Hyppää pääsisältöön

Klovnit Juoksuhaudantiellä

RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
RedNoseClubin Juoksuhaudantie, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama Kuva: Jouko Siro rednoseclub

Näyttämöllä on kaksi miestä joilla on punaiset klovnin nenät. He kertovat kolmannesta miehestä, jonka nenä on tavallinen.  

Tämän verran tiesin etukäteen, kun menin katsomaan esitystä nimeltä Juoksuhaudantie.

Red Nose Company ja Teatteri Quo Vadis ovat ottaneet käsittelyynsä Kari Hotakaisen Finlandia-voittajaromaanin. Mainitut kaksi klovnia ovat Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, ohjaus on Otso Kauton. Hurraa heille kaikille, sillä esitys on mahtava. Klovnien avatessa ensi kertaa suunsa olin tosin kauhistunut: tuollainen ääni! Sitten totuin ääneen, ja lopulta aloin pitää siitä.

On ihanaa tulla yllätetyksi!

Tarina on Hotakaisen lukijoille ja elokuvakatsojille tuttu. Kotirintamamies Matti Virtanen lyö tunnemyrskyssä vaimoaan, yhden kerran, ensimmäistä kertaa. Vaimo ottaa tyttären mukaan ja jättää hölmistyneen miehen. Matti päättää saada perheensä takaisin. Hän lähtee lenkille. Hän muistaa vaimon haaveilleen omakotitalosta, joten sellainen on saatava. Rahaa vain ei ole. Maaninen juokseminen, rahanhankkiminen ja päätös omaksua kaikki omakotitalo-asumisesta vievät miehen mennessään.  

On ihanaa tulla yllätetyksi! Juoksuhaudantie oli ensimmäinen kokemukseni teatteriklovneriasta, ja täytyy sanoa, että minusta tämä esitys oli parempi kuin alkuperäisromaani. Matti Virtasen talonhankkimishulluus menee tarkoituksella överiksi, mutta jossain vaiheessa romaanin lukemista olin menettää uskoni tarinaan. Kirjan loppua en uskonut enää ollenkaan. Tilanne muuttuu täysin, kun kertomusta kuljettaa kaksi klovnia. 

Näyttämöllä on punainen esirippu. Sen edessä, takana, lomassa ja yllä klovnit kertovat Matista ja hänen perheestään, sekä erinäisistä omakotitalojen asukkaista, joita Matti juostessaan kohtaa. Matti Virtanen on rockhittien kertosäkeiden erikoismies, ja nämä klovnit laulavat mukana. Kerronta liikkuu juoheasti tasolta toiselle.

On Matti Virtasen tarina, ja nämä klovnit kertomassa sitä. He puhuvat suoraan katsojille, he kommentoivat romaania, esitystilannetta, toistensa roolisuorituksia ja teatterilaisia yleisemminkin.

Jos he eivät hyväksy jotain, mitä Kari Hotakainen on kirjoittanut, he pilkkaavat kirjailijaa armotta. Ja tuntuu, että silloinkin he tekevät Hotakaisen huumorille oikeutta. 

Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen. Kuva Jouko Siro.Kaikkea tätä leimaa klovnien kasvoille maalattu ikuisen surumielisyyden ja ilkikurisen naurun liitto. Koskettavin hetki syntyy, kun kaksi romaanin sivuhenkilöä, Matti Virtasen naapurit, joiden seksielämän Virtasen ketjutupakointi pilaa, voihkivat sitä, kuinka epäoikeudenmukaisen vähän näyttämöaikaa heille annetaan. Toinen haikea kohtaus kuvaa Matin vaimoa Suvia. Hän kertoo elämästä Matin kanssa ja vakuuttaa itseään siitä, että ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Puhe lomittuu The Policen laulun kertosäkeeseen. So lonely, so lonely, so lonely…

Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki.

Hauskoja kohtauksia ovat melkein kaikki muut. Ja silloinkin, kun ei oikein tapahdu mitään, kun kukaan ei naura, tunnelma on hyvä ja herkkä.

Ajatusta ei voi vastustaa: me olemme klovneja kaikki. Pieniä, kauniita, hassuja ja liikuttavia ovat hurjat haaveemme, pyrkimyksemme, riitamme, kömpelöt elämämme.  

Jos jotain muuttaisin tästä Juoksuhaudantiestä, niin ehkä tiivistäisin esitystä pikkuisen. Puolitoista tuntia, ei väliaikaa, nykyisen kahden tunnin sijaan. Ainoa harmillinen seikka esityksen katsomisessa oli se, että enää koskaan en voi ensimmäistä kertaa nähdä näitä klovneja. Ensi kerralla minulla on jo odotuksia.

 

Red Nose Company & Teatteri Quo Vadis: JUOKSUHAUDANTIE. Teksti Kari Hotakainen, ohjaus Otso Kautto. Näyttelijät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama

Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 9.5.2014 asti. Lahden Kaupunginteatterissa 20.2.-3.4.2014 ja Tampereen Työväen Teatterissa 8.3.-26.4.2014.  







Näihin kuviin Ilmari Kiannon Punainen viiva tiivistyy klovnien käsissä!

Päivitetty 20.1.2017: Linkki lisätty

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri