Hyppää pääsisältöön

Aborttia vastustettiin 1960-luvulla moraalittomuutena ja murhana

Laittomien aborttien korkea määrä käynnisti 1960-luvun puolivälissä kiihkeän keskustelun lakiuudistuksesta. Vapaan abortin kannattajat puhuivat sosiaalisesta hädästä ja oikeudenmukaisuudesta, vastustajat taas sukupuolisesta holtittomuudesta: "Miehethän voisivat levittää siementään sinne tänne täysin vapaasti."

Syksyllä 1965 televisioidussa paneelikeskustelussa uudistusmieliset korostavat vallitsevan lain kaksinaismoraalisuutta. ”Rikas rintamaiden asukas” saattoi saada laillisen abortin melkein vapaasti, hädässä oleville köyhemmille se oli "melkein ihme". Paneelin naisjäsen kertoo kaikkien tapaamiensa ihmisten vaativan täysin vapaata aborttia, koska eivät luottaneet siihen, että saisivat itselleen asunnon tai työpaikan.

Mieslääkäri kritisoi sukupuolivalistuksen pimittämistä nuorilta, joilta kuitenkin vaaditaan kypsyyttä lapsen syntymistä koskevassa asiassa. Hänestä on moraalitonta vaatia, että lapsen olisi synnyttävä tähän maailmaan jonkinlaiseksi rangaistukseksi vanhempien ns. luvattomista suhteista. Seurauksena oli usein pakko-avioliittojen rikkoutuminen ja ei-toivottujen lasten joutuminen hunningolle.

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen edustaja puolestaan pitää merkillisenä ja ”aikamme suurimpana moraalittomuutena” ajatusta, että lapsi ylipäänsä voisi olla ei-toivottu. Hän kiihtyy silminnähden puhuessaan epäkristillisen ”nykykasvatuksen” puutteista ja vaatii, että ihmisen pitää osata hallita seksuaalielämänsä.

"Pikkumurhia 37 tuntia viikossa"

TV1:n marraskuussa 1968 televisioimassa teemaillassa nähtiin aborttiin kriittisesti suhtautuva Anna-Liisa-näytelmä, jossa nuori nainen suostuu raskauden keskeyttämiseen poikaystävän vaatimuksesta. Laiton sikiönlähdetys kuitenkin epäonnistuu, ja kriittisen tilanteen vuoksi raskaus keskeytetään sairaalassa.

Jälkikäteen tyttö katuu, sanoo halunneensa lasta ja arvelee useimpien aborttien johtuvan mukavuussyistä: "Nainen ei halua synnyttää eikä mies elättää." Näytelmässä nähtiin abortin vaiheista ja verisistä sikiöistä realistisia otoksia, jotka oheisista näytteistä on jätetty pois.

Samana iltana esitetty Panoraama-ohjelma esitteli mm. epätoivoisten suomalaisnaisten evättyjä anomuksia abortin teettämiseksi Puolassa. Toimittaja aprikoi, kuinka moni näistä pettyneistä kirjeiden kirjoittajista on kääntynyt puoskareiden puoleen.

Ohjelmaan haastatellut lääkärit kuitenkin vastustavat ajatusta vapaasta abortista. Naistenklinikan ylilääkäri uskoo sen laskevan etenkin miesten moraalia. Toinen lääkäri pitää aborttia suoranaisena murhana ja kutsumuksensa vastaisena. ”Miltä toimittajasta tuntuisi tehdä pikkumurhia 37 tuntia viikossa”, hän kysyy.

Abortteja rahalla

Naistenklinikan professori myöntää Panoraama-ohjelmassa, että Suomessa voi lääkäreiltä ostaa rahalla "laillisen" abortin, johon lain mukaan ei olisi edellytyksiä. Lääkintöhallituksen edustaja vaikenee kysyttäessä, onko tällaisia tapauksia tiedossa.

Kuukautta myöhemmin naispuolinen uutistoimittaja testasi, miten helppoa Helsingissä on saada abortti. Hän valehteli psykiatrille raskaudestaan ja henkisestä uupumuksestaan. Psykiatri kirjoitti aborttisuosituksen isoa ja ilmeisen pimeää korvausta vastaan. "Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa, ja maailmaan joutuvat syntymään ne, joiden elämä tulee olemaan kaikkein puutteellisinta", toimittaja toteaa.

Kansandemokraattien naisliitto SNDL tekikin vuonna 1967 esityksen aborttilain uudistamisesta siten, että abortin perusteiksi hyväksyttäisiin myös sosiaaliset syyt, kuten perheen suurilukuisuus, työpaikan menetyksen tai opintojen keskeyttämisen uhka, aviottomuus tai avioero.

Tietolaatikko

Vuoden 1950 laki raskauden keskeytyksestä salli abortin ainoastaan, mikäli lapsen ennustettiin syntyvän vammaisena, äiti oli alaikäinen, raskaus oli raiskauksen tai insestin tulosta tai synnytys vaaransi äidin fyysisen tai henkisen terveyden. Vain viimemainittua vaaraa arvosteltaessa voitiin huomioida myös erikoisen vaikeat sosiaaliset olosuhteet, kuten perheen monilukuisuus. Abortti voitiin tehdä vain kahden lääkärin päätöksellä. Ankara laki johti laittomiin abortteihin, joita arvioitiin tehtävän vuosittain jopa kymmeniä tuhansia. Vuoden 1968 aborttilakikomitea arvioi määrän olleen 18 000 vuonna 1966.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto