15-vuotias Saana asui perhekodissa ja vietti villiä elämää, kunnes vapaaehtoisten Saapas-ryhmä pelasti hänet. Tämä on hänen tarinansa.
Hei!
Kerron teille oman kokemukseni Saappaista. Olin silloin 15-vuotias ja asuin perhekodissa. Olin muuttanut sinne äitini juomisen takia. Emme vain kyenneet äitini kanssa elämään ja asumaan yhdessä; kaksi suurta persoonaa liian pienessä tilassa. En kestänyt äitini juomista, äiti taas ei saanut minua ruotuun. Olin käynyt läpi jo vuoden sijoituksen sijaiskodissa sekä kiireellisen huostaanoton lastenkotiin päätyen.
Kuitenkin, oma kokemukseni alkaa kesäiltana. Tarkkaan ottaen on jo pitkälle edennyt yö. Olemme kylämme nakkarin nurkilla normaalia viikonloppua viettämässä. Musiikki pauhaa avonaisista autojen ikkunoista, grillin sisältä leijailee rasvaisten ranskalaisten haju, mopojen pärinä raastaa korvia ja nuorisoa on joka puolella. Jostain kuuluu suuren porukan iloista lauleskelua, toisaalle katsoessa rähistään jo viidettä kertaa samasta asiasta yhden illan aikana. Siellä ne taas ovat toistensa kurkussa kiinni. Tuossakin talutetaan erästä tuttua puskaan oksentamaan. Poliisitkin ajavat ajoittain ohi. Tällöin suurin osa porukoista juoksee karkuun juomiensa kanssa. Yrittävät piiloutua.
Päätän nousta sotketuilta penkeiltä hieman jaloittelemaan, tarkistamaan lähinnä, onko väkijoukkoon saapunut lisää tuttuja. Oho, näköjään omatkaan jalat eivät halua sinne minne pää sanoo. Muutaman harha-askeleen otettuani, pääsen jatkamaan matkaani. Pääsen vähän matkan päähän, kaivelen käsilaukustani olutpullon ja hörppään siitä melkein puolet ensimmäisellä huikalla. Toisella huikalla juon loputkin. Karvas maku lämmittää mutta myös samalla kirvoittaa makunystyröitä suussani.
Lasken tyhjän pullon katukivetykselle. Ulkopaikkakuntalainen pariskunta nousee parkkeeratusta autostaan ulos. Ilmeisesti heillä on menossa vuosisadan riita tai parisuhdekriisi. On tönimistä ja kiroilua. Päätän puuttua asiaan; joka paikkaanhan se on näppinsä sotkettava. Tästä suivaantuneena tyttö nappaa maasta laskemani kaljapullon ja iskee sillä minua päin. Sain väistettyä ensimmäisen jos toisenkin iskun. Kolmas kolahtaa ja kovaa. Kuulen särkyvän olutpullon sirpaleiden hajoavan sinne tänne ja kilisevän asfalttiin. Tästä alkavat hieman hatarat muistikuvat. Muistan vain, kuinka katsoin kättäni, jolla olin iskun torjunut. Verta valui useasta kohdasta ja näin punan leviävän farkkuihini. Lähdin tilanteesta pois ja ilmeisesti nuori pariskunta säikähti tätä myös, sillä he hyppäsivät autoonsa ja kaahailivat pois.
Mietin, miten ihmeessä saan kaiken veren pyyhittyä pois. Paikalle saapuvat Saappaat, nuo tutut ja turvalliset, oranssiliiviset henkilöt. Heitä ei kukaan koskaan juossut karkuun. Heille enemminkin mentiin aina puhumaan ja kyselemään kuulumisia. He hoivasivat, hoitivat ja hellivät. Käteni puhdistettiin ja tarkastettiin. Ei ollut tarvetta lähteä paikkauttamaan haavoja.
Siinä mielentilassa ja niissä promilleissa minut kyyditään perhekotiin, jossa silloin asuin. En muista, toivottavasti tyytyväisesti, ilman vastahankaa otin avun vastaan. He kuljettivat matkan kylältä kotiin. Ilmeisesti he olivat myös herättäneet perhekodin äidin ja kertoneet tapahtuneen, sillä yöllä useaan otteeseen minun nukkuessani tyytyväisenä, ”Mamma-Marja” kävi tarkistamassa kättäni ja oloani. Seuraavana aamuna sitä kiitollisena muisteli, kuinka apu oli lähellä.
Saappaat osuivat paikalle oivalliseen aikaan. Sain heiltä ensiavun käteeni, sekä kyydin kotiin. Näistä Saappaista etenkin yksi on auttanut minua muutenkin. Hän on auttanut käsittelemään kipeää ja tulehtunutta äiti-suhdetta. Olen käynyt hänen kanssaan keskusteluja milloin mistäkin mieltä painavasta asiasta ja saanut apua sekä tukea päätöksiini. Edelleenkin, näin kahdeksan vuotta jälkeenpäin, itse pienen pojan äitinä, tuo yksi Saapas-ihminen on lähellä sydäntäni ja tulee aina olemaan elämässäni yksi tärkeimpiä ihmisiä.
Tämä oli vain minun kohdalleni osunut apu. Saapas-ryhmäläiset ovat auttaneet monia ystäviäni, sekä muita avuntarvitsijoita silloin, kun he ovat sitä tarvinneet. Erilaisin keinoin. Toisten kanssa he ovat vain puhuneet ja toisille haavoja paikanneet. He ovat auttaneet liian humalaisia nuoria koteihinsa ja tarjonneet apua ihan vaan läsnäolollaan. Kuljeskelemalla tuolla ulkona nuorten kanssa he ovat luoneet turvaa pitäen aina kuitenkin yhtä nuorten kanssa.
Terveisin,
Jonna
Mikä on palveluoperaatio Saapas?
Tule mukaan toimintaan!
Lisätietoa ryhmistä ja vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksista
