Hyppää pääsisältöön

Selma Vilhunen: Elokuvan ydin ei ole tarinassa

Selma Vilhunen kuvassa..
Selma Vilhunen kuvassa.. Kuva: Kuva: Sampo Mäkelä vilhunen

Oscar-ehdokkuuden elokuvastaan ”Pitääkö mun kaikki hoitaa” saaneen ohjaaja Selma Vilhusen mukaan elokuvien voima piilee niiden tavassa kommunikoida ja luoda tunnelmia. Ohjaajan elokuvissa toistuvana elementtinä on vuosien aikana ollut hevonen.

Elokuvaohjaaja Selma Vilhunen on aina katsonut maailmaa elokuvatekijän silmin. Murrosikäisenä alkanut rakkaus elokuviin vie Vilhusen helmikuussa Oscar-gaalaan, jossa hänen elokuvansa ”Pitääkö mun kaikki hoitaa” on ehdolla lyhytelokuvien kategoriassa. ”Olen aina tarkkaillut maailma ympärilläni niin, että erottelen sieltä kuvia. Kameran avulla voin ottaa niitä ikään kuin irti ja näyttää muille,” selostaa Vilhunen.


Toistuva kuvauskohde on jo ohjaajan ensimmäisistä töistä lähtien ollut hevonen. Yläasteikäisenä dokumenttiohjaaja vuokrasi ystäviensä kanssa neljä ponia tavoitteenaan kuvata aaveponeja ja usvaisia niittyjä sisältävä fiktioelokuva. Pitkää elokuvaa ei vielä silloin syntynyt mutta palo hevosten kuvaamiseen oli syttynyt. Vilhunen on myöhemmin tehnyt elokuvan muun muassa ponitytöistä. ”Siirryin omasta tallityttömaailmasta melkein leikaten elokuvan pariin. Siitä asti kypsyttelin mielessä dokumenttielokuvaa. Hevonen on siinä mielessä kiinnostava kuvauskohde, että sitä vasten ihminen tulee näkyväksi,” Vilhunen selventää.

Yksi Vilhusen työhön merkittävästi vaikuttanut henkilö on hänen entinen opettajansa, ohjaaja Pirjo Honkasalo. Vilhunen sanoo oppivansa edelleen Honkasalolta vaikka viimeisestä oppitunnista on jo vuosia. ”Moni asia kehkeytyy hitaasti ja on edelleen prosessissa. Pirjolta on vahvimpana jäänyt mieleen se intohimon määrä, mikä tarvitaan jos näitä hommia haluaa tehdä.” Honkasalolta tarttui myös Vilhusta ohjaava ajatus tehdä sellaisia elokuvia, joita tarvitaan. ”Pirjo sanoi meille, että maailma on jo täynnä elokuvia ja on tarpeen tehdä vain sellaisia elokuvia, joilla on paikka maailmassa.” Honkasalo taas sanoo Vilhusella olevan taito, jota ei voi opettaa: kyky saada ihmisestä jokin syvä ydin esiin.

”Elokuvien tekemisessä minua viehättää jokin syvän tason kokemus siitä, että pystyn kertomaan jotain, mikä on niin voimakasta, etten pysty sitä millään muulla keinoin ilmaisemaan,” täydentää Vilhunen ja kertoo myös hevosteeman jatkuvan. Tällä hetkellä ohjaaja suunnittelee elokuvaa keppihevostytöistä.

Iida Rauhalammi

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri