Hyppää pääsisältöön

Kauas eläkkeemme karkaavat

Kuva: Sára Köteleki, Juho Vasenius eläketurvakeskus

Päätökset eläkeiästä ja eläkemaksusta pitää saada aikaan pian. Muuten nuoren sukupolven eläkkeet ovat vaarassa. Kuka näistä asioista todella päättää? Onko nuorilla roolia päätöksenteossa? Tervetuloa matkalle eläkejärjestelmän ja siihen liittyvän päätöksenteon labyrinttiin.

Teksti: Anna-Sofia Nieminen ja Tuija-Tiitta Sorjanen
Kuvitus: Sára Köteleki ja Juho Vasenius

Pysäytämme 21-vuotiaan miehen Tampereen rautatieasemalla. Tietääkö hän, mikä on keskimääräinen työeläkkeen määrä Suomessa? Ei. Tietääkö hän, mikä on elinaikakerroin? Ei tiedä. Tietääkö hän, ketkä Suomessa päättävät esimerkiksi eläkeiän nostosta? Eduskunta, hän vastaa ja tavoittaa murusen totuudesta.

Suunnilleen sama toistuu yhdeksän muun alle kolmikymppisen galluphaastateltavan kanssa. Otantamme vahvistaa ennakkokäsityksen siitä, että nuoret aikuiset eivät juuri tiedä eläkeasioista, eivätkä ne heitä oikeastaan huoleta. Tämä on ymmärrettävää. Parikymppisenä eläkeikä tuntuu kaukaiselta.

Yhä kauemmas se näyttää karkaavan.

Vitsailemme toisinaan siitä, että eläkejärjestelmää tuskin on edes olemassa, kun me pääsemme eläkkeelle.

Naureskelun takana olemme oikeasti hermostuneita vanhuudestamme.

Olemmeko töissä vielä yli seitsemänkymppisinä? Kuluttavatko suuret ikäluokat eläkevaramme loppuun samalla ahneudella kuin tärvelevät luonnon ja siirtävät työpaikkamme Kiinaan ja Intiaan?

Haastattelemamme eläkepäättäjät kertovat meille, ettei nuorten kannata olla huolissaan eläketurvastaan. Tähän uskomukseen on kuitenkin vaikea tuudittautua. Eläkejärjestelmä hahmottuu sokkeloisena linnakkeena. Se ei kohtele kaikkia sukupolvia tasaveroisesti.

Tällä hetkellä rahaa ei ole tarpeeksi siihen, että nuoret saisivat suhteessa samantasoista eläkettä kuin nyt eläkkeellä olevat. Luultavasti nuorten on työskenneltävä entistä pidempään tai hyväksyttävä eläkkeiden tason lasku. Todennäköisesti vaihtoehdoista molemmat toteutuvat. Lisäksi eläkemaksut nousevat. Tilanteeseen on monta syytä, kuten eliniän ennakoitua suurempi kasvu ja ikäluokkien suuret kokoerot. Eläkemaksut ovat olleet työeläkejärjestelmän alkuajoista lähtien riittämättömiä, ja niitä on jouduttu korottamaan jatkuvasti. Niillä ei ole pystytty kattamaan eläkkeitä.

Sukupolvet, jotka ovat nyt eläkkeellä tai siirtymässä eläkkeelle, ovat maksaneet pieniä eläkemaksuja. Maksuja on tarkoitus korottaa edelleen, jotta ne kattavat tarpeeksi suuren osan eläkemenosta. Loppu katetaan rahastoista. Grafiikka kuvaa yksityisen sektorin palkansaajia. Kuvio on saatu ETK:lta.

Yksinkertaistettuna eläkejärjestelmä toimii näin: Nykyiset työssäkäyvät maksavat parhaillaan eläkkeellä olevien eläkkeet. Eläkemaksu peritään sekä työnantajalta että työntekijältä. Osa maksuista pannaan rahastoihin kasvamaan. Rahaliikennettä hoitavat yksityiset eläkeyhtiöt ja julkinen Keva. Rahastot ovat puskuri, joka tasaa järjestelmän kestävyysvajetta.

Eläkelakiin tehtävät muutokset on säädetty vaikuttamaan meihin, jotka emme ole vielä eläkkeellä vaan olemme järjestelmän maksajia. Jo eläkkeellä olevien etuuksia ei omaisuuden suojan takia ole ollut tapana leikata. Sen sijaan esimerkiksi korotetaan eläkemaksuja ja järjestelmään tehdään tulevien sukupolvien eläkkeisiin vaikuttavia muutoksia.

Siksi nuorison kannattaa havahtua tarkkailemaan eläkejärjestelmään tehtäviä muutoksia ja niihin johtavia syitä.

Mutta ketkä näistä asioista edes päättävät ja millä perusteella? Miten nuorten ääni kuuluu heitä itseään koskevissa eläkeasioissa?

Suljettujen ovien takana

Nyt on otollinen hetki ottaa asioista selvää. Tekeillä on parhaillaan iso eläkeuudistus, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2017.

Vielä ei tiedetä, mitä uudistus pitää sisällään. Nostetaanko eläkeikää? Nostetaanko eläkemaksuja? Jotain pitää tehdä ja pian, jotta myös nuorille ja tuleville sukupolville pystytään takaamaan kohtuulliset eläkkeet.

Jos päätösten kanssa kuhnitaan, suuret ikäluokat ehtivät kokonaan eläkkeelle ja turvaan maksujen korotukselta. Se tietää entistä suurempaa maksutaakkaa nuoremmille ja pienemmille ikäluokille.

Parhaillaan uudistuksesta neuvottelevat työmarkkinajärjestöt, eli työnantajat ja palkansaajat.

Sekä eläkemaksujen korottaminen että eläkkeellejäämisiän nostaminen ovat vaikeita kysymyksiä molemmille työmarkkinoiden osapuolille. Työnantajan kannalta ongelma ovat kustannukset. Eläkemaksujen korotus heikentäisi kilpailukykyä ja työllisyyttä. Palkansaajilla kysymys on edunvalvonnasta. Vuodesta 1993 lähtien myös palkansaajat ovat maksaneet eläkemaksuja. Työssä jaksaminen erityisesti fyysisesti raskailla urilla on kynnyskysymys esimerkiksi Suomen ammattiliittojen keskusjärjestölle eli SAK:lle.

Eläkeuudistusta valmistellaan katseilta piilossa.

Neuvotteluista ei vahingossakaan tihku tiedonmurusia. Neuvottelijat perustelevat vaitonaisuuttaan neuvottelurauhalla. Julkisuudessa keskusteleminen tarkoittaisi sitä, että kantoja olisi vaikea muuttaa ilman kasvojen menetystä.

Toimivaan demokratiaan luulisi kuuluvan julkinen keskustelu, jossa erilaiset mielipiteet asetetaan yleisön arvioitaviksi.

Työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään, mitä ministeriöille ehdotetaan lainvalmistelun pohjaksi. Tätä ehdotusta ei ole tapana ohittaa. Ehkä siksi, että hallituksessa on puolueita, joilla on läheiset suhteet työmarkkinajärjestöihin. Tai siksi, että poliitikot eivät halua tehdä vaikeita päätöksiä itse.

Kun työmarkkinajärjestöt ovat päässeet keskeisistä kysymyksistä sopuun, neuvottelupiiriä laajennetaan. Mukaan tulevat valtion eli käytännössä ministeriöiden edustajat. Tätä työmarkkinajärjestöjen ja valtion muodostamaa kokoonpanoa kutsutaan kolmikannaksi.

Kolmikannan pitäisi onnistua muotoilemaan ehdotus, jonka se voi lähettää hallituksen ja eduskunnan käsiteltäväksi. Ehdotuksesta tulee laki, kun eduskunta on siihen tyytyväinen.

Käytännössä eläkeuudistuksista neuvotteleva piiri on kolmikantaa laajempi ja neuvotteluprosessi kuvattua mutkikkaampi.

Oman lusikkansa eläkesoppaan tuovat eläkevakuutusyhtiöt eli ne, jotka keräävät eläkemaksuja työssäkäyviltä ja maksavat niitä eläkeläisille. Vakuutusyhtiöissä on asiantuntemusta siitä, miten muutokset käytännössä vaikuttavat ja miten niitä on mahdollista toteuttaa.

