Hyppää pääsisältöön

Klovnit Juoksuhaudantiellä

RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama Kuva: Jouko Siro rednoseclub

Näyttämöllä on kaksi miestä joilla on punaiset klovnin nenät. He kertovat kolmannesta miehestä, jonka nenä on tavallinen.  

Tämän verran tiesin etukäteen, kun menin katsomaan esitystä nimeltä Juoksuhaudantie.

Red Nose Company ja Teatteri Quo Vadis ovat ottaneet käsittelyynsä Kari Hotakaisen Finlandia-voittajaromaanin. Mainitut kaksi klovnia ovat Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, ohjaus on Otso Kauton. Hurraa heille kaikille, sillä esitys on mahtava. Klovnien avatessa ensi kertaa suunsa olin tosin kauhistunut: tuollainen ääni! Sitten totuin ääneen, ja lopulta aloin pitää siitä.

On ihanaa tulla yllätetyksi!

Tarina on Hotakaisen lukijoille ja elokuvakatsojille tuttu. Kotirintamamies Matti Virtanen lyö tunnemyrskyssä vaimoaan, yhden kerran, ensimmäistä kertaa. Vaimo ottaa tyttären mukaan ja jättää hölmistyneen miehen. Matti päättää saada perheensä takaisin. Hän lähtee lenkille. Hän muistaa vaimon haaveilleen omakotitalosta, joten sellainen on saatava. Rahaa vain ei ole. Maaninen juokseminen, rahanhankkiminen ja päätös omaksua kaikki omakotitalo-asumisesta vievät miehen mennessään.  

On ihanaa tulla yllätetyksi! Juoksuhaudantie oli ensimmäinen kokemukseni teatteriklovneriasta, ja täytyy sanoa, että minusta tämä esitys oli parempi kuin alkuperäisromaani. Matti Virtasen talonhankkimishulluus menee tarkoituksella överiksi, mutta jossain vaiheessa romaanin lukemista olin menettää uskoni tarinaan. Kirjan loppua en uskonut enää ollenkaan. Tilanne muuttuu täysin, kun kertomusta kuljettaa kaksi klovnia. 

Näyttämöllä on punainen esirippu. Sen edessä, takana, lomassa ja yllä klovnit kertovat Matista ja hänen perheestään, sekä erinäisistä omakotitalojen asukkaista, joita Matti juostessaan kohtaa. Matti Virtanen on rockhittien kertosäkeiden erikoismies, ja nämä klovnit laulavat mukana. Kerronta liikkuu juoheasti tasolta toiselle.

On Matti Virtasen tarina, ja nämä klovnit kertomassa sitä. He puhuvat suoraan katsojille, he kommentoivat romaania, esitystilannetta, toistensa roolisuorituksia ja teatterilaisia yleisemminkin.

Jos he eivät hyväksy jotain, mitä Kari Hotakainen on kirjoittanut, he pilkkaavat kirjailijaa armotta. Ja tuntuu, että silloinkin he tekevät Hotakaisen huumorille oikeutta. 

Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen. Kuva Jouko Siro.Kaikkea tätä leimaa klovnien kasvoille maalattu ikuisen surumielisyyden ja ilkikurisen naurun liitto. Koskettavin hetki syntyy, kun kaksi romaanin sivuhenkilöä, Matti Virtasen naapurit, joiden seksielämän Virtasen ketjutupakointi pilaa, voihkivat sitä, kuinka epäoikeudenmukaisen vähän näyttämöaikaa heille annetaan. Toinen haikea kohtaus kuvaa Matin vaimoa Suvia. Hän kertoo elämästä Matin kanssa ja vakuuttaa itseään siitä, että ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Puhe lomittuu The Policen laulun kertosäkeeseen. So lonely, so lonely, so lonely…

Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki.

Hauskoja kohtauksia ovat melkein kaikki muut. Ja silloinkin, kun ei oikein tapahdu mitään, kun kukaan ei naura, tunnelma on hyvä ja herkkä.

Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki. Pieniä, kauniita, hassuja ja liikuttavia ovat hurjat haaveemme, pyrkimyksemme, riitamme, kömpelöt elämämme.  

Jos jotain muuttaisin tästä Juoksuhaudantiestä, niin ehkä tiivistäisin esitystä pikkuisen. Puolitoista tuntia, ei väliaikaa, nykyisen kahden tunnin sijaan. Ainoa harmillinen seikka esityksen katsomisessa oli se, että enää koskaan en voi ensimmäistä kertaa nähdä näitä klovneja. Ensi kerralla minulla on jo odotuksia.

 

Red Nose Company & Teatteri Quo Vadis: JUOKSUHAUDANTIE. Teksti Kari Hotakainen, ohjaus Otso Kautto. Näyttelijät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama

Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 9.5.2014 asti. Lahden Kaupunginteatterissa 20.2.-3.4.2014 ja Tampereen Työväen Teatterissa 8.3.-26.4.2014.  







Näihin kuviin Ilmari Kiannon Punainen viiva tiivistyy klovnien käsissä!

Päivitetty 20.1.2017: Linkki lisätty

Penkkitaiteilija

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri