Hyppää pääsisältöön

Klovnit Juoksuhaudantiellä

RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama Kuva: Jouko Siro rednoseclub

Näyttämöllä on kaksi miestä joilla on punaiset klovnin nenät. He kertovat kolmannesta miehestä, jonka nenä on tavallinen.  

Tämän verran tiesin etukäteen, kun menin katsomaan esitystä nimeltä Juoksuhaudantie. Red Nose Company ja Teatteri Quo Vadis ovat ottaneet käsittelyynsä Kari Hotakaisen Finlandia-voittajaromaanin. Mainitut kaksi klovnia ovat Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, ohjaus on Otso Kauton. Hurraa heille kaikille, sillä esitys on mahtava. Klovnien avatessa ensi kertaa suunsa olin tosin kauhistunut: tuollainen ääni! Sitten totuin ääneen, ja lopulta aloin pitää siitä.

On ihanaa tulla yllätetyksi!

Tarina on Hotakaisen lukijoille ja elokuvakatsojille tuttu. Kotirintamamies Matti Virtanen lyö tunnemyrskyssä vaimoaan, yhden kerran, ensimmäistä kertaa. Vaimo ottaa tyttären mukaan ja jättää hölmistyneen miehen. Matti päättää saada perheensä takaisin. Hän lähtee lenkille. Hän muistaa vaimon haaveilleen omakotitalosta, joten sellainen on saatava. Rahaa vain ei ole. Maaninen juokseminen, rahanhankkiminen ja päätös omaksua kaikki omakotitalo-asumisesta vievät miehen mennessään.  

On ihanaa tulla yllätetyksi! Juoksuhaudantie oli ensimmäinen kokemukseni teatteriklovneriasta, ja täytyy sanoa, että minusta tämä esitys oli parempi kuin alkuperäisromaani. Matti Virtasen talonhankkimishulluus menee tarkoituksella överiksi, mutta jossain vaiheessa romaanin lukemista olin menettää uskoni tarinaan. Kirjan loppua en uskonut enää ollenkaan. Tilanne muuttuu täysin, kun kertomusta kuljettaa kaksi klovnia. 

Näyttämöllä on punainen esirippu. Sen edessä, takana, lomassa ja yllä klovnit kertovat Matista ja hänen perheestään, sekä erinäisistä omakotitalojen asukkaista, joita Matti juostessaan kohtaa. Matti Virtanen on rockhittien kertosäkeiden erikoismies, ja nämä klovnit laulavat mukana. Kerronta liikkuu juoheasti tasolta toiselle. On Matti Virtasen tarina, ja ovat nämä klovnit kertomassa sitä. He puhuvat suoraan katsojille, he kommentoivat romaania, esitystilannetta, toistensa roolisuorituksia ja teatterilaisia yleisemminkin. Jos he eivät hyväksy jotain, mitä Kari Hotakainen on kirjoittanut, he pilkkaavat kirjailijaa armotta. Ja tuntuu, että silloinkin he tekevät Hotakaisen huumorille oikeutta. 

Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen. Kuva Jouko Siro.Kaikkea tätä leimaa klovnien kasvoille maalattu ikuisen surumielisyyden ja ilkikurisen naurun liitto. Koskettavin hetki syntyy, kun kaksi romaanin sivuhenkilöä, Matti Virtasen naapurit, joiden seksielämän Virtasen ketjutupakointi pilaa, voihkivat sitä, kuinka epäoikeudenmukaisen vähän näyttämöaikaa heille annetaan. Toinen haikea kohtaus kuvaa Matin vaimoa Suvia. Hän kertoo elämästä Matin kanssa ja vakuuttaa itseään siitä, että ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Puhe lomittuu The Policen laulun kertosäkeeseen. So lonely, so lonely, so lonely…

Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki.

Hauskoja kohtauksia ovat melkein kaikki muut. Ja silloinkin, kun ei oikein tapahdu mitään, kun kukaan ei naura, tunnelma on hyvä ja herkkä. Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki. Pieniä, kauniita, hassuja ja liikuttavia ovat hurjat haaveemme, pyrkimyksemme, riitamme, kömpelöt elämämme.  

Jos jotain muuttaisin tästä Juoksuhaudantiestä, niin ehkä tiivistäisin esitystä pikkuisen. Puolitoista tuntia, ei väliaikaa, nykyisen kahden tunnin sijaan. Ainoa harmillinen seikka esityksen katsomisessa oli se, että enää koskaan en voi ensimmäistä kertaa nähdä näitä klovneja. Ensi kerralla minulla on jo odotuksia.

 

Red Nose Company & Teatteri Quo Vadis: JUOKSUHAUDANTIE. Teksti Kari Hotakainen, ohjaus Otso Kautto. Näyttelijät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama

Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 9.5.2014 asti. Lahden Kaupunginteatterissa 20.2.-3.4.2014 ja Tampereen Työväen Teatterissa 8.3.-26.4.2014.  







Näihin kuviin Ilmari Kiannon Punainen viiva tiivistyy klovnien käsissä!

Päivitetty 20.1.2017: Linkki lisätty

Penkkitaiteilija

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Lauluja Utopiasta – Agit Propin tarina

    Peter von Baghin viimeinen ohjaus tv-ensi-illassa

    Teemalla saa tv-ensi-iltansa Peter von Baghin viimeinen ohjaus, dokumentti Agit Propista ja sen musiikista kuudella vuosikymmenellä.

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.