Istumisasioita kuukletellessa on kuvahaun tuloksissa parikin kertaa silmiini osunut tread mill desk.
Suoraan suomennettuna se varmaan olisi juoksumattopöytä, siiis korkea pöytä, jonka ääressä tehdään töitä juoksumatolla askeltaen. Läheistä sukua Tuoliton tammikuu facebook-ryhmässä esitellylle nerokkaalle tabletti-kuntopyörä -yhdistelmälle.
Missään en ole sellaista nähnyt, mutta äkkiähän semmoisen rakentaa.
Otamme siis mukaan maalarinteippiä, läppärin ja hiukan niksipirkkahenkeä (ei kuitenkaan sukkahousuja) ja suunnistamme kuntosalille. Tukeva kiinnitys vaatii paljon teippiä (onko vakuutukset kunnossa?), mutta lopulta meillä on valmiina testikäyttöön kelpaava tee-se-itse-treadmilldesk.
Ja sitten hihnalle. Putkiaivoilla varustetut miehet eivät kuulemma osaa ajatella ja syödä purkkaa yhtaikaa. Miten tippaleipäaivoiselta naisihmiseltä luonnistuu yhtaikainen kävely ja läppärillä kirjoittaminen?
Aloitan rehvakkaasti kuuden kilometrin tuntivauhdilla. Kai siinä nyt vielä kirjoittaa, kun kerta puhumaankin pystyy. Huiiii, ei kirjoitakaan, näppis karkaa ulottumattomiin eikä tekstissä ole tolkun häivää. Noo, lasketaan viiteen kilometriin. Ei onnistu sekään, pudotetaan neljään.
Kävelen ja kirjoitan. Muut kuntoilijat katsovat oudoksuen. Olo on kuin hamsterilla juoksupyörässä.Edelleen julmetun vaikeaa, sokea apinakin kirjoittaisi virheettömämpää tekstiä. Pudotan kolmeen ja saman tien kahteen kilometriin tunnissa. Ryömimisvauhdissa kirjoitus sujuu jotenkuten.
Kävelen ja kirjoitan. Muut kuntoilijat katsovat oudoksuen. Olo on kuin hamsterilla juoksupyörässä. Mielessä vilahtaa myös Chaplinin Nykyaika.
Vaan onko tämä nyt ihan täysjärkistä hommaa? Ensin automatisoidaan työelämä sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse nostaa peffaa penkistään; sen jälkeen kehitetään vehje jonka ainoa funktio on saada työntekijät taas liikkeelle.
Sitäpaitsi mylly pitää liikaa meteliä. Avokonttori, jossa surraisi kymmeniä juoksumattoja, sopisi miljööksi futuristiseen kauhuleffaan.