Jotta soppa menisi vielä sekavammaksi, valmisteluun osallistuu myös Eläketurvakeskus eli ETK. Eläketurvakeskus tuottaa tutkimustietoa, laskelmia ja ennusteita eläkkeiden kehityksestä.

Vuoden 2017 eläkeuudistukseen tähtäävien neuvottelujen tueksi on muodostettu ryhmä, joka näyttää tältä:

Kun painat kasvokuvan vasemmassa alalaidassa olevaa infopainiketta, näet kunkin jäsenen nimen, taustaorganisaation ja syntymävuoden. Ryhmässä ovat edustettuina ETK, SAK, Akava, EK, Elo, Ilmarinen, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Keva ja Varma. Kevan ja Varman edustajia ei ole vielä valittu.

Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja, vakuutusosaston päällikkö Outi Antila on nimetty ryhmän tarkkailijajäseneksi.

Antila sanoo olevan tärkeää, että Rantalan ryhmässä ovat koolla kolmikannan kaikki osapuolet. Se ei ole itsestäänselvyys. Aikaisemmin vastaavissa neuvotteluryhmissä on käyty usein keskusteluja ilman valtion edustusta.

Nykyistä neuvotteluryhmää johtaa mies, joka edustaa eläkeneuvotteluissa tutkimustietoa ja matematiikkaa.

Rauhoittelevia sanoja maisemakonttorista

Jukka Rantalan työhuoneesta näkyy koko Pasila. ETK:n pääsisäänkäynti on itäpasilalaistyyliin bunkkerimainen, mutta kirkkaana pakkaspäivänä Pasilakin näyttää toimitusjohtajan kahdennentoista kerroksen huoneesta kuulaan kauniilta. Omien sanojensa mukaan Rantala tosin ehtii harvoin katsella kahteen suuntaan antavista ikkunoista ulos.

– Enimmäkseen tulee tuijotettua näyttöpäätettä.

Tärkeydestään huolimatta Jukka Rantala on mies, joka ehkä kaipaisi esittelyjä. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYLin tuoreelle puheenjohtajalle Piia Kuosmaselle ja nuorisojärjestöjen kattojärjestön Allianssin uudelle puheenjohtajalle Eero Rämölle Rantalan nimi on vain etäisesti tuttu.

Eläkeuudistuksen sorvaaminen on joka tapauksessa herättänyt myös maan merkittävimpiin kuuluvat opiskelija- ja nuorisojärjestöt tekemään eläkepoliittisia linjauksia ja ottamaan yhteyttä eläkevallan haltijoihin. SYL ja Allianssi vaativat, että nuorten edustajat otetaan mukaan neuvotteluihin. Muuten huoli on, ettei nuorten ääni kuulu päätöksenteossa.

Jukka Rantala sanoi vuonna 2011 Taloussanomien haastattelussa näin:

– Kuvittelisin, että siinä iässä olisi paljon muutakin mietittävää, eikä tämä eläkeasia olisi päällimmäisenä huolen aiheena.

Meille hän selittää lausuntoaan ETK:ssa maisemakonttorin sohvalla.

– Tarkoitin, että kyllä järjestelmä on sellaisessa kunnossa, että siitä ei tarvitse olla huolissaan. En tietenkään tarkoittanut, etteikö asiasta saa keskustella.

Kuka huolehtisi nuorista

Keskustellaanko asiasta? Allianssi on saanut luotua suhteita palkansaajapuoleen, mutta työnantajajärjestöjen kanssa on vielä kuulemma petrattavaa. Myös SYL on onnistunut saamaan aikaan keskusteluyhteyden työmarkkinajärjestöjen kanssa.

SAK on viimeisen vuoden ajan tavannut Allianssia säännöllisesti. Järjestön eläke- ja työura-asioiden päällikön Kajia Kallisen mukaan SAK oli se osapuoli, joka esitti kutsun keskustelemaan.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari sanoo, että myös EK on keskustellut nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa eläkeuudistuksesta, mutta hän ei suostu nimeämään järjestöjä. Allianssin ja SYLin puheissa EK ei nouse esiin.

Nuoria kuunnellaan tai ainakin kuullaan. Entä kuka heidän etujaan ajaa?

ETK:n toimitusjohtajan Jukka Rantalan mielestä esimerkiksi juuri Allianssi, SYL ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden liitto SAMOK pitävät nuorten puolia eläkeasioissa.

Työmarkkinajärjestöillä on myös nuorison edustajia eläkepäätöksenteossa. Omien sanojensa mukaan Akavan eli korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön opiskelijoiden puheenjohtaja Jouni Markkanen, 26, kuuluu nuorison edustajista nuorimpiin. Markkanen istuu Akavan eläkepäätöksiä tekevissä ryhmissä.

EK:n Vesa Rantahalvarilla on kysymykseen nuorten etujen ajajasta ytimekäs vastaus.

– Kaikki, Rantahalvari sanoo.

Toivomme Rantahalvarin sanojen pitävän paikkansa. Rantahalvari on haastateltavistamme ainoa, joka vastaa näin. Olimme kuvitelleet, että tällainen vastaus tulisi jokaisen haastattelemamme eläkepäättäjän suusta.

Kolme selvää vaatimusta

Nuorisojärjestöille kysymys eläkejärjestelmän uudistamistarpeista ei ole niin monimutkainen kuin se työmarkkinajärjestöille vaikuttaa olevan. Allianssin ja SYLin vaatimukset eläkejärjestelmän uudistamiseksi ovat selvät.

Näitä asioita Allianssi ja SYL vaativat: Eläkeikää on nostettava. Eläkemaksuja on korotettava. Työuria on pidennettävä kokonaisuudessaan.

Uudistusten tekemisen puolesta vihjaavat myös ETK:n laskelmat.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan Suomessa on 2050-luvulla yksi 65 vuotta täyttänyt kahta työikäistä kohti. Kuvio on saatu ETK:lta.

Vanhushuoltosuhde

  • Vanhushuoltosuhde tarkoittaa yli 65-vuotiaiden määrää suhteessa työikäiseen eli 15–64-vuotiaaseen väestöön.
  • Vuonna 2013 vanhushuoltosuhde oli 29,0 prosenttia.
  • Vanhushuoltosuhteen arvellaan kasvavan vuoteen 2080 asti, jolloin se on noin 53 prosenttia.

Lähde: Eläketurvakeskus

Ennusteiden tekeminen on vaikeaa. Taustatekijöitä on paljon, ja usein nekin perustuvat ennustuksiin. Esimerkiksi väestön kehitys, mukaan lukien vanhushuoltosuhde, on ennustettu järjestään pieleen. Suomessa on oletettua enemmän ihmisiä muun muassa siksi, että ihmiset elävät kauemmin kuin on ennustettu. Eliniän pitenemisen ja erikokoisten ikäluokkien takia nykyisillä työikäisillä on paljon vanhuksia elätettävänään.

Myös laskelmat koko talouden työeläkemenosta suhteessa palkkasummaan ovat paljastavia. Vuonna 1990 tehty ennuste meni laman takia niin pahasti vikaan, että 90-luvun puolivälissä oli pakko tehdä kunnon korjausliike. Se tarkoitti lakimuutoksia. Korjausliikkeen ansiosta työeläkkeisiin uponnut rahasumma ei noussut hurjan suureksi suhteessa siihen, kuinka paljon julkisen ja yksityisen sektorin palkansaajat sekä yrittäjät tienasivat. Koko talouden työeläkemenon suhde palkkasummaan saatiin siis siedettävälle tasolle.

Korjausliikkeiden ansiosta työeläkemenon suhde palkkasummaan on tällä hetkellä ennusteiden tasolla. Kuvio on saatu ETK:lta.

Parannuksiakin on tehty

Kyllä nuoria on ajateltu. Vuoden 2005 mittavassa eläkeuudistuksessa tehtiin kolme erityisesti nuorten eläketurvaan vaikuttavaa päätöstä. Niistä kaksi oli nuorison eläketurvaa selvästi parantavia ja kolmas nykyään hiukan kiistanalainen.

Ensinnäkin vuoden 2005 uudistuksen jälkeen työeläke on karttunut 18 ikävuodesta lähtien. Aiemmin työeläke karttui vasta 23 ikävuodesta alkaen. Toiseksi vuodesta 2005 alkaen myös tutkinto-opiskelu on kartuttanut eläkettä.

