa tietojen kanssa. He ovat myös analysoineet mielipiteiden radikalisoitumista jo kauan. He sanovat suoraan, että hallitukset näyttävät olevan hyviä ottamaan kiinni tai tappamaan terroristeja, mutta epäonnistuneet täysin estämään heidän rekrytoimistaan. Uusia arabikeväitä ei enää ole luvassa, sillä vallankumouksen siemenet osataan jo ajoissa tunnistaa ja estää. He nostavat myönteiseksi esimerkiksi Somalian, jossa hajonnut valtio on yllättäen mahdollistanut monia myönteisiä uuteen viestintäteknologiaan liittyviä ratkaisuja, koska sääntelyä ei juuri ole ollut. Tämä on laittanut rauhanomaiseen kehitykseen uutta vauhtia.

Kehitys on siis kuitenkin täysin kaksijakoinen: yhtäältä internetin laajeneminen tuo mukanaan lähes rajattomasti uusia elämänpiiriä rikastuttavia toimintamahdollisuuksia, mutta myös kokonaan uudenlaisia uhkia.

”Olemme yrittäneet kertoa, että se mitä tulevaisuudessa eteemme tulee on kahden sivilisaation samanaikainen olemassaolo: toinen on tämä fyysinen maailmamme, joka on kehittynyt tuhansien vuosien aikana ja toinen on virtuaalinen, joka on vasta paljolti muovautumassa. Nämä kaksi sivilisaatiota voivat elää rinnakkain enemmän ja vähemmän rauhanomaisella tavalla, jossa kumpikin hillitsee toisen kielteisiä puolia.”

Schmidtin ja Cohenin mielestä tämä tulevaisuuden optimismi ei tule uusista teknisistä vempaimista sinänsä eikä siitä, että kieltäydytään näkemästä niiden huonojakin puolia. Kaikki riippuu kuitenkin meistä ihmisistä itsestään.

”Emme voi poistaa epätasa-arvoa tai vallan väärinkäyttöä, mutta näillä teknisillä ratkaisuilla voimme auttaa siirtämään valtaa enemmän yksittäisten ihmisten omiin käsiin ja luottaa siihen, että he myös sitä käyttävät. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se tulee olemaan vaivan arvoista.”

Kuunneltavissa toistaiseksi - Kuuntele Yle Areenassa Lataa mp3 | Tilaa podcast