Ketä kiinnostaa?
Monella vapaaehtoisella on omakohtaisia kokemuksia auttamisesta, joko sen puutteesta tai sen korjaavasta voimasta. Myös Nuorten keskuksen erityisnuorisotyön sihteeri Ville Viljakainen kuuluu tähän ryhmään. Hän pelkäsi kouluaamuja.
- Joka päivä inhosin lähteä kouluun kiusaamisen vuoksi. Uskon, että oma auttamisen tarve on lähtöisin omista vaikeista ajoista.
Viljakainen vastaa myös Palveluoperaatio Saappaan toiminnasta. Saappaan tarkoituksena ei niinkään ole kahvinkeitto tapahtumissa, vaan jalkautuminen ja nuorten parissa oleminen. Ketään ei ole tarkoitus alkaa neuvomaan tai syyllistämään, tarjolla on kuunteleva korva ja auttava käsi.
- Emme missään nimessä halua heristää sormea apua kaipaavalle nuorelle. Se ei enää siinä vaiheessa, kun on jo tullut pöljäiltyä, auta, Viljakainen muistuttaa.
Netissä kuuntelevana aikuisena
Saapas toimii myös netissä Suomi24 -sivustolla keskiviikkoisin. Sen auttamismahdollisuudet palvelevat monenlaisia vapaaehtoisia. Netissä pystyvät toimimaan myös hiljaisemmat henkilöt, kun taas jalkautuessa kaivataan myös toisenlaista sosiaalisuutta.
- Netissä on hyvä olla myös nopea kirjoittaja, sillä nuori ei saa tuntea, ettei hänen asiansa ole tärkeä, myös hyvä äidinkieli kannattaa hallita, mutta hitaammat kirjoittajat voivat toimia myös foorumeilla, Viljakainen muistuttaa.
Netissä on hyvä että reagoidaan nopeasti. On oleellista, että nuori kokee hänen asiansa olevan tärkeä ja hänelle vastataan heti. Myös kuulorajoitteiset pystyvät toimimaan netissä, koulutuskin voidaan Viljakaisen mukaan järjestää. Nuorten kirjoitukset ovat ajoittain aika rankkojakin. Suomi24 –sivustolla vieraillessa huomaa, kuinka koulukiusaaminen ja kotiolot vaivaavat useita nuoria.
- Nettisaappaan koulutus on erillinen koulutus, jossa opetellaan reagoimaan tällaisiin tilanteisiin ja tutustutaan tarpeelliseen tekniikkaan, Viljakainen muistuttaa
Katupartiointi on tässä ja nyt
Vantaan Keimolassa koettiin vuonna 1972 festarit, jotka muuttuivat kunnon ”mutajuhliksi”. Niin sai alkunsa Saappaan katupartiointi.
Vantaalta rock –festareista tämä alkoi mutta aika nopeasti se muuttui myös festivaalipäivystysten kautta viikonloppupäivystykseksi. Ideana on mennä sinne, missä nuoretkin on, silläkin uhalla, että välillä tulee rajuakin kommenttia.
Ilkeilevät huudahdukset ovat usein nuorten tapa kiinnittää huomiota Saappaiden läsnäoloon. Vapaaehtoisen on kuitenkin osattava suhtautua nuorten kieleen.
- Eräällä nuorella oli aina meidät nähdessään huudahtaa ”mitä v*****!” Se oli sellainen ”terve, terve, mä oon nyt täällä”, Viljakainen naurahtaa.
Nuoren on tärkeä kokea, että hänelle annetaan aikaa. Oli se sitten laastari otsaan tai haavan puhdistusta tai kuuntelua, jos itkettää. Mikäli ilta ei ole mennyt ihan nappiin, voi tarinansa kertoa Saappaan vapaaehtoiselle, luottamuksellisesti.
- Suurin osa nuorista tarvitsee minun kokemukseni mukaan kuuntelijaa, kotona ei välttämättä ole sitä turvallista aikuista, jolle kertoa, Viljakainen kokee.
Saapastyöntekijät harjoittelevat koulutuksessa nuorten kohtaamista. Vapaaehtoiset on opetettu kiinnittämään huomio myös niihin kaikkein hiljaisimpiin nuoriin.
- Yleensä sillä kaikkein hiljaisimmalla nuorella voi olla suurimpia murheita. Koulutuksessa opetellaan muun muassa kehityspsykologiaa ja mikä nuorten tilanne tällä hetkellä on. Arvostan kyllä paljon meidän vapaaehtoisia, he osaavat suhtautua kaikenlaisiin tapauksiin, kertoo Viljakainen.
Sopiva henkilö katupartiointiin on hyvin monenlainen. Kenenkään ei tarvitse teeskennellä muuta kuin on, sillä onhan nuoriakin erilaisia.
- Ei ole tärkeää, että olet hirveästi ajan hermolla tai jotenkin ”hip” tai muuta, vaan haluat oikeasti olla läsnä ja auttamassa. On tärkeää olla samalla tasolla myös fyysisesti, jos nuori istuu, minäkin istun, Viljakainen toteaa.
19.08.2013
Kirjoittanut: Mirva Lahtimaa