Elinaikakerroin

  • Elinaikakerroin on mekanismi, jolla varaudutaan eliniän pitenemiseen.
  • Eliniän muutos vaikuttaa eläkkeen suuruuteen.
  • Kertoimen tarkoitus on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua ja kannustaa jatkamaan työntekoa.
  • Kun elinajanodote nousee, elinaikakerroin pienentää kuukausittain maksettavaa eläkettä.
  • Elinaikakerroin määrätään kullekin syntymävuosiluokalle 62 vuoden iässä.
  • Se ei muutu enää eläkkeen alkamisen jälkeen.

Lähde: Eläketurvakeskus

Kiistanalainen uudistus on elinaikakerroin. Elinaikakertoimen käyttöönotto huolestuttaa erityisesti niiden nykyisten nuorten puolesta, jotka menettävät työkykynsä tai työpaikkansa noin 63-vuotiaina. Heitä elinaikakerroin kirpaisee pahiten. Ilman elinaikakerrointa työeläkemaksujen nostopaine kuitenkin nousisi vieläkin nopeammin.

Tätä eläkeuudistusta suunnitteli vuosina 2001–2002 ryhmä, jonka puheenjohtaja oli Kari Puro eli eläkevakuutusyhtiöjätti Ilmarisen silloinen toimitusjohtaja. Puron ryhmässä istui lisäksi Varman silloinen toimitusjohtaja Paavo Pitkänen sekä edustajia työmarkkinajärjestöistä. Kokoonpanoltaan se siis muistutti seuraavan eläkeuudistuksen suunnittelijaryhmää, sillä erotuksella, että joukossa ei ollut ministeriön edustajaa vakijäsenenä.

Lainsäädäntökaarta noudattaen Puron ryhmän epävirallinen ehdotus meni sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa se käsiteltiin lakitekstiksi. Se kulkeutui hallituksen esityksenä eduskunnalle, joka lähetti sen valiokuntiin. Niistä esitys palautui eduskunnan täysistunnossa keskusteltavaksi ja lopulta äänestettäväksi. Puron ryhmän ehdotus kulki muuttumattomana läpi päätöksentekojärjestelmän.

Vuoden 2005 eläkeuudistus oli työeläkejärjestelmän 50-vuotisen historian mittavin. Muutokset olivat silti riittämättömiä.

Tarjolla tyhjiä vastauksia

Seuraavan eläkeuudistuksen valmistelijat eivät suostu vastaamaan kysymykseen siitä, mitä nyt tarvitsisi tehdä.

– En vastaa, ilmoittaa Jukka Rantala ja jatkaa:

– Olen asiantuntijaroolissa enkä eläkepoliitikon roolissa.

Juuri asiantuntijalta luulisi saavan riippumattoman ja äänestäjien katoamista pelkäämättömän vastauksen.

Sosiaali- ja terveysministeriön Outi Antila ei halua vastata kysymykseen.

– On selkeästi nähtävissä, että jotain tarvitsee tehdä. Minkälainen paketti leivotaan, niin se on vielä vaiheessa. Jos eläkeikää ei nosteta tai sidota pitenevään elinikään, on pakko nostaa maksuja tai alentaa eläkkeitä. Tästä pitää löytää oikea kombinaatio.

Siinä se pirunnyrkki onkin. Antilan vastaus kumisee tyhjyyttä.

Toivoa sopii, että työmarkkinajärjestöt pääsevät sopuun eläkeiän ja eläkemaksujen nostamisesta, ja että sopimus muovautuu pikapuoliin lakitekstiksi. Mitä kauemmin asian kanssa jahkaillaan, sitä kauemmas nuoren sukupolven eläkkeet karkaavat.

Kommentit
  • Merkitse eläkejemmasi karttaan

    Y:n toimittajat piilottivat rahakätköt.

    Y:n toimittajat piilottivat rahakätköt vanhuuden varalle ympäri Tamperetta. Nyt on teidän vuoronne.

  • Rahat vai eläke?

    Yrittäjä on vastuussa omista eläkkeistään. Eläkemaksujen pitäminen minimissä on uhkapeliä omalla sosiaaliturvalla. Pitääkö yrittäjällä olla mahdollisuus ottaa se riski?

  • Näkymättömät 350 000 euroa

    Suomalainen maksaa satoja tuhansia euroja eläkemaksuja. Tällaisista summista ja niiden kohtalosta kannattaa olla kiinnostunut.