Isä Eläke

Teivo Pentikäisellä on kolme lasta: Leena, Juha ja suomalainen työeläkejärjestelmä.

Kuvat: Nina Karlsson ja Teivo Pentikäisen kotialbumi
grafiikat: Sára Köteleki ja Juho Vasenius

Leena Sadeniemen ja Juha Pentikäisen isällä on valtavan monta muutakin perillistä kuin hänen kaksi lastaan.

Isällä on itse asiassa enemmän suomalaisia perijöitä kuin Suomessa on asukkaita, koska hän muotoili suomalaisiin vaikuttavan keksintönsä jo vuosikymmeniä sitten. Järjestelmän ansiosta Suomessa ei ole pakko säästää rahaa patjan alle vanhuutta varten.

Tästä huolimatta Sadeniemen ja Pentikäisen isä on jäänyt yleisölle aika tuntemattomaksi.

Työeläkejärjestelmän isäksi kutsuttua miestä ei tunneta julkisuudessa juuri mustavalkokuvia enempää. Virallisissa kuvissa hän näyttää aina samalta: tiukka katse, taaksepäin sliipattu tukka, silmälasit aikakaudelle tyypillisen isot. Etunimi on sen verran harvinainen, että hän on tullut useammin kuin kerran esitellyksi Teuvona tai Teijona.

Kuka Teivo Pentikäinen oikeastaan oli? Minkälaisen perinnön hän jätti kuoltuaan vuonna 2006 omille lapsilleen ja suomalaisille?

Ihmiset eivät säästä

Kun Juha Pentikäinen on pieni, hänen isänsä on paljon poissa. Isä on turvallinen ja hyvä, mutta tekee paljon töitä. 1950-luvulla Teivo Pentikäinen on töissä sosiaaliministeriön vakuutusosaston päällikkönä.

Suomi ei ole vielä hyvinvointivaltio. Pula-aika ja kahvin säännöstely ovat loppuneet vasta muutama vuosi aikaisemmin, ja suuri osa suomalaisista on maanviljelijöitä. Sosiaaliturva on alkeellinen. Olemassa on jo kansaneläke, mutta sitä pidetään epäreiluna. Se on vasta uusittu niin, että eläkettä jaetaan kaikille yhtä paljon huolimatta siitä, paljonko eläkemaksuja on maksaa. Kriitikoiden mielestä järjestelmä suosii maanviljeliöitä.

Suuressa maailmassa työeläkkeitä on kehitelty jo aikaisemmin. On vain ajan kysymys, milloin se tehdään Suomessa. K.-A. Fagerholmin toinen punamultahallitus laittaa sen alulle 1956.

Työeläkettä pohtivan komitean puheenjohtajaksi nimitetään tämän tarinan päähenkilö, Teivo Pentikäinen. Hän ryhtyy siihen karjalaisella luottamuksella, vaikka tehtävä on vaikea.

Vastakkain on kaksi mallia: yksityinen, hajautettu ja vapaaehtoinen eläkevakuutus, jota kannattaa työnantajapuolen edustaja STK. Toisella puolella on SAK:n ja virkamiesten etujärjestöjen kannattama valtiollinen, keskitetty ja pakollinen eläketurva.

Pentikäistä säästämiseen perustuva malli epäilyttää. Hän ei usko, että ihmiset säästävät pakon edestä. Siitä tulee myöhemmin slogan, jonka hän kertoo mielellään myös yliopistoluentojen aluksi.

Info: Kuva on poistettu.

Pentikäinen suhtautui myös kalastamiseen matemaatikon tarkkuudella.

Työnantajille porkkana

Komiteatyö junnaa vuosikausia. Pentikäisen yrityksistä huolimatta vastapuolet eivät tunnu löytävän keskusteluyhteyttä. Pikkuhiljaa jotkut komitean jäsenistä jättävät tulematta töihin paikalle.

Valtamerilaiva Queen Marylla matkalla New Yorkista Suomeen Pentikäiselle alkaa hahmottua ratkaisu Suomelle sopiva eläkeratkaisu.

Hajautetussa työeläkemallissa eläkkeiden rahastoinnista vastaavat yksityiset eläkeyhtiöt, -säätiöt ja -kassat. Idea on tuon ajan maailmassa poikkeuksellinen. Pentikäinen itse ajattelee, että sellaista olisi tuskin keksinyt tavallinen byrokraatti.

Malli antaa yksityisille yhtiöille niin paljon perinteisesti valtiolle kuulunutta valtaa, että sen oikeudenmukaisuudesta ja laillisuudesta keskustellaan vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin.

Yllättäen ehdotus menee läpi myös riitapukareille. Komitea saa valmiiksi mietintönsä työeläkkeestä neljä vuotta sen perustamisen jälkeen, vuonna 1960.

Työantajapuolta ratkaisu miellyttää, koska sille tarjotaan porkkanaa: yritykset saavat oikeuden lainata työntekijöiden eläkkeisiin varatut rahat investointien tekemiseen. Työntekijät taas pitävät hyvänä, että vastuu työeläkemaksujen keräämisestä ja maksusta jää työantajien hartioille.

Ruotsissa eläkeuudistus on tehty hieman aikaisemmin, mutta eläkkeet on päätetty laittaa valtion laitoksen hoidettavaksi. Siksi Ruotsin työnantajaliitossa taidetaan katsella Suomeen kateellisena. Täällä saatiin läpi Ruotsin järjestelmän vastakohtia: eläkevarojen rahastointi, takaisinlainaus ja eläketurvan suhteellisen niukka taso. Porvarien eläkeratkaisu, sanovat ruotsalaiset.

Isänmaan puolesta

Vuonna 1961 Teivo Pentikäinen rikkoo pyhän lupauksensa olla puhumatta työasioita vaimolleen ja lapsilleen. Kotona Munkkiniemessä hän pohtii Leenan ja Juhankin kuullen kiivaasti, pitäisikö pitäisikö… Juuri perustettu työeläkeyhtiö Ilmarinen on tarjonnut hänelle toimitusjohtajan paikkaa.

Kun tieto kantautuu sosiaaliministeriöön, kollegat yrittävät vedota isänmaan etuun. Heidän mielestään Pentikäisen ei pitäisi missään nimessä lähteä kaiken ollessa kriittisessä tilassa. TEL eli työeläkelaki on säädetty samana vuonna.

Valtio ei halua päästää eläkelain tekijää hyppysistään. Pentikäiselle tarjotaan aikalaisten mukaan suurinta palkankorotusta, mitä valtio on koskaan kenellekään tarjonnut.

Pentikäisen päätös muuttaa perheen elämän. Hän ottaa toimitusjohtajuuden vastaan, ja perhe muuttaa Munkkiniemestä Ilmarisen edustusasuntoon Etelä-Haagaan. Leena Sadeniemen mielestä isästä tulee rikas mies.

Pentikäisen palkka on Ilmarisen nykyjohtajiin verrattuna kohtuullinen, 5000 markkaa kuukaudessa. Vertailun vuoksi: llmarisen nykyinen toimitusjohtaja Harri Sailas tienasi viime vuonna kuukaudessa keskimäärin 51 041 euroa.

Ilmariselle Pentikäisen nappaaminen on onnenpotku. Siitä kasvaa Suomen suurin eläkeyhtiö.

Kumarruksena valtiolle Pentikäinen jatkaa työntekoaan TEL-ryhmissä edelleen Ilmariselle siirtymisen jälkeen. Samalla hän tulee viitoittaneeksi käytännön, jossa eläkeyhtiöiden johtajat osallistuvat kiinteästi eläkepäätösten synnyttämiseen. Pentikäisen elämäkerrassa tätä kaksoisroolia kuvataan eläkeyhtiön värittyneiden silmälasien läpi: “Ilmarisen oli lainattava omaa asiantuntijavoimaansa yhteisen hyvän käyttöön. Tästä koitui Ilmariselle erittäin suuria vaikeuksia, omat työt viivästyivät ja kärsivät.”

TELin voimaantullessa järjestelmää kohtaa heitetään myös ensimmäiset kivet. Kriitikot toivovat, että sekava järjestelmä korvattaisiin yhdellä ainoalla kokonaiseläkejärjestelmällä, jossa samansuuruisia eläkkeitä keräisi ja jakaisi yksi valtion johtama laitos.

Pentikäisen vastaus kritiikkiin on loppuun asti tiukka:

Info: Kuva on poistettu.

Ensimmäinen testaaja

Pentikäisen jälkeen perheessä jää eläkkeelle tytär Leena Sadeniemi. Hän tekee sen noin neljäkymmentä vuotta järjestelmän kehittämisen jälkeen, vuonna 2004. Alavalinta on sama kuin isällä.

—Meidän perheessä olivat vaihtoehtoina matematiikka tai insinööriopinnot. Kun en voinut ajatellakaan opiskelevani tekniikkaa, jäi jäljelle vain matematiikka, Sadeniemi sanoo.

Pentikäisen jättämä perintö on isoin Sadeniemen sukupolvelle. 1940-luvulla syntyneet kuuluvat ensimmäisiin TEL:in sukupolviin, jotka ovat ehtineet kerätä eläkettä koko työuransa. He ovat myös yksi TELin suojelluimmista sukupolvista.

Sadeniemen sukupolvi saa eläkettä enemmän kuin on maksanut. Se saa maksuilleen noin seitsemän prosentin tuoton, eli suuremman kuin joissain sijoitusrahastoissa.

Sadeniemen henkilökohtainen eläke olisi paljon suurempi, jos hän olisi jatkanut töissä hieman pidempään. Siitä huomauttaa myös oma isä, joka on jäänyt itse eläkkeelle 67-vuotiaana.

—Hän hyvin paljon paheksui, että minä jäin 58-vuotiaana eläkkeelle, Sadeniemi sanoo.

Sadeniemi sanoo pärjäävänsä isältä ja aviomieheltä saaduilta perinnöiltä. Häntä huolettaa enemmän omien lapsiensa ja lapsenlapsiensa eläkkeet.

—Nykyiset kaksikymppiset eivät varmaan saa eläkettä yhtä paljon kuin me. Ainakin eläköitymisikä on korkeampi, Sadeniemi sanoo.

Samasta aiheesta ehtii olla huolissaan Sadeniemen isä. Vuotta myöhemmin kuin Sadeniemi jää eläkkeelle, voimaan tulee tulevia eläkkeitä pienentävä elinaikakerroin. Pentikäinen luonnehtii sitä lehdille “eläkeleikkuriksi, “epäreiluksi”, “virhearvioksi” ja “jatkuvasti eläkkeitä laskevaksi automaatiksi”.

Nykyisistä eläkepomoista tuntuu, että Pentikäinen debatoi joskus vain debatoimisen ilosta.

Lapsenlapsenlapset

Info: Kuva on poistettu.

Timo Manner ja tytär Asta ovat tulevia eläkeläisiä. Manner ei ole huolissaan kummankaan vanhuudesta.

Klaukkalalaisen rivitaloasunnon oven asunnon avaa tutunnäköinen mies. Teivo Pentikäisen lapsenlapsi ja hänen lapsenlapsenlapsiensa isä, Leena Sadeniemen poika.

Timo Manner ohjaa vieraat olohuoneeseen, jota ukki valvoo kirjahyllyssä elämäkertansa mustavalkoisessa kansikuvassa.

—Täytyy myöntää suoraan, että en ole lukenut sitä. Varmaan tietäisin eläkeasioista vähän enemmän, jos olisin.

Manner muistelee, että ukkia kuvattiin joskus hyväsydämiseksi despootiksi. Se sopii hänestä ihan hyvin.

Teivo Pentikäinen harrasti toimitusjohtajuutta eläkkeelläkin. Toimitusjohtaja esimerkiksi valvoi mökin laiturin rakentamista järvessä kumpparit jalassa ohjeita huudellen.

Mökillä Pentikäinen sulkeutui omaan aittaansa, jossa hän merkkasi matemaatikon tarkkuudella kalavihkoonsa yli viidenkymmenen kalaverkkonsa silmäkoot suuruusjärjestyksessä, jokaisen kalapäivän ja saadun saaliin. Toiseen vihkoon hän merkkasi jokaisen perheenjäsenen saapumisen ja lähtemisen mökiltä päivän ja kellon tarkkuudella.

Mökillä syötiin mieluummin lettuja kuin puhuttiin eläkeasioista, mutta yhden keskustelun Manner muistaa käyneensä ukin kanssaan aiheesta 2000-luvun alussa. Kiihtynyt keskustelu huoltosuhteen vääristymisestä sai Pentikäisen huomauttamaan lapsenlapselleen, että näissä asioissa ei saa alkaa turhan hysteeriseksi.

—Hän uskoi järjestelmän kestävän. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä hän olisi nyt puheissa olevasta eläkeiän nostosta.

Manner itsekin ajattelee, että voisi jatkaa töissä nykyistä 68 vuoden eläkeikää kauemmin. Järjestelmä ei ole hänestä epäreilu, vaikka eläkkeitä ei kerry samassa tahdissa kuin Leena-äidille. Kun tavoitteena on säilyttää hyvinvointivaltio kaikille, ei eri ikäpolvien välisellä tasa-arvolla ole hänestä merkitystä. 1970-luvulla syntynyt Manner joutuu maksamaan äitiään korkeampia eläkemaksuja ja saavuttaa noin samanlaisen eläketason työskentelemällä kolme vuotta pidempään.

Se on paljon verrattuna Mannerin omiin lapsiin, joiden eläketuotot voivat olla vielä vähemmän. Otto, Aapo ja Asta ovat 14-, 12- ja 10-vuotiaita ja piilottelevat vierailta omissa huoneissaan.

Huolehtiiko Manner siitä, millaisen perinnön hänen ukkinsa jätti heille?

—Ei ei.. Jos järjestelmää päivitetään samaan tapaan kuin tähän asti, ei ole mitään huolehdittavaa, Manner sanoo.

Viidenkymmenen vuoden päästä annettavia eläkkeitä on vielä mahdotonta ennustaa. Siihen vaikuttavat tulevaisuudessa tehtävät eläkepäätökset.

—Voihan olla, että eläkeikä on viidenkymmenen vuoden päästä vaikka 58 vuotta.

Tuntematon vaikuttaja

Teivo Pentikäinen kuolee vuonna 2006. Helsingin Sanomissa julkaistaan muistokirjoitus, jossa professorin luonteen kuvaukselle jää muutama rivi pitkän työelämähistorian jälkeen.

“Pentikäisen terävä huumorintaju ja nopea äly saattoivat säikäyttää tottumattoman vastapuhujan, mutta ehkäpä juuri näiden ominaisuuksien vuoksi hänelle kertyi laaja ja uskollinen ystäväjoukko.”

Televisiouutisissa Pentikäisen kuolemaa ei mainita. Se jää harmittamaan Juha Pentikäistä, joka piti isän Suomelle jättämää perintöä vähintään maininnanarvoisena asiana.

Pentikäisen perintö puhuttaa edelleen. Nykynäkökulmasta näyttää, että työeläkemaksujen olisi pitänyt olla alusta asti suuremmat ja eläkkeellejäämisikä olisi voinut olla korkeampi. 1950- ja 1960-luvun Suomessa kukaan ei osannut tarkkaan arvioida, miten talous ja väestönrakenne kehittyvät 2010-luvulle. Ei edes Teivo Pentikäinen.

Kritiikkiin Pentikäisellä olisi tietenkin valmis vastaus:

Info: Kuva on poistettu.

Teivo Pentikäisen sitaatit ovat hänen elämäkerrastaan Tuntematon vaikuttaja -työeläkejärjestelmän isä Teivo Pentikäinen. Kirjan on toimittanut Reijo Ahtokari.