Hyppää pääsisältöön

Paroneita, pyhimyksiä ja mystikoita – lobbauksen historiaa

Kättely
Kättely Kuva: Pixtal kättely

Lobbaus on ollut alkuvuoden keskeisiä puheenaiheita. Lobbaus (viestintätoimistokielellä ”vaikuttajaviestintä”) on vakiintunut osa poliittista päätöksentekoa Suomessakin, ja vallan kabineteissa riittää vierailijoita. Vaihteeksi on jälleen noussut huoli siitä, pitäisikö kabinettien seinillä olla korvat tai silmät tai kabinetissa ainakin pakollinen vieraskirja.

Julkisuudessa on esitetty muun muassa kirjattuja pelisääntöjä alalle sekä rekisteriä lobbareista. Viestimet ovat viime viikkoina lisäksi kertoneet, kuinka oikeusoppineet ovat olleet huolestuneita poliitikkojen siirtymisestä yritysten leipiin lobbaajiksi. Asiaa ovat kommentoineet niin lobbaajat itse, asiantuntijat kuin poliitikotkin. Lehtien pääkirjoitussivut ja mielipidepalstat ovat myös täyttyneet lobbauskeskustelusta.

Ymmärrettävistä syistä aihe palaa julkisuuteen toistuvasti. Lobbaus – joka kilpailee lukuisten muiden työnkuvien kanssa maailman toiseksi vanhimman ammatin tittelistä – herättää mielikuvia, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa niiden käsitysten kanssa, joita meillä on demokratiasta ja vallan kolmijaosta. Päättäjien voitelun ja oikean korruption välinen ero ei aina ole täysin selvä. Lobbaus näyttäytyy kansalaisille edelleen kovin salamyhkäisenä toimintana. Epäilemättä yhteisille pelisäännöille ja avoimuudelle olisi tarvetta tälläkin alalla.

Lobbaus - maailman toiseksi vanhin ammatti?

Olisi kuitenkin naurettavaa ajatella, että lobbausta saataisiin koskaan kitkettyä. Ja miksi pitäisikään saada? Päättäjiin vetoaminen kun kuuluu myös demokraattisiin perusoikeuksiin.

Perustana Magna Carta

Tämä ajatus nousi esiin myös lobbauksen historiaa käsittelevässä radiosarjassani, jossa kolmea varsin kaukaista ja tunnettua historian tapausta käsitellään lobbauksena. Sarja lähtee käyntiin keskiajalta, kesäkuusta 1215, jolloin Englannin poliittinen kriisi kuningas Juhana Maattoman ja hänen kapinallisten paroniensa välillä kulminoitui Magna Cartan sopimukseen. Sopimuksen pykälät asettivat kuninkaan päätöksenteon paronien valvottavaksi. Syntyi keskiajalle epätyypillinen dialogi kuninkaan ja alamaisten välillä.

Eurooppalaiset ammattilobbareiden kattojärjestöt EPACA ja APPC mainitsevat Magna Cartan sopimuksen historiallisena perustana modernille lobbaukselle. Sopimuksen latinankielisistä sanoista lobbausjärjestöt keskittyvät erityisesti niihin, jotka viittaavat oikeuteen vedota kuninkaaseen päätösten oikaisemiseksi.

Lobbausjärjestöt eivät ole ainoita, jotka ottavat tukea tästä historiallisesta asiakirjasta. Magna Carta on tulkittu myös nykyisten ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien esiversioksi. Huolimatta niistä negatiivisista mielikuvista ja epäluuloista, joita lobbaukseen tavataan liittää, on toiminnalla kuitenkin vankka oikeusvaltion periaatteille rakennettu pohja.

Lobbaukseen ei tarvita kuitenkaan järjestäytyneitä ryhmiä tai organisaatioita. Ehkä vaikeimmin määriteltäviä lobbauksen muotoja ovat henkilökohtaiset suhteet ja verkostot, joiden kautta vaikuttajaviestintä tapahtuu. Kädenpuristukset, lounaat ja yksityiset keskustelut ovat hienovaraista vaikuttamista, ja joskus lobbauksen ja korruption välinen rajakin ylittyy.

Pyhä Birgitta ja Rasputin - oman aikansa lobbareita

Historiasarjan toinen ja kolmas osa pureutuvat kahden merkittävän lobbarin, Pyhän Birgitan ja Grigori Rasputinin tarinoihin. Kummankin pääsy vallan ytimeen perustui uskontoon, mutta poliittisina neuvonantajina he olivat aktiivisia ja aikaansaavia: Birgitta suostutteli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan ryhtymään ristiretkiin Novgorodin valtiota vastaan 1348-1351, Rasputin puolestaan onnistui vaikuttamaan Venäjän ministerinimityksiin ensimmäisen maailmansodan alla.

Englantilaisparonien, näkijänaisen ja siperialaismystikon tapaukset todistavat, että lobbaukseen ei tarvita sähköpostilistoja, globaaleja suuryrityksiä tai muita moderneja lähtökohtia. Riittää, että on ihmisiä ja hierarkia heidän välillään. Viestit ja ajatukset löytävät aina reittejä kulkea yhteiskunnan huipulle asti.



Kommentit