Nuorille. Nyt! -tiimiämme lähestyi 25-vuotias Erika, joka halusi kertoa oman tarinansa työelämästä ja koulusta. Erikan ansioluettelossa ei ole ollut yhtään tyhjää aukkoa valmistumisen jälkeen, vaikkei hän saanut oman alan töitä.
Hei!
Haluan kertoa oman tarinani ja tsempata nuoria työhön kuin työhön!
Olen ajoittain ollut tuuliajoilla opiskelujen ja töiden vuoksi. Nuorena aloitin lukion ja muutin kotoa pois. Lukio jäi kesken, mutta pääsin ammattikouluun. Hain alalle, joka tuntui silloin kivalta. En voinut kuvitella, että jäisin kokonaan koulusta pois.
Minulle ei ikinä kerrottu, kuinka huono työllisyystilanne alalla oikeasti oli. Koulutuksesta työhön -kurssi oli pakollinen ja siellä kerrottiin miten työkkäriin ilmoittaudutaan. Koulusta jäi käteen paljon faktaa, muttei kovinkaan paljon taitoa. Valmistuin koulusta keväällä 2011 viisi vuotta aloittamisen jälkeen. Minusta tuli artesaani.
Koulun ohella sain myös kaksi lastani. Olin joka toinen vuosi kotona lasten kanssa ja joka toinen koulussa. Se, että hankkisin lapset nuorena, oli minulle itsestäänselvyys. Lapset innostivat minua käymään edes jotain koulua.
Valmistumisen jälkeen päätin, etten nostaisi yhtään työttömyysrahaa, koskaan. Aloitin jo opiskeluaikana verkostoitumisen työmaailmaan ja ensimmäinen työni oli siivoustyö. Siivosin lentokoneita epäsäännöllisesti ja sitä kautta pääsin toiseen paikkaan siivoamaan lentokoneita. Tämä auttoi minua niin, että päädyin lopulta turvatarkastajaksi. Sain siivoustöitä helposti, sillä kokemusta niistä oli karttunut kesätöistä jo aikaisemmin. En erityisemmin pidä siivoustöistä, mutta olen ajatellut, että nekin työt voivat olla väylä vaikka mihin.
Turvatarkastajan työt lopetin, kun olin ollut lentokentällä vuoden. Lopetin työt omasta tahdostani vaikeiden työaikojen vuoksi, sillä työ oli pienten lasten äidille erittäin vaikeaa ja väsyttävää.
Jäin rohkeasti töistä pois ja meni asiakashankkijaksi tuttavalle. Tätäkin varmaan kutsutaan paska työksi – soitella ihmisille. Tein asiakashankintaa noin neljä kuukautta osa-aikaisesti. Sain äärimmäisen hyvää työkokemusta ja opin itsestäni uusia asioita. Pidin erittäin paljon ”myymisestä” ja tulin ihmisten kanssa hyvin juttuun. Asiakashankkijana jouduin soittelemaan paljon tuntemattomille ihmisille, mikä rohkaisi minua myöhemmin työnhaussa.
Hain kokoajan aktiivisesti töitä. Sain keikkatyötä sairaalahuoltajana. Työ oli siivoustyötä ja pääsin mukaan sairaalamaailman kulisseihin. Tutustuin sairaalahuoltajana siihen minkälaista sairaalassa työskentely voisi olla. Olin varmasti rasittava sairaalahuoltaja, sillä kyselin kahvihuoneessa työntekijöiltä, mitä kukin teki työssään. Olen muutoinkin päässyt siivoustöissä seurailemaan syrjäsilmällä eri aloja. Sairaalahuoltajan työn ansiosta tiedän, etten halua sosiaali- ja terveysalalle.
Sairaalahuoltajan töitä oli välillä erittäin vähän. Hain samalla kokoajan aktiivisesti itselleni muita töitä. Pistin pystyyn oman toiminimenkin, jolla sain hieman lisärahaa arjen pyörittämiseen. Olen myös töiden ohessa opiskellut avoimessa ammattikorkeakoulussa ja avoimessa yliopistossa. Näitä avoimia kursseja suosittelen kaikille, sillä niillä voi käydä ikään kuin kokeilemassa kiinnostaako joku ala oikeasti.
Olin välillä vaikeassa tilanteessa, sillä talous ei antanut periksi lähteä opiskelemaan eikä minulla ollut kovinkaan hyviä papereita, joilla olisin päässyt kouluun. Töitä oli vaikea saada, sillä ammattipapereillani en tee mitään. Nuorempi lapsi täytti kolme vuotta, eikä kotihoidontuella voinut olla kotona. Monet kerrat kirosin siivouskomerossa, miksi olen taas siivoustöissä. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan CV:n olevan yhtäjaksoinen. Tällä yhtäjaksoisuudella tarkoitan, että siinä ei ole yhtään tyhjää kohtaa, jossa en olisi tehnyt mitään. Olen aina ollut joko opiskelija, kotiäiti tai töissä vähintään osa-aikaisesti.
Puoli vuotta etsin säännöllisempää työtä ja olin välillä epätoivoinen, kun töitä ei kuulunut. Pääsin muutamiin työhaastatteluihin, mutta pakit tuli. Olin harmissani, ettei ansioluettelostani huomattu, kuinka ahkera olen ollut. Mutta sitten eräänä päivänä ahkeruuteni palkittiin! Olen ikuisesti kiitollinen tälle rekrytoijalle, joka huomasi CV:stäni, kuinka ahkera minä olen. Pääsin työpaikkaan, josta en edes olisi osannut kuvitella tykkääväni niin paljon. Monien itse hankittujen työkokeilujen kautta olen löytänyt itselleni oman alan; kaupallisen alan, jonne en olisi voinut kuvitella koskaan haluavani.
Tässä ihanassa työpaikassa ehdin tosin olla vain kuukauden, sillä lähipiirissäni etsittiin sijaisperhettä, enkä nähnyt syytä miksi meidän perhe ei olisi voinut tähän alkaa.
Nyt olen taas kotona, mutta kohta palaan töiden haun pariin ja olen luottavainen – töitä löytyy aina tekevälle!
Haluan heittää haasteen rekrytoijille. Haetteko työtä tekevää vai työntekijää?! Rekrytoijat voisivat myös antaa vinkkejä, mihin asioihin he kiinnittävät huomiota.
Terveisin,
Erika
