Hyppää pääsisältöön

Pete Seegerillä riitti protestoitavaa vielä vanhoilla päivilläänkin

Amerikkalaisen folkin legenda Pete Seeger vieraili Suomessa ensi kertaa vuonna 1981. Tuolloin 62-vuotias veteraani kiersi edelleen maailmaa kauhtuneessa sarkatakissaan ja banjo selässään saadakseen "kaikki ihmiset yhteen ymmärtämään toisiaan".

Tietolaatikko

Peter "Pete" Seeger innostui banjonsoitosta ja kansanmusiikista jo teini-iässä. Hän pääsi 1930-luvun lopulla etnomusikologi Alan Lomaxin apulaiseksi ja tutustui New Yorkin vasemmistolaisiin intellektuelleihin ja laulajiin. 1940-luvulla hän kiersi pitkin maata laulamassa radikaalien työläisjärjestöjen kokouksissa Woody Guthrien kera. Tämän kanssa Seeger kokosi poliittisen Almanac Singers -lauluryhmän ja toimi myös vasemmistolaisen kansanlaululiikkeen organisaattorina. Ensimmäiset levytyksensä hän teki vuonna 1940.

Seeger kuului 1940-luvulla kommunistiseen puolueeseen, mutta erosi siitä 1950-luvulle tultaessa. Almanacsien epäpoliittinen seuraaja The Weavers päätyi suosiostaan huolimatta mustalle listalle McCarthyn kommunistivainojen kaudella. Seeger itse joutui epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean eteen ja vuosikausiksi median boikottiin.

Weaversin ja Seegerin toiminta vaikutti kuitenkin olennaisesti folkmusiikin uuteen nousuun 1950-luvun lopussa. 1960-luvulla Seeger teki tunnetuksi monia klassikoiksi jääneitä Vietnamin sodan ja rotuerottelun vastaisia lauluja. Myöhemmällä urallaan hän suuntasi tarmonsa yhä enemmän myös ympäristökysymyksiin.

Pete Seeger (1919–2014) teki ensimmäiset laulunsa 1940-luvulla, jolloin hän nousi kumppaninsa Woody Guthrien kera vasemmistolaisen kansanlaululiikkeen keskeiseksi esiintyjäksi.

Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat mm. Where Have All the Flowers Gone (Joe Hickersonin kanssa), Turn Turn Turn ja If I Had a Hammer (yhdessä Lee Hayesin kanssa).

Seegerin työ vaikutti olennaisesti folkmusiikin uuteen nousuun 1960-luvulla. Hän oli tärkeä esikuva mm. Joan Baezille, Bob Dylanille ja Kingston Triolle.

Suomeen Pete Seeger saatiin monien yritysten jälkeen ensi kertaa vasta marraskuussa 1981, jolloin hän osallistui Helsingin laulufestivaaleille.

Juhani Similän tekemässä haastattelussa vanha protestilaulaja myöntää kantaaottavan musiikin vaikutuksen vähäiseksi. Joskus se tosin voi auttaa ihmisiä saavuttamaan jotain. USA:n mustien kansalaisoikeusliike sai voimaa We Shall Overcome -hymnistä, jonka Seeger ja monet muut laulajat tekivät 1960-luvulla tunnetuksi.

Mutta vaikkei lauluilla juuri muuteta maailmaa, "ainakin voit yrittää varmistaa, ettei maailma muuta sinua liikaa", hän sanoo kertomaansa tarinaan viitaten.

Protestilauluihin löytyi Seegerin mukaan joka tapauksessa yhä helposti aiheita, kuten ydinaseet, saasteet tai köyhien epäoikeudenmukainen kohtelu. Kantaaottava musiikki oli kuitenkin vain osa Seegerin kiintymystä kansanperinteeseen ja "tavallisten ihmisten lauluihin", joita hän keräili kaikkialta maailmasta.

Hänen esiintymisissään olennaisinta eivät olleet kuuluisan artistin soolonumerot vaan yleisön osallistaminen ja ihmisten yhdistäminen konkreettisesti laulun kautta. Tätä hän lupasi tehdä myös konsertissaan Helsingissä.

Yhdysvaltoja Seeger piti maailman parhaiden ja maailman pahimpien ihmisten asuinpaikkana, mutta se oli hänen kotinsa, jossa hän asuisi siellä elämänsä loppuun saakka. Laulamista folkpioneeri lupaa jatkaa niin kauan kuin eläisi, kuten kävikin.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto